Isä Tuomaksen eli Tuomas Nyyssölän tie Lappajärveltä katedraaliseurakunnan palvelukseen Helsinkiin on ollut monivaiheinen.
Opiskeluaikanaan Nyyssölä otettiin katolisen kirkon täyteen yhteyteen.
–Noihin aikoihin mieleeni tuli myös ajatus pappeudesta. Muistan vieläkin hetken, jolloin tämä ajatus tuli päähäni, eikä se koskaan lähtenyt pois. Ajatus vaati pohdiskelua.
Nyyssölä vihittiin papiksi vuonna 2018. Sen jälkeen hän toimi ensin hetken aikaa kappalaisena katedraaliseurakunnassa Helsingissä, sitten viisi vuotta kirkkoherrana Kouvolassa ja sen jälkeen palasi Helsinkiin katedraaliseurakunnan palvelukseen.
–Koin aikoinaan, että katoliseksi tuleminen oli jonkinlaista kotiin palaamista. Moni muukin on kokenut niin. Katolilaisia on Järviseudullakin, toteaa Nyyssölä.
Lappajärveltä Nyyssölällä on lapsuudesta hyviä muistoja, etenkin Tarvolan kylältä, jossa useimmat hänen koulukaverinsa asuivat.
–Koulumme oli Tarvolan ala-aste (nykyinen majatalo Tähti ja Koivu). Varsinkin talvisin kylällä oli hauska leikkiä, laskea mäkeä ja mitä nyt keksittiin.
Sittemmin vanhemmat muuttivat Vimpeliin, jonne nykyisin Nyyssölän matka useimmin suuntautuu. Kesäisin hän silti käy mielellään kulkemassa Nyyssölän ja Tarvolan kylien halki, sekä Sadeharjulla.
Työ on rutiininomaista, mutta silti vaihtelevaa
ISÄ TUOMAKSEN päivät pappina ovat vaihtelevia, mutta niihin sisältyvät aina tietyt pysyvät elementit. Ennen kaikkea pappi on henkilö, joka rukoilee ja viettää messua. Päivään sisältyykin paljon rukousta.
–Kirkko antaa papin tehtäväksi rukoushetket aamulla, keskipäivällä, illalla, ennen nukkumaanmenoa sekä vielä erityisen lukupalveluksen jossain välissä päivää. Papin ajatellaan rukoilevan ei vain itsensä vuoksi, vaan myös ihmisten edustajana.
Kuten useimmat muutkin papit, isä Tuomas viettää päivittäin myös pyhän messun.
–Messu ymmärretään kristilliseksi uuden liiton uhriksi ja se on päivän kohokohta. Tämä päivittäinen messu voi olla kokonaan luettu, jolloin sen kesto on noin puoli tuntia. Tämän lisäksi monet rukoilevat päivittäin esimerkiksi niin sanotun ruusukkorukouksen.
Ripittäytymiseen on usein säännölliset ajat. Tällöin pappi istuu rippituolissa kuuntelemassa rippejä. Rippisalaisuus ymmärretään ehdottomaksi – pappi ei siis voi paljastaa ripissä kuulemiaan asioita missään tilanteessa.
–Näiden lisäksi tulevat erilaisiin sakramentteihin valmistamiset, kuten kasteeseen tai avioliittoon, sekä niiden viettäminen. Ihmisten tapaamiset, keskustelut, opetusten valmistelut ja erilaiset toimistotyöt ovat myös osa tavallista viikko-ohjelmaa.
–Suomessa papit lisäksi matkustavat aika paljon. Itse vietin jouluna messun Seinäjoella. On aina mukava päästä käymään Etelä-Pohjanmaalla.
Nykyisin huomattavan osan isä Tuomaksen työajasta vievät opetustehtävät, joista hän kertoo iloitsevansa.
–Pidän opettamisesta ja usko kiinnostaa minua suuresti.
Sittemmin hän on järjestänyt vuosittain katolisen uskon johdantokursseja. Viime vuonna kurssi järjestettiin yhteistyössä muiden kanssa. Kiinnostuneita on hänen mukaansa joka vuosi riittänyt, pohjoisesta etelään.
Katolilaisuuteen liittyy yhä väärinkäsityksiä
KATOLISEN KIRKON jäsenmäärä Suomessa kasvaa sekä maahanmuuton että suomalaisten kirkkoon liittymisen myötä. Isä Tuomas näkee kirkolle Suomessa olevan tyypillistä, että uskovissa on suhteellisen paljon ulkomaalaistaustaisia.
–Tästä seuraa omia haasteitaan, joskin on se myös rikkautta.
Sana ”katolinen” tarkoittaa yleistä, universaalia, kaiken kattavaa. Se viittaa siihen, että usko on eheä kokonaisuus ja tarkoitettu kaikille. Katolinen kirkko on ollut olemassa koko kristinuskon historian. Isä Tuomas huomauttaa, että katolisuuteen liittyy monia väärinkäsityksiä. Katolilaiset eivät esimerkiksi palvo Neitsyt Mariaa, kuten joskus kuulee väitettävän.
–Katolisessa kirkossa ajatellaan niin, että tietyt asiat, esimerkiksi Neitsyt Maria kristittyjen äitinä, ovat osa alkuperäistä kristinuskoa. Paavi ja kirkon selkeä hierarkia tekevät maailmanlaajuisesta kirkosta suuren perheen sen iloineen ja suruineen.
Isä Tuomaksen mukaan kirkon sakramentit antavat ihmiselle uuden elämän ja auttavat elämään sitä elämää todeksi. Katolisuus on samalla kertaa jotenkin sekä enemmän kiinni arjessa että toisaalta kohottaa arjen yläpuolelle ja avaa ikkunan ikuiseen elämään. Se on hänestä hämmästyttävä yhdistelmä.
–Rohkaisen kiinnostuneita osallistumaan 20. tammikuuta alkavalle katolisen uskon etäjohdantoverkkokurssille. Tiedot ja ilmoittautuminen löytyvät katolinen.fi -nettisivustolta. Minuun voi myös ottaa yhteyttä muutenkin.
Kaija Hurmerinta
