Pohjanmaan Syöpäyhdistyksen puheenjohtaja Aino Pihlajamäki kävi Kortesjärvellä kertomassa yhdistyksen kautta saatavasta tuesta syöpään sairastuneille. Pohjanmaan Syöpäyhdistys toimii Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa, jäseniä sillä on yli 11 000. Alueella toimii yhteensä 26 syöpäkerhoa, joista yksi on Kortesjärven syöpäkerho. Kerho kokoontui Ylikylän nuorisoseurantalolla 11. maaliskuuta.
Pohjanmaan Syöpäyhdistys tarjoaa maksuttomia tukipalveluja kaikille syöpädiagnoosin saaneille sekä taloudellista tukea yhdistyksen jäsenille. Luoto-palvelussa syöpään perehtynyt sairaanhoitaja vastaa kysymyksiin ja tarjoaa keskustelutukea kasvokkain, puhelimitse tai verkossa. Psykoterapeutin kriisiapuun ohjataan tarvittaessa.
Yhdistyksen kautta on mahdollista saada koulutettu vapaaehtoinen vertaistukija tai saattohoidon tukihenkilö. Pihlajamäen mukaan tukihenkilöverkosto on laaja ja sen tarjoamaa tukea pyritään saamaan kaikille, jotka sitä toivovat. Tukihenkilöt tekevät yhteistyötä sairaaloiden kanssa. Nykyään vertaistukitoimintaa toteutetaan usein myös puhelimitse. Myös vertaisryhmiä järjestetään eri puolilla toiminta-aluetta.
Syöpäyhdistys järjestää vuosittain kursseja eri kohderyhmille. Tänä vuonna järjestettävät kurssit ovat Elämä tässä ja nyt -parikurssi sairastuneille ja heidän puolisoilleen sekä Vertaistuesta voimaa suruun -kurssi puolisonsa syöpään menettäneille. Palliatiivista hoitoa yhdistys tarjoaa yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa. Parantumattomasti sairaiden tuki on keskittynyt Rannikko-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan alueille.
Terveyden edistämiseksi yhdistys tarjoaa luomitarkastuspalveluita rajoitetusti Vaasassa ja Kokkolassa. Ohjausta ja tukea nikotiinivieroitukseen sekä luentoja esimerkiksi oppilaitoksille on saatavilla.
Pohjanmaan Syöpäyhdistys viettää 70-vuotisjuhlavuottaan ja järjestää syksyllä kahdet juhlat: 4. syyskuuta Kokkolan, Seinäjoen ja Vaasan sairaaloissa symposiumin ammattihenkilöille sekä 5. syyskuuta Åminnen paviljongissa alueen syöpäkerhoille.
Pihlajamäki kertoo, että sairastuneille tärkein palvelu on psykososiaalinen tuki.
–Sitä luulee, että elämä pysähtyy, kun saa diagnoosin. Syntyy huoli taloudesta. Tulee kuolemanpelkoa ja huolta, miten muut pärjäävät. Jos normaali juttelu ei riitä, ohjaamme Vaasaan psykoterapeutille. Julkiselle puolelle on usein vaikea päästä.
Pihlajamäen mukaan potilaat ja läheiset suojelevat toisiaan, eivätkä välttämättä pysty puhumaan keskenään vaikeista aiheista. Sairastunut voi haluta esimerkiksi suunnitella omaa kuolemaansa.
–Lapset sanovat, että älä tuommoisesta puhu.
Siinä kohtaa apu ulkopuoliselta taholta tulee tarpeeseen. Pihlajamäki mainitsee lopuksi, että vieläkin tulee vastaan potilaita, jotka eivät ole tienneet yhdistyksen olemassaolosta ja niitä, jotka toivovat, että olisivat tienneet silloin, kun sairastuivat.
Marleena Lillstrang
