Iän karttuessa muistojen kätköistä nousee mieleeni kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Ammattini vuoksi sain tutustua ihmisiin, joita en muuten ehkä olisi koskaan tullut tuntemaan. Suurin osa heistä on jo poissa keskuudestamme.
Oli aivan tavallinen perjantainen työpäivä ja viikon viimeinen asiakas. Istuin pöydän ääressä ihanaa vanhusta vastapäätä. Se oli silloin, kun vielä sai hetkisen viettää laatuaikaa vanhusten kanssa. Koti tuoksui puhtaalta siivouksen jälkeen. Mummo itse istui pestynä ja puettuna kahvikuppi kädessään. Hän oli hyvin puhelias ihminen. Niinpä siinä iskettiin tarinaa monilta elämän alueilta.
Keskustelu kulkeutui myös hengellisiin asioihin. Hän sanoi uskovansa Jumalaan. Uskovansa, että joku on tehnyt tämän maailman. Selvää oli, ettei mikään tyhjästä ole syntynyt, eikä kaikki tämä mitä ympärillämme näemme voi toimia, ellei sitä joku ohjaa. Hän kertoi lapsuudestaan ja vanhemmistaan, jotka olivat puhuneet lapsilleen Jumalasta.
Sitten keskustelu meni Jeesukseen ja ristin työhön. Syntien sovitukseen ja anteeksiantamukseen.
Mummolla oli vahva ja varma mielipide asiasta. Hän sanoi: Kaiken muun minä uskon, mutta en sitä, että joku toinen voi sovittaa minun syntini. Olen vanhanajan ihminen ja sitä mieltä, että jokaisen tulee itse tekonsa maksaa ja syntinsä sovittaa ihmisten ja Jumalan edessä. En ymmärrä sitä, että joku voi kuolla ristillä ja sitten minun syntini on maksettu. Sanat tulivat ulos varmoina ja vakuuttavina. Kahvit juotiin loppuun ja minun työpäiväni oli päättynyt.
Tiedän, että Evankeliumin sanomaa Jeesuksen ristin työstä ja syntien anteeksi saamisesta ei voi ihmisjärjellä ymmärtää. Eikä sitä voi koskaan toiselle tyhjentävästi selittää. Sen voi vain kokea. Se on uudestisyntymisen ihme, jonka vain Pyhä Henki saa sydämessämme aikaan.
Usko syntyy kuulemisesta ja vain Jumalan sanan kautta. Siksi se onkin uskon asia.
Paavali sanoo Korintissa asuville ihmisille näin: ”Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
Totta kuitenkin on, että me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen (Jeesus) päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Siksi se mitä Jeesus teki ristillä ei koskaan mahdu meidän järkeemme.
Koska sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Lopetan Jeesuksen omin sanoihin: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.
Leena Kataja
