Kuvataidetta täytyy olla kodissani seinät ja ovet täynnä, mihin vaan saan niitä esille. Keittiön suuret astiakaapitkin ovat vaihtuneet avohyllyihin, joiden väliin saan postikortteja kehyksissä. Niin on paljon hauskempaa tiskata.
Kun lapseni olivat kouluikäisiä, he oppivat ulkoa Fransiskus Assisilaisen pitkän rukouksen. Vessan peiliä vasten oli nojallaan postikortti, jossa rukous oli painettuna. Hampaita harjatessaan lapset olivat sitä lukeneet. Olin kiinnitellyt myös nuppineuloilla seinän tyhjiin kohtiin sanomalehtien kulttuurisivuja, hyviä kuvia ja otsikoita, jotka haastoivat ajattelemaan. Arjen taidekasvatusta.
Meillä on tilaa ja seiniä, joita voi sisustaa tällaisella helpolla ja halvalla tyylillä. Taiteen nälkään riittää pienikin lehtikuva tai postikortti. Jotkut kuvat jopa toimivat parhaiten pienessä koossa. Vessan sisustuksesta puhuttaessa en voi jättää mainitsematta liitutaulua, joka löytyi koulun kaatopaikkalavalta. Se löysi paikkansa peiliseinää vastapäätä seinänkokoisena vieraskirjana. Voi miten kaipaankaan sitä vihreää taulua käsialoineen! Remontissa sen tilalle tuli tylsät kaakelit. Joitakin postikortteja olen sinne tänne maalarinteipillä kiinnittänyt. Liitutaulu on käytävän seinää vasten nojallaan lasten piirtelyä varten.
Postikorteissa on elämänpituinen muisto
Postikortti vai taulu? Valitsen postikortin. Tauluja hankin työssä käydessäni muutamia ja ne riittävät ja täyttävät. Postikorteissa taas on elämänipituinen muisto. Jokaiseen elämänvaiheeseen liittyy oma kuvastonsa. Mutta mistä löytää hyviä kortteja? Parhaista vanhoista aarteista kaipaisin lisäpainoksia. Sellaisia ei mistään enää saa. Kiasman ja Ham-museon korttivalikoimistakaan ei montaa tee mieli ostaa. Tuntuu, että vain Tove ja Tom of Finland ovat turisteille tarjottavaa Suomea vuodesta toiseen. Tallinnan Fotografiskasta löysin muutamia. Toivoisin löytäväni kortteja juhlaan, suruun ja elämän keskelle. Puhuttelevan kortin löytäminen tuntuu ihanalta. Ja kun katson ottamiani valokuvia, mietin aina mikä toimisi korttina.
Tämä on minun tapani elää elämää, jossa en tapetointia huoneisiini kaipaa. Vaan vaihtuvia kuvia ja aiheita, iloa, epätäydellistä asettelua ja taululiidun mielenkiintoista jälkeä.
Leena Valkeus
