Mitä tapahtuu kinkereillä vuonna 2026? Toimittaja kävi ottamassa siitä selvää 4. maaliskuuta Kortesjärven Ylikylän nuorisoseurantalolla.
Nuorisoseuran kahvioon astuessa vastassa ei ole suorissa riveissä istuva mustiin pukeutunut seurakunta, vaan lämmin tunnelma ja tupa täynnä iloista kuulumisten vaihtoa. Pöydissä käydään läpi vanhoja kinkerimuistoja kahvin ja pullan ääressä.
Illan ”virallisen” osuuden veti Kortesjärven kappalainen Nina Eskoli. Aluksi kuultiin täältä poistuneiden kyläläisten nimet ja heidän muistokseen pidettiin hiljainen hetki. Tämän vuoden kinkereiden aiheena oli kirkkovuosi, läpi käytiin siis kaikki kirkolliset juhlat yhdessä illassa ja veisattiin tärkeisiin kirkkopyhiin kuuluvia virsiä. Osa lauluista oli tuttuja, mutta vähemmän tunnettujakin veisuja oli seassa.
Ilta piti sisällään myös opetuksellista sisältöä kirkkovuoden teemoissa. Tiesitkö, että liturgisena värinä voidaan kirkossa käyttää violetin sijaan myös sinistä väriä?
Iso osa illan ohjelmaa oli seurakuntalaisille pidetty kinkerivisa, jossa tehtävänä oli liittää oikeat Raamatun kohdat oikeisiin kirkkopyhiin.
–Ei saa ottaa liian vakavasti, olivat Eskolin saatesanat tehtävän tekoon, mikä ei estänyt toimittajan kilpailuviettiä heräämästä, vaikkakin kilpailu käytiin lähinnä omaa tietoa vastaan.
Itsevarmasta asenteesta huolimatta tehtävä vaati yllättävän harrasta pohdintaa yksin ja yhdessä sekä uskonnon tunneilla opittujen asioiden kaivelua. Seitsemän oikein kolmestatoista kysymyksestä olisi ehkä vielä 1700-luvulla johtanut jalkapuurangaistukseen, mutta vuonna 2026 kaikki osallistujat saivat pelkästään kehuja tuloksista riippumatta.
Ilta päätettiin rukoukseen, jonka jälkeen jutustelu jatkui. Raija Autio ja Anneli Kuivanto totesivat haastavan kelin luultavasti vaikuttaneen paikalle saapuneeseen väkimäärään.
–Nämä ovat kivoja kyläläisten tapaamisia.
Juttua riitti myös hiljattain 86 vuotta täyttäneellä Kauno Luomalla, joka kuvaili nykypäivän kinkereitä kotoisammiksi. Hän kertoi käyneensä kinkereillä melkein joka vuosi ja huomanneensa muutoksia ajan saatossa muun muassa pappien suhtautumisessa seurakuntalaisiin.
–Ennen oli tosi jäykkiä pappeja. Nykyään papit ovat aivan samanlaisia kuin muutkin seurakuntalaiset. Siitä ei ole kauaa, kun tämäkin pappi kävi meillä kylässä.
Luoma kertoi myös muistamansa tarinan eräästä entisajan papista, joka viivytteli kirkkoon lähtöä ja kuskin muistuttaessa kellon lähestyvän kymmentä totesi hän: ”Kello on kymmenen silloin, kun minä saavun kirkkoon”.
Mitä toimittajalle sitten jäi kinkereistä käteen? Ainakin mukavia kohtaamisia, tarpeeseen tullutta kertausta rippikoulussa opittuihin asioihin sekä viimeisenä veisattu virsi 548 (tule kanssani Herra Jeesus) soimaan päähän. Kortesjärven kinkereille uskaltaa tulla ensikertalaisenakin, vastaanotto on avoin ja ystävällinen, eikä oloaan tunne ulkopuoliseksi, vaikka olisi eri kylältä.
Eipä toimittaja osannut myöskään odottaa tapaavansa kinkereillä yhdeksänkertaisen valehtelun suomenmestarin.
Marleena Lillstrang
