Juttu lyhyesti
Etsivä nuorisotyö on lakisääteinen palvelu, joka tukee alle kolmekymppisiä tukien sosiaalista vahvistumista ja auttaen käytännön haasteissa. 16 vuotta nuorisotyötä tehnyt Anna-Maija Kuusela näkee, että nykyajassa nuorten on vaikeampaa löytää tulevaisuudenuskoa samoin kuin aiempien sukupolvien. Hän kaipaa yhteiskunnalta nuorisomyönteisyyttä.
Etsivän nuorisotyön pariin tulee nuoria, joilla on elämässään pieniä tai isompia haasteita. Heitä ohjaavat palvelun piiriin Kympin työllisyysalue, mielenterveyspalvelut ja sosiaalityö, järjestöt ja oppilaitokset.
–Suorat yhteydenotot ovat lisääntyneet. Usein kaverilta on saatu vinkkiä, tieto leviää kokemusten kautta. Verkostomme tuntevat palvelun, mutta nuorten vanhemmat esimerkiksi eivät siitä välttämättä tiedä, kertoo Lappajärvellä ja Evijärvellä työskentelevä Anna-Maija Kuusela.
Merkittävä osa etsivän nuorisotyön työtä on syrjäytymisriskissä olevien nuorten sosiaalinen vahvistaminen.
–Asioita, joita käymme läpi nuorten kanssa, ovat työelämätaidot ja -valmiudet, ihmissuhdetaidot, elämänhallintaan liittyvät asiat, itsetuntemus, asuminen ja arjenhallinta. Syrjäytyminen-sanaa en tykkää itse käyttää, puhun mieluummin sosiaalisesta vahvistamisesta, ulkopuolelle jäämisen ehkäisystä ja osallisuuden lisäämisestä.
Tärkeimpänä työkaluna Kuusela näkee nuoren kohtaamisen.
–Hyvä kohtaaminen tulee siitä, että ollaan samalla tasolla. Me etsivät emme ole yläpuolella heiluttamassa keppiä tai porkkanaa, vaan kiinnostuneita nuoresta, elämästä, millainen hän on, mitkä ovat hänen vahvuutensa, millaisia kokemuksia hänellä on, mitä hän haluaisi elämässään vahvistaa. Siitä lähdetään liikkeelle, joidenkin kanssa tosi pienin askelin. Toiselle riittää pieni tuuppaaminen eteenpäin ja rohkaisu, toisten rinnalla kuljemme vuosiakin.
Kaikki lähtee luottamuksen rakentamisesta ja sitten kootaan nuoren ympärille hänen tarvitsemiaan tukitoimia.
”Välittävä aikuinen, joka uskoo nuoreen, voi jättää elämänmittaisen jäljen”
Etsivän nuorisotyön tavoitteena on kokonaisvaltainen elämän tukeminen.
–Teen työpäiväni aikana esimerkiksi työhakemuksia nuoren kanssa, autan täyttämään lomakkeita, käyn kävelyllä tai kahvilla, juhlin onnistumista vaikka käymällä syömässä, jutellaan rauhassa toimistolla, sitten on verkostopalavereita, joissa mietitään nuoren asioita, miten voidaan tukea nuorta niin että elämä menisi nuoren toivomaan suuntaan. Oppilaitoksissa pidämme etsiväkahveja, joiden merkeissä olemme näkyvillä ja tapaamassa nuoria, samoin K16-iltoja. Siellä työvälineenä on kahvi. Nämä tarjoavat tärkeitä kohtaamisia, joita ei ole missään taulukoissa ja tilastoissa, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että välittävä aikuinen, joka uskoo nuoreen, voi jättää elämänmittaisen jäljen, Kuusela toteaa.
–Pidämme myös ryhmiä, joissa on tärkeää vertaisuus ja porukassa oleminen, yhteisöllisyyden kasvattaminen. Ulkopuolisuuden kokeminen on nuorten keskuudessakin yleinen ilmiö. Ryhmissä tärkeää on tuttavuussuhteiden luominen ja uusien näkökulmien saaminen.
Kuusela herättää ajattelemaan, miten syrjässä Järviseudullakin ollaan.
–Jos nuori asuu vanhempiensa luona maalla, esimerkiksi sivukylällä, eikä ole minkään palvelun piirissä, jo ulos ja kotoa lähteminen voivat olla merkittävä askel eteenpäin. Lähtökohdat ovat perheissä hyvinkin erilaisia, kaikilla ei ole henkistä, sosiaalista tai taloudellista tukea lähipiirissä. Joskus auttaa sekin, että kerrotaan mahdollisuuksista, joista nuori ei tiedä mitään. Tärkeää on myös tsemppaaminen, toiveikkuuden herättäminen. Olen huomannut työssäni, että kaikki järjestyy, on erilaisia polkuja ja aina ei tarvitse edes löytää omaa juttua, voi tehdä jotain muita juttuja. Voi olla montakin juttua mitä haluaa tehdä.
Kuusela korostaa, ettei etsivässä nuorisotyössä olla ihmeiden tekijöitä.
–Emme voi vaikuttaa siihen, pääseekö nuori kouluun tai töihin, mutta ideoidaan yhdessä seuraavia askeleita ja kuljetaan rinnalla, ettei kukaan jää tyhjän päälle.
INFO Etsivä Nuorisotyö
–Lakisääteinen palvelu, jonka toimintaa ja tuloksia mitataan koko ajan
–Ei ole viranomaistoimintaa tai muiden toimijoiden alla olevaa työtä, vaan nuoren kanssa lähdetään aina siitä, mihin nuori itse kokee tarvitsevansa apua.
–Palautteen perusteella nuoret kokevat sen helposti lähestyttäväksi ja auttavaksi. He ovat saaneet apua asioihin, joihin sitä on tarvittu: ”virasto- ja terveysasioiden hoitamiseen, Kaiku-kortin saamiseen, henkistä tukea ja apua elämänhallintaan liittyvissä asioissa, tukea ja kannustusta yhteiskunnassa mukana olemiseen, vahvistusta itsetunnolle ja arjen sujumiselle, sosiaalisten taitojen kehittymiseen, tulevaisuudennäkymien selkeyttämiseen, mahdollisuuden puhua elämästä ja omista asioista, kuunteluapua”.
–Etsivällä nuorisotyöllä on alueellista ja valtakunnallista yhteistä toimintaa. Siellä ollaan kuulolla mitä nuorten arjessa ja yhteiskunnassa tapahtuu ja voidaan vaikuttaa asioihin ja toimia nuorten hyväksi, tuoda epäkohtia esille.
–Yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa.
–Etsivään nuorisotyöhön saa helposti yhteyden. Koko maan etsivien yhteystiedot löytyvät helposti www.entit.fi. Yhteyttä voi ottaa myös tietoturvallisesti lomakkeella yhteysetsivaan.fi.
Yhteiskunta tarvitsee nuorisomyönteisyyttä
Nuorisotyöntekijät kautta maan kokoontuivat viikolla 16 Helsinkiin Nuori2026 -päiville.
–Nuorten tilanne tässä ajassa on haastava, tiivistää Lappajärvellä ja Evijärvellä Anna-Maija Kuusela. Hän on tehnyt nuorisotyötä 16 vuotta ja on huolissaan siitä, millaisena maailma nuorille näyttäytyy.
–Kun oma ikäpolveni oli nuori, oli varmuutta, selkeyttä ja luottamusta. Nyt kaikki muuttuu todella nopeasti ja maailma tuntuu olevan sekaisin. Ensinnäkin jokainen hallitus tekee omat päätöksensä ja leikkauksensa, joihin näissä palveluissa sopeudutaan, ja sitten tulee taas toinen hallitus. Maailmantilanne huolestuttaa nuoria, työllisyystilanne stressaa. Uhkakuvat ovat koko ajan silmien edessä. Toisaalta Etsivä nuorisotyö on pysyvää: Kauhavalla Margit, Alajärvellä ja Vimpelissä Mira ja Maarit, Evijärvellä ja Lappajärvellä Maria sekä Anna-Maija; se on nuorille tärkeää.
Yhteiskunnan asenteet nuoria kohtaan tuntuvat kylmiltä.
–Tarvittaisiin nuorisomyönteisyyttä. Tuntuu, että ihmisiä arvotetaan sen perusteella, ovatko he opiskelemassa tai töissä vai eivät. Pitäisi jo päiväkodissa tietää, mitä aikuisena haluaa. Ajattelen, että nuorella tulisi olla aikaa haahuilulle, haaveilulle, virheiden tekemiselle. Yhteiskunta ei anna armoa, jos he eivät tiedä mitä valita tai valinta osoittautuu vääräksi. Jäädään välitilaan. Saatetaan jo 22-vuotiaana kokea itsensä vanhukseksi, kun ikätoverit valmistuvat ja menevät elämässä eteenpäin eikä itse eri syistä voi olla samassa tilanteessa.
–Kaikkien elämänpolku ei mene samaan tahtiin, siihen voi vaikuttaa oma toiminta, ympärillä tapahtuvat asiat tai vaikka terveystilanne. Jokainen joutuu varmasti joskus haastavaan elämäntilanteeseen, kuka tahansa meistä voi jäädä ulkopuolelle. Silloin tarvitaan ihmisiä, jotka ottavat koppia.
”Yksikään nuori ei halua olla tukien varassa”
On laskettu, että yhden nuoren jääminen vaille tutkintoa ja työtä maksaa yhteiskunnalle puolesta miljoonasta yli miljoonaan euroon.
–Aina nuoren toive ja tavoite elämässä ei ole sama mikä olisi yhteiskunnan vaatimus. Meidän täytyisi hyväksyä myös se, että aina on ihmisiä, jotka eivät sovellu yhteiskunnan muottiin. On neurokirjon, jaksamisen ja sairauksien tuomia haasteita. Yhteiskunnan tulisi muokkautua sen mukaan, että myös näiden ihmisten vahvuuksia voitaisiin hyödyntää eikä hukata potentiaalia, vaikka he eivät kykenisi siihen perinteiseen uraa. Että he kuitenkin voisivat olla yhteiskunnassa mukana ja jotenkin antaa oman panoksensa, Kuusela toteaa.
–Meillä pitäisi olla yhteisvastuullisuutta siinä, että otettaisiin nuoria yrityksiin ja yhteisöihin työkokeiluihin ja harjoitteluihin. Hyvä perehdytys, selkeä ohjaaminen ja osallisuuden kokemus tarjoavat nuorelle ainutlaatuisia mahdollisuuksia omien taitojen hyödyntämiseen. Korostaisin myös sitä, että kaikki ansaitsevat uusia mahdollisuuksia, vaikka olisivat töpänneet, etenkin nuoret. Osa tykkäisi hyvin yksinkertaisista työtehtävistä, toisilla on aivan erikoislaatuisia kykyjä. On aina iso ilon aihe, kun nuorelle löytyy työyhteisö, johon pääsee kokeilemaan työelämää.
Suurin osa nuorista haluaa opiskella, tehdä töitä ja löytää oman paikkansa.
–En ole työurani aikana tavannut yhtään nuorta, joka haluaisi olla yhteiskunnan tukien varassa. Elämät ja kyvyt ovat kuitenkin erilaisia, tarvitaan tukia ja välimalleja, joissa ihminen voi vahvistua.
