Viime itsenäisyyspäivä tarjosi Alajärven sote-keskuksen lähiylilääkäri Ioannis Stogiannidikselle pienoisen yllätyksen, kun julkaistiin kunnia- ja ansiomerkkien saajat.
–Ystäviltä alkoi tulla somessa onnitteluviestejä, ja minä en ensin ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Ajattelin vaan hämmentyneenä, että eihän minulla ole nyt mitään merkkipäivää. Kyllä onnittelujen aihe sitten selveni.
Stogiannidis totesi, että ansiomerkin saaminen oli suuri kunnia.
–Koin sen osakseni tulleena suurena luottamuksena. Kunnia- ja ansiomerkit jaettiin saajilleen Alajärven kaupunginvaltuuston kokouksen alussa 23. maaliskuuta, ja tilaisuutta juhlistettiin täytekakkukahvien kera.
Stogiannidis on toiminut nykyiseltä nimeltään Alajärven sote-keskuksen lähiylilääkärinä vuodesta 2015. Työura Suomessa on käynnistynyt vuonna 2004. Silloin Stogiannidis aloitti työt Tampereella sairaala Coxassa, joka on erikoistunut tekonivelkirurgiaan. Tekeillä oli väitöskirja, ja samalla hän toimi assistenttina leikkaussalissa. Vuodesta 2008 alkaen Stogiannidis alkoi hoitaa ostolääkärinä päivystyksiä eri paikoissa. Näissä merkeissä Stogiannidis aloitti päivystyslääkärinä Alajärvellä vuonna 2010.
Vuonna 2015 Alajärven silloinen peruspalvelujohtaja Rauni Lanamäki alkoi kysellä Stogiannidikselta, kiinnostaisiko vakituinen ylilääkärin virka Alajärvellä. Stogiannidis otti haasteen vastaan ja on viihtynyt työssään Alajärvellä. Tosin vakituinen asunto on Tampereella, missä hänen vaimonsa työskentelee musiikinopettajana. Vuosien varrella Stogiannidis on oppinut tuntemaan järviseutulaisten ja yleensäkin suomalaisten luonteen piirteet.
–Järviseutulaiset ovat ystävällisiä, mutta hieman varautuneita. Ystävyys syntyy vähitellen. On itsestä kiinni, kuinka sinut otetaan vastaan, Stogiannidis summasi asian.
”Se kreikkalainen”
Työyhteisössä Stogiannidis tunnetaan tuttavallisemmin nimellä Stogi. Aika monet asiakkaatkin käyttävät tätä nimeä. Lempinimi on peruja Coxan ajoilta.
–Eräs kollega otti puheeksi, että sinulle on saatava joku helpommin muistettava nimi, ja niin minusta tuli Stogi. Hyvä näin. Järviseutulaisessa puheenparressa Stogiannidis-nimen muistaminen ja ääntäminen tuottaisi tuskaa etenkin vanhemmalle väelle.
Esimerkiksi jo edesmennyt äitini (allekirjoittaneen) puhuessaan Stogiannidiksesta käytti kiertoilmaisua “Se Kreikkalainen”.
Mutta Stogi, ”Se Kreikkalainen”, on itse asiassa puoliksi bulgarialainen. Hän on syntynyt Bulgariassa vuonna 1975. Hänellä on yksi, seitsemän vuotta vanhempi veli. Arkkitehti-isä oli kreikkalainen ja äiti bulgarialainen oopperalaulaja.
–Isä oli vähän kuin Karjalan evakko Suomessa. Kreikassa oli sotilasdiktatuuri 1967–1974.
Kun diktatuuri oli kaatunut, Stogiannidiksen perhe palasi vuonna 1979 Kreikkaan ja Ateenaan. Sukua on siis sekä Kreikassa että Bulgariassa.
Jo koululaisena Stogille oli selvää, että hänestä tulee lääkäri.
–Muistan, kuinka pienenä poikana pesin ja hoidin koulukavereideni haavoja, jos sattui jotain pieniä vahinkoja. Tosin käytössä oli pelkkää vettä, Stogi selvensi kouluaikojensa lääkinnällisiä operaatioita.
Joka tapauksessa auttamisen halu oli sisään rakennettu. Lääkäriksi hän opiskeli Bulgariassa ja valmistui vuonna 2000. Lääkärin ura Kreikassa jäi lyhyeksi, noin puoleksi vuodeksi. Työkulttuuri ei saanut Stogia innostumaan.
–Tärkeintä oli, että oli solmio kaulassa, kauluspaita ja puku päällä. Ulkoinen olemus merkitsi enemmän kuin osaaminen.
Dokumentin mielikuvat lähtölaukauksena
Stogilla oli Kreikassa hoidettavana valmistuminen jälkeen yksi velvollisuus, armeija. Asepalvelus kesti 14 kuukautta. Samaan aikaan palveluksessa oli useampia nuoria lääkäreitä.
–Sitten kolmen kaverin kanssa satuttiin katsomaan dokumenttielokuva Suomesta ja Tampereesta. Tampere näytti siinä mukavalle paikalle, Stogi tiivisti tuntemukset.
Dokumentissa esiintyi vielä joku kreikkalainen pariskunta luomassa myönteistä mielikuvaa Tampereesta ja Suomesta.
–Siitä se idea Suomeen hakeutumiseen lähti.
Lisävahvistusta ajatukselle hän haki Suomen suurlähetystöstä. Stogi sai sieltä evääksi jonkun esitteen. Kun kielikin kuulosti musiikillisesti sointuvalle, niin ei muuta kuin kohti Tamperetta. Sinne Stogi saapui elokuussa 2003 yksin matkatavaroineen ja koki pienoisen järkytyksen, kun lämpömittari oli plus kolmenkymmenen asteen lukemissa. Siitä alkoi sitten suomen kielen opiskelu ja lääkärin ammatin harjoittaminen täällä.
Stogin sopeutumista Suomeen on auttanut se, että hän on kasvanut monikulttuurisessa perheessä ja asunut jo lapsuudessaan ja nuoruudessaan kahdessa eri maassa. Monet ulkomaille muuttaneet kokevat aika ajoin kovaa koti-ikävää. Stogi kertoi, että se ei ole ollut hänelle ongelma, ilmeisesti taustasta johtuen.
–Vuosittain kesälomalla sukuloidaan Bulgariassa sekä minun että vaimon sukulaisten luona ja tietysti Kreikassa.
Lisäksi perhe viettää aikaa Pohjois-Kreikassa, jossa Stogilla on meren rannalla oma talo. Siellä parasta on kulkea yksinkertaisesti T-paidassa ja nauttia luonnosta. Tarvittaessa sinne pääsee myös valokuvien välityksellä. Valokuvaus kuuluu liikunnan ohella Stogin harrastuksiin.
”Kaikki rakentuu luottamukselle”
Soten ruotiminen sai jäädä tässä haastattelussa sivuosaan. Stogi totesi, että uudessa toimintamallissa hänellä on organisaatiossa yläpuolellaan kolme ylilääkäriä.
–Kaikki rakentuu luottamukselle, eivät he sieltä soittele, ellei ole joku hätä. Omassa työssä potilastyö on edelleen keskeisessä osassa. Hallinnollisten töiden osuus on kohtuullisen vähäinen. Se mikä on ongelma, on saada pienelle paikkakunnalle lääkäreitä, jotka sitoutuisivat toimimaan täällä pitkään.
Lääkäreiden löytämisessä tänne Alajärvelle Stogia ovat auttaneet paljon hänen omat kontaktinsa.
Sirpa Perkkiö
