Selän takana on pimeä metsä ja edessä jäätynyt järvi. Laiturin päässä Maija Yli-Hemminki vetää keuhkot täyteen ilmaa. Laskeutuessaan portaita hyiseen veteen hän hengittää voimallisesti ulospäin ja antaa kehon rentoutua hänet ympäröivässä hyisessä vedessä.
Yli-Hemminki on pitkän linjan avantoharrastaja. Kylmäaltistus on kuulunut hänen talvisiin rutiineihinsa jo kymmenen vuoden ajan. Ensimmäistä avantouintikertaansa hän ei muista, mutta vesielementti on aina tuntunut omalta.
Yhtä lailla tärkeä Yli-Hemmingille on luonto. Vesistöjen ohella hän viettää aikaa metsässä, jossa hän käy päivittäin koiriensa kanssa.
–Joku totesi, että kirkko on hänelle rauhoittumisen paikka. Minun ”kirkkoni” on metsä, Yli-Hemminki kertoo.
Luontokokemuksia on tarjonnut myös avantoharrastus. Pandemian aikana tutuksi tullut pakastinavanto on saanut jäädä, ja nykyisin Yli-Hemminki nauttii ennen kaikkea luonnonvesistä. Ikimuistoisimpina luontokokemuksenaan hän pitää joutsenpariskunnan kohtaamista avantoreissulla. Hän kertoo pulahdukseen vaadittavan sovun löytyneen rauhallisella juttelulla ja kunnioittavalla luvan pyytämisellä. Myös pakosuunnitelma oli kuitenkin valmiiksi mietittynä siltä varalta, että isot linnut olisivat osoittautuneet erimielisiksi.
Maijan avantoarkusta kertova juttu on ollut suosittu vuosien varrella; se on noussut luetuimpien listalla kerta toisensa jälkeen
Oman tyylin löytäminen on tärkeää
Avantoharrastuksessa tärkeää Yli-Hemmingille on rauhoittuminen. Hän kuvaa kehoaan vahvasti tuntevaksi, ja kylmäaltistus on osoittautunut hyväksi tavaksi rauhoittaa mielen lisäksi myös kehoa. Vaikka vahvasti tunteva keho vaatii rauhoitteluakin, siitä on ollut myös hyötyä hierojan työssä.
–Työssäkin käsillä tuntee paljon ja kädet ohjaavat sitä, mitä tekee ja miksi tekee muun tiedon ja opin lisäksi, Yli-Hemminki kertoo.
Itselle sopiva tapa harrastaa on löytynyt monien kokeilujen kautta.
–Vuosien varrella on tullut monista muista yhteyksistä hyvältä tuntuvia juttuja, joita olen yhdistänyt avantoharrastukseen. Esimerkiksi hengittämisellä on iso osuus, Yli-Hemminki kertoo. Tämän lisäksi hänen avantouintirutiineihinsa kuuluvat esimerkiksi rauhalliset siirtymät avannon ja saunan välillä, tietoinen kehon rentouttaminen, kuumien löylyjen välttely sekä viimeisten uimareiden joukkoon jättäytyminen.
Yli-Hemminki kuitenkin korostaa, että avantoharrastuksen suhteen tärkeintä on oman tyylin löytäminen.
–Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, hän toteaa. Monelle avantouinti on esimerkiksi hyvin sosiaalinen harrastus. Lisäksi jokainen avantokerta on keskenään erilainen, eikä Yli-Hemminkikään pakota itseään toimimaan joka kerta samalla tavalla, vaan menettelee itseään kuunnellen. Myös elämäntilanne vaikuttaa kokemukseen.
–En halua liittää rentoutumiseen mitään suorittamista. Paineistaminen pois, hän summaa.
Vinkit: välineet kuntoon ja päämäärä selkeäksi
Omien tuntemusten ja mieltymysten tarkastelun lisäksi avantouintiharrastusta voi Yli-Hemmingin mukaan helpottaa myös erinäisillä välineillä. Hänen omia viimalle alttiita niskojaan suojaa laiturille siirtyessä poncho, mutta myös avantotossut ja -hanskat ovat käytössä. Näin olosuhteita voi hiukan helpottaa.
Vielä empivälle ensikertalaiselle Yli-Hemmingillä on alkuun pääsyä helpottava neuvo. Hän kehottaa tekemään päätöksen avantoon menosta jo etukäteen. Veden kylmyyttä ei kannata laiturin päässä liiaksi miettiä, koska se on joka tapauksessa hyytävän kylmää. Kaikille avantouinti ei toisaalta ole mahdollinen tai omin tapa rentoutua. Tällöin Yli-Hemminki kannustaa etsitään muita itselle sopivia rentoutumisen tapoja.
Hänelle avantouinti on kuitenkin kuin juhlahetki arjen keskellä.
–Elämä on suurimmaksi osaksi arkea, eli eikö arkeen kannata lisätä mahdollisimman paljon juhlaa, hän päättää haastattelun.
Liinu Peltomäki
