Vimpelin mittava suksiteollisuus sai alkunsa Julius Uusituvan ideasta 1800-luvun lopulla. Tarina kytkeytyy tiiviisti aikakauden yhteiskunnallisiin muutoksiin ja yksittäisiin, ratkaiseviin sattumiin.
Suomi oli 1800-luvun lopulla autonominen Venäjän suuriruhtinaskunta ja hoiti pitkälti itse sisäisiä asioitaan. Vuonna 1878 säädettiin asevelvollisuuslaki, jonka myötä kaikki nuoret miehet kutsuttiin kutsuntoihin. Arvonnan perusteella kymmenen prosenttia määrättiin suorittamaan asepalvelus Suomen armeijassa, jossa palvelusaika oli kolme vuotta. Venäjän armeijassa palvelus kesti kuusi vuotta, ja armeijat olivat tuolloin erilliset.
Julius Jaakonpoika Uusitupa syntyi 23. huhtikuuta 1878 Vimpelin Storstrangissa. Kutsunnoissa arpa määräsi hänet Vaasan tarkk’ampujapataljoonaan. Järviseudun historian mukaan Julius näki palvelusaikanaan Vaasassa kaupan ikkunassa myytäviä suksia ja ajatteli, että niitä voisi valmistaa itse huomattavasti edullisemmin. Toisen lähteen, Hakkapeliitta-lehden (17.3.1931), mukaan Julius kiinnitti huomiota siihen, että pataljoonaan hankittiin suksia Oulusta korkeaan hintaan, mikä herätti ajatuksen omasta valmistuksesta.
Oli alkuperäinen sysäys kumpi tahansa, Julius aloitti suksien valmistuksen Vimpelissä perinteisin menetelmin: kirveellä veistäen ja höylillä viimeistellen. Suksien teko oli tuohon aikaan kotitalouksissa yleistä, joten osaamista hänellä jo oli. Aluksi suksia myytiin lähiseudulle ja Vaasaan, myöhemmin myös Jyväskylään Keski-Suomen Kotiteosaittaan.
Kotiteosaitan johtaja Yrjö Blomstedt huomasi suksien hyvän laadun ja pyysi Juliusta vetämään suksentekokurssia. Kurssi onnistui niin hyvin, että Julius palkattiin kurssien johtajaksi. Mukana oli myös vimpeliläisiä miehiä, jotka myöhemmin seurasivat Juliusta, kun hän perusti Jyväskylään oman suksitehtaan. Jyväskylässä opitut taidot toivat osaamista takaisin Vimpeliin, missä monet miehistä perustivat omia tehtaita tai työllistyivät paikkakunnalle syntyviin yrityksiin.
Julius itse jäi Jyväskylään ja laajensi tehdastaan määrätietoisesti. Lopulta siitä kasvoi maan toiseksi suurin suksitehdas.
Suksien valmistus oli vilkkaimmillaan sotavuosina
Alkuvuosina suksia valmistettiin käsityövaltaisesti, ja vuosituotanto oli muutamia tuhansia pareja. Sukset tehtiin yhdestä puusta, materiaalina käytettiin koivua. Tuotantokausi alkoi yleensä heinäkuussa ja päättyi seuraavan vuoden helmikuussa. Talvella kaadettiin seuraavaa kautta varten tarvittava puutavara, joka kuljetettiin keväällä tehtaalle ja kuivattiin vuoden ajan ilmassa. Sen jälkeen puu sahattiin ja viimeisteltiin kuivaussaunoissa. Vähitellen tehtaisiin hankittiin myös koneita helpottamaan raskaimpia työvaiheita.
Suksien valmistus oli vilkkaimmillaan sotavuosina. Tuolloin jopa 40 prosenttia Suomen armeijan tarvitsemista suksista valmistettiin Vimpelin tehtailla. Parhaimmillaan tehtaista valmistui yhteensä 600–750 paria suksia päivässä, ja ala työllisti noin 220 henkilöä, Kurejoen tehdas mukaan laskettuna. Sotien aikaan Vimpelissä toimi seitsemän suksitehdasta: Vimpelin Suksitehdas Oy, Männikön Suksi Oy, Sepän Tehtaat Oy, Eino Uusituvan Suksipaja, Eemeli Kankaan tehdas, Järviseudun Peruna Oy ja Suksi Oy. Joidenkin lähteiden mukaan tehtaita olisi ollut enimmillään toistakymmentä, mutta määrää on vaikea tarkasti määrittää, sillä yrityksiä perustettiin ja lopetettiin eri aikoina.
Sotien jälkeen tilanne muuttui nopeasti. Armeija toi käytetyt suksensa markkinoille pilkkahintaan, mikä oli monelle tehtaalle kohtalokasta. 1950-luvulla kilpailu kiristyi entisestään suurten suksivalmistajien vallatessa markkinoita. Samalla siirryttiin kokopuusuksista sälesuksiin, joiden valmistus edellytti uusia koneita ja investointeja. Kaikilla pienillä toimijoilla ei ollut siihen mahdollisuuksia.
Uusituvan tehdas kuitenkin jatkoi tuotantoa myös sälesuksien aikakaudella. 1970-luvulla muovisukset syrjäyttivät puusukset, ja Uusituvan tehdas siirtyi vielä niidenkin valmistukseen. Toiminta jatkui vuoteen 1983 saakka, jolloin viimeinenkin suksitehdas Vimpelissä lopetti toimintansa.
Suksitehdasmuseo muistuttaa tärkeästä teollisuudenalasta
Muistona tästä merkittävästä teollisuudenalasta toimii Vimpeli-seuran ylläpitämä Vimpelin suksitehdasmuseo. Museossa on esillä suksentekoon käytettyjä koneita, höyläpenkkejä, kuivaussauna, erilaisia tarvikkeita sekä laaja kokoelma eri aikakausien suksia.
Juttua laatiessani tuli monta kertaa mieleen kuinka pienistä asioista ja sattumistakin suuret asiat saavat alkunsa. Jos Venäjä ei olisi laatinut uutta asevelvollisuuslakia, jos Julius olisi kieltäytynyt kutsunnoista, jos hän ei olisi kaupannut suksiaan Jyväskylään ja ennen kaikkea, jos Julius ei olisi ollut terävä-älyinen ja yritteliäs nuorukainen, mitään suksiteollisuutta ei olisi Vimpeliin syntynyt.
Kokemukseni mukaan monet muutkin suuret hankkeet ovat syntynyt vastaavalla tavalla monien pienten asioiden loksahtaessa kohdalleen. Paavo Rannilan perustamassa ohutlevyteollisuudessa on samoja piirteitä, samoin Luoma-aholle syntyneessä ohutlevy- ja alumiiniteollisuudessa.
Heikki Salmela
Lähteet:
Järviseudun historia, osa 3, Vaasa-lehti 16.11.1933, Talouselämä-lehti 11.11.1938, Hakkapeliitta-lehti 17.3.1931, verkkolähteet.
