Muistan, kuinka yläkoulun ja lukion historiakirjoissa harrastettiin ennen Gorbatsovin aikaa itsesensuuria. Esimerkiksi 1950-luvun oppikirjassa on lainaus: ”Kun Suomi ei suostunut alueluovutuksiin, alkoi talvisota…” Silloin ei ollut mitään viitettä 26.11.1939 tapahtumiin. 1980-luvun alussa oli Mainilan laukauksista vain vihreäpohjaisella lisätietosivulla, mutta ei perustekstissä. Sekin oli selvästi pienemmällä fontilla, josta sain etsimällä etsiä. Löysin sen kyllä. Lisäksi se kyseenalainen toinen ”temppu”, jota puna-armeija käytti, oli sotilastukikohtien hyödyntäminen Virossa, joka oli kuitenkin vielä itsenäinen. Talvisodan aikana Viron pohjoisrannikolta pommitettiin Etelä-Suomea.Oppilaana lukiossa tuntui siltä, että piti välttää itänaapuria soimaavat kommentit, mutta sitä kyllä esiintyi, aika vähän.
Entisenä historianopettajana ihmettelen näin olennaisten tietojen pimittämistä ja yleensäkin siitä, että Suomen kansanedustajia kiellettiin puhumasta Neuvosto-Virosta (Nõukode Sotsialistiku Vabariik), Eesti NSV).
Muutenkin sosialististen maiden käsittely oli aika neutraalia: lukion kirjassa oli muun muassa kirjoitus hyvinvointivaltiomallista ja siellä olivat Ruotsi sekä DDR. DDR:ään liittyen oli keihäänheittäjän kuva. Todellisuus on myöhemmin selvinnyt. DDR:n hyvinvointivaltio rinnastettiin yleisurheiluvalmennukseen ja tiedämme nykyään valtion organisoiman järjestelmällisen dopingin käytön. Mutta näköjään sama toistuu ja historiaa kirjoitetaan mielivaltaisesti totuutta peittelemällä. Tämä on kieltämistä eli freudilaisittain puolustusmekanismi.
Nykyään lukion kirjoissa on tietääkseni jokaisen kustantamon painoksessa maininta ja myös Kuusisen ”nukkehallituksesta”, mutta muutos tapahtui Neuvostoliiton hajottua 1991.
Lasse Pippola
FM
