Suomen luonnon päivää vietetään vuosittain elokuun viimeisenä lauantaina. Siihen aikaan vuodesta vesistöt ovat sulat ja voimme vielä nauttia laineiden liplatuksesta ja hämäristä loppukesän illoista mökkiterassilta käsin. Olen joskus tuona päivänä pohtinut, että mikä on merkityksellisin ympäristö itselle luonnossa liikkumiseen ja todennut, että ei sillä ole niin väliä, pääasia, että näkee kauaksi ja että askelille ja ajatuksille on tilaa. Ja siihenhän myös talviset vesistömme ovat kuin tehtyjä. Avaralla jäällä on tilaa olla ja hengittää.
Olen viettänyt koko elämäni järvimaisemassa. Olen kotoisin Evijärven rannalta ja myös saarimökkeilijä, joten vesillä on tullut kuljettua ja liikuttua enemmän tai vähemmän aina. Puolisentoista vuotta sitten muutin takaisin lapsuudenkodin maisemiin ja olen sen myötä voinut palauttaa elämääni myös järven talvista käyttöä kesänviettojen rinnalle. Vesistö talvella on aivan oma maailmansa ja täytyy myöntää, että jos aiemminkin järvellä on tullut vietettyä aikaa ja ihasteltua varsinkin kesäisiä maisemia, niin nyt olen ollut suorastaan lumoutunut tuosta luonnon omasta vuodenaikojen mukaan vaihtuvasta näyttelystä. Talvinen vesistö avaa aivan uuden ympäristön ja olosuhteet katseltavaksi ja koettavaksi.
Talven edetessä liikkumismuodot laajenevat
Muistan jo lapsuudesta, minkälainen vetovoima oli ensimmäisillä syysjäillä, tai aurinkoisilla talvipäivillä hiihtäen, tai retkeillen jäällä. Nyt kun jälleen vietän toista vuodenkiertoa järven äärellä, niin olenpa pistänyt merkille, että ei se vetovoima ole ainakaan vähentynyt, ehkä jopa päinvastoin. Tuskin olen syksyisin malttanut odottaa, milloin jäät kestävät sen verran, että uskaltautuu ensimmäisille kävelyille, tai luisteluretkille jäätyvälle, humisevalle järvelle. Ja kun talvi ensijäistä etenee, niin liikkumismuodot laajenevat sitä mukaa. Liikun järvellä pääasiassa pyörällä, luistimilla tai kävellen, mutta näkeepä siellä kaikenlaisia liikkumistapoja ja toimintaa. Kniivilänlahden auratut kävelyreitit, hiihtoladut ja jäätiet ovat esimerkkinä mahdollisuuksista. Aurinkoisena talvipäivänä laavut ja makkaranpaistopaikat houkuttelevat sellaisiakin, jotka eivät ehkä muuten järvellä liikuskele. Innostuupa joku pilkkimisestäkin.
Pidän siitä, että riippumatta säästä tai olosuhteista, jäällä on mahdollista liikkua jollain tavalla ja usein se tapa vaihtelee nopeastikin. Syksyn ensimmäiset jäät ovat tasaiset ja mahdollistavat hokkareilla, tai retkiluistimilla vauhdikkaan etenemisen. Nämä talven ensimmäiset jäällä liikkumiset ovat erityisen nautinnollisia. Valon heijastuessa kirkkaan jään pinnasta ja tuulen tuivertaessa tukkaa, myös mieli tuulettuu mukavasti. Luistelu liikuntana on tehokasta ja vahvistaa kestävyyskuntoa mukavalla tavalla. Jäiden peittyessä lumikerrokseen on aika siirtyä seuraaviin liikuntamuotoihin. Pyöräilen nyt toista vuotta sähköfätillä, joka taas on mahdollistanut vielä laajempien etäisyyksien ja kohteiden haltuun ottamisen. Sähköavustuksella koskemattomassa hangessa eteneminenkin on leveillä renkailla mahdollista ja usein lenkkini saavuttavat myös järven vastarannat. Myös retkeilyyn pyörä on aivan verraton ja silloin tällöin nappaan eväät mukaani, tai pysähdyn paistamaan makkaraa jollain sopivalla taukopaikalla, tai mökkisaaressa.
Olen myös innokas kävelylenkkeilijä ja myös sille on paikkansa ja aikansa jäätyneellä järvellä. Tutut reitit ja polut on mukava välillä vaihtaa avarampiin maisemiin. Jalkaisin liikkumisetäisyydet ovat selvästi maltillisemmat, mutta toisaalta verkkainen eteneminen mahdollistaa ympäristön tarkastelun ja maisemien ihailun vauhdikkaampia lajeja paremmin. Tämä etenemismuoto sopii parhaiten myös koiran kanssa ulkoiluun ja saattaa olla kovimmilla pakkaskeleillä myös ainoa järkevä vaihtoehto liikkumiseen. Varsinkin pidemmät kylmät pakkasjaksot haastavat kulkijaa pukeutumisen suhteen.
Jäätä pitkin saavuttaa ympäristöjä, jotka muuten jäävät kokematta
Jäätä pitkin saavuttaa aivan erilaiset ympäristöt, kuin ehkä koskaan muuten. Meillä on paljon koskematonta rantaviivaa, joka mantereen puolelta on hankala saavuttaa, eikä veneelläkään tule niihin hakeuduttua. Myös useat järveä ympäröivät suoalueet jäävät kesäaikaan tavoittamatta, niiden ollessa sulana vaikeakulkuisia. Usein lenkeilläni etenen rantaviivaa pitkin ja saatan nousta rannalle tutustumaan ympäristöön ja jatkaa sitten matkaa uusia polkuja tai teitä pitkin. Sähköpyörä varsinkin mahdollistaa pitkienkin matkojen etenemisen ja lenkkeilymaastojen laajentumisen suuntaan, jos toiseenkin. Ja mikä parasta, pääsen nauttimaan aivan uusista maisemista ja kohteista lähiympäristössäkin.
Talviretkeilyn monet mahdollisuudet
Ajatuksena järven ja ympärillä olevien vesistöjen hyödyntäminen myös erilaiseen talvella tapahtuvaan retkeilykäyttöön houkuttaa. Meillä Evijärvellä on pitkä historia ja myös järven alueella on mielenkiintoisia paikkoja tutkittavaksi vaikkapa retkiluistimilla sulan veden liikkumisen rinnalla. Ympäristö mahdollistaa merkittyjen reittien kehittämisen ja alueen hyödyntämisen myös talvisin. Järvi vesistönä on vakaa, ennakoitava ja turvallinen verrattuna vaikkapa meren jäähän. Alueen merkitseminen ja tuntemus helpottaa myös vierailijoiden käyntiä kauniilla järvellämme. Ehkäpä tulevina vuosina pääsemme seuraamaan retkiluistelureittejä, tai talvipyöräilypolkuja kartalta kera kiinnostavien, tai erityisen kauniiden luontokohteiden ja lisäämme alueen houkuttelevuutta myös sitä kautta.
Turvallisuus ennen muuta
Jäällä liikkumisesta ei voi puhua yhdistämättä sitä turvallisuuteen, tai turvattomuuteen. Turvallisuus on minulle jo työnkin puolesta iso osa elämää ja varsinkin jäillä liikkuessa se on varmistettava erityisen hyvin. Jäällä liikkumiseen järvelläkin liittyy sen vakaudesta huolimatta riskejä. Varsinkin kokemattomalle kulkijalle, tai vesistön virtauksia tuntemattomalle on tärkeää tiedostaa jäällä olemisen riskit ja saada varmuus siitä, että ympäristö missä liikkuu, on sillä hetkellä turvallisessa tilassa. Jäällä tärkeintä on tuntea ja tiedostaa olosuhteet, jotka saattavat vaihdella nopeastikin. Jään paksuus, sen rakenne ja myös säiden ja virtauksien muuttuminen. Parhaimmat työkalut turvallisuuden varmistamiseen ovat perinteiset kaira ja naskalit. On varmasti myös hyvä kertoa jollekulle, jos on aikeissa lähteä liikkumaan jäälle yksistään. Ja vaikka varmasti monilla, niin kuin minullakin, mieli tekeekin jo ensimmäisille syysjäille, on syytä pitää maltti mielessä ja varmistua jään kestävyydestä ennen sinne menoa. Myös kevätjäät paksuudestaan huolimatta ovat petolliset virtausten syödessä jäätä alhaalta päin ja UV-säteilyn hapertaessa teräsjään rakenteita arvaamattomalla tavalla. Jäinen kylpy on mukavampi suorittaa saunasta päin, kuin paksut talvivarusteet päällä.
Luonnon kauneus rauhoittaa
Kuten alussa totesin, itselleni on luonnossa liikkuessa tärkeää, että näkee kauaksi. Avarassa järvimaisemassa se, jos mikä, on parasta. Aina sanotaan, että virtaava vesi, tai tulen liekit ovat sellainen, mitä jaksaisi tuijottaa pitkäänkin, mutta lisäisin listalle vielä taivaan ja auringonlaskut. Jäinen järvi lahtineen ja lakeuksineen antaa mahtavat mahdollisuudet siihenkin puuhaan. Usein ajoitan järvellä liikkumiseni auringonlaskun tai -nousun ympärille. Niin kuin kaikki tiedämme, talvinen taivas pastellisävyineen on lumoavan kaunis. Iltapäivän sininen hetki, tai aamun kajastus koukuttaa katseen ja rauhoittaa. Hektisen arjen ja työpäivän nollaamiseen ympäristö on mitä erinomaisin. Ja tietenkin omaa luokkaansa ovat aurinkoiset, kirkkaat kevättalven päivät, jonka endorfiiniryöpyssä saattaa jopa hiihtäminen tuntua helpolta ja kivalta. Lyhytkin hetki tuossa kirkkaassa luonnonvalossa, kauniista maisemista nauttien, antaa paljon ja on sielunhoitoa parhaimmillaan.
Kirjoittaessani tätä tiedustelin tekoälyltä, mitä on jäällä liikkumisen ilo. AI kiteytti sen seuraavasti: jäällä liikkuminen on monipuolinen suomalainen talvinautinto, joka tarjoaa sekä fyysistä terveyttä että mielen virkistystä. Se mahdollistaa luonnon kokemisen uudesta perspektiivistä, kun järvet ja merenlahdet muuttuvat suuriksi kulkuväyliksi. Mukava todeta, että tiivistelmä on kuin omasta kynästäni ja vastaa täysin sitä, mitä halusin myös tällä tekstilläni ilmaista. Tekoäly tarjoaa myös seuraavia termejä kuvatessaan mielen hyvinvointia ja elämyksiä jäällä liikkuessa: vapauden tunnetta, vauhdin hurmaa, avaria maisemia ja hiljaisuutta. Allekirjoitan nämäkin kuvaukset ja juuripa siksi siellä itsekin liikun harva se päivä. On vapautta liikkua vailla rajoja, katsellen kaunista luontoamme, rauhasta ja hiljaisuudesta nauttien. Suomen luonnon päivän pohdintoina yritin kiteyttää myös, mitä luonto itselleni merkitsee ja mitä se antaa. Kiireisen elämän keskellä on tärkeää antaa ajatuksille ja rauhoittumiselle tilaa, ja luonnosta haen nimenomaan tätä vastapainoa. Totesinkin, että ei sellaista kriisiä, stressiä, pulmaa tai tunnetta, jota luonto ei taltuttaisi. Joskus se vaatii lenkkejä toisensa perään, tai tuntikausien tuijottelua, mutta lopulta ne solmut aina aukeavat, luonnossa.
Tähän aikaan vuodesta päivä pitenee suurin harppauksin. Valon määrä lisääntyy ja alamme lähestyä hetkeä, kun sukset jälleen huutelevat ladon perukoilta keväthangille. Aurinko laskee taas eilistä myöhemmin ja myös arkena ehtii valoisaan aikaan liikkeelle ja liikkumaan, tavalla tai toisella.
Ja tuota pikaa vaihtuvien vuodenaikojen näyttelyssä alkaa uusi kausi. Kevätjäiden sulaminen aikaansaa uudet odotukset, uudet liikunta- ja liikkumismuodot. Uuden äänimaiseman. Ja jälleen tuskin malttaa odottaa milloin veneen saa laskea vesille ja voi nauttia järvielämästä toisella tapaa.
Riina Luomansuu
