Olen tosi tyytyväinen siitä, että Antti on löytänyt sellaisen lajin mistä tykkää. Paini on selvästi hänen lajinsa. Tunnistan Antissa samoja piirteitä, mitä itselläni on ollut ihan lapsesta asti: minun tekee mieli vaan koko ajan heittää, ja Antti haluaa painia koko ajan, kuvailee 22-vuotias moukarinheittäjä Jaakko Tenhunen.
–Matin ja Juhonkin, vanhempien veljien kanssa, on käyty painimassa. Jaakon kanssa painitaan joskus, kun tehdään peruskuntoharjoittelua yhdessä. Heitin aikaisemmin moukaria kuten Jaakkokin. Paini tuli kokeilemalla mukaan. Huomasin, että se on melko mukavaa, enkä ole häviöllä koko ajan. Syntyi ajatus, että olisi mukava käydä oikein harjoituksissakin ja Evijärvellä oli ensimmäiset harjoitukset pari vuotta sitten. Joskus olen miettinyt muitakin kamppailulajeja, kuten nyrkkeilyä ja jujutsua, mutta ne eivät herätä samalla tavalla tunteita, kuin paini. Olen löytänyt oman lajini, jatkaa 16-vuotias Antti Tenhunen.
Lappajärveläiset urheilijaveljekset saivat tänä vuonna kumpikin SM-pronssia omassa lajissaan. Antti koululiikuntaliiton kilpailussa kreikkalais-roomalaisessa painissa 14–16-vuotiaiden 90-kiloisten sarjassa sekä vapaapainissa U17 92-kiloisten sarjassa. Jaakko heitti SM-pronssia moukarissa M22-sarjassa ja kilpaili myös Kalevan kisojen finaalissa. Ensi vuonna hän siirtyy aikuisten sarjaan ja tavoitteena on oman ennätyksen parantaminen.
–Myös viime kaudella tuli SM-pronssia. Seuraavan kisakauden tavoite on heittää moukaria 70 metriä.
Intohimo urheiluun on ollut Jaakolla pienestä asti. Moukaria hän heitti ensimmäisen kerran 12-vuotiaana ja viehättyi lajin tekniseen haastavuuteen.
–Yleisurheilulajit tuli lapsena käytyä läpi, tutustuin monipuolisesti kaikkiin lajeihin. Vanhemmat veivät ihan kaikkiin harrastuksiin, mitä halusi kokeilla. Soitin musiikkiopistossa klassista kitaraakin koko peruskoulun ajan. Lopetin sen 16-vuotiaana, kun urheilu vei niin paljon aikaa eikä soittaminen ollut niin hauskaa.
Treeniä lähellä ja kaukana
Parhaillaan Jaakko opiskelee Savonlinnan ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaajaksi. Tulevaisuuden tavoitteena hänellä on jatkaa urheilemista korkealla tasolla niin pitkään kuin mahdollista.
–Opiskelun ja ammattimaisen urheilun yhdistäminen sujuu täällä tosi hyvin, koulu tukee urheilemista. Minulla on päivässä kaksi treeniä ja yksi lepopäivä viikossa. Täällä valmentajana on Sakari Tiainen ja Lappajärvellä Matti Takala. On ihan sama missä olen, kumpaankin olen yhteydessä. Lajissa tulen olemaan mukana tosi pitkään, jossain vaiheessa siirryn todennäköisesti valmennuspuolelle.
Jaakon ollessa Lappajärvellä, veljekset treenaavat myös yhdessä.
–Lajinharjoittelua ei oikein yhdessä voida tehdä, kun lajit ovat niin erilaiset. Peruskunto- ja voimaharjoittelua, kuten salitreeniä, lenkkeilyä ja painia tehdään joskus yhdessä. Tuemme, kannustamme ja tsemppaamme toisiamme.
Antti käy painitreeneissä kolme kertaa viikossa Kauhavalla, Kuortaneella ja Nurmossa. Hän edustaa Kauhavan painimiehiä ja valmentajana on Jussi Saarikoski.
–Pitää olla tasokasta harjoittelua, ja kun täällä ei ole oman kokoisia ja ikäisiä, niin joutuu kulkea eri paikoissa. Vanhemmat vievät harjoituksiin, kun itsellä ei ole vielä ajokorttia. Pidän kaksi lepopäivää viikossa, kahtena päivän teen punttitreenin ja lenkin. Tekniikkaa hiotaan ennen kisoja.
Painissa Antti tykkää fyysisyydestä ja heitoista. Tulevaisuuden suhteen hän ei ole tehnyt suuria suunnitelmia, mutta uskoo pysyvänsä urheilullisena koko elämänsä.
–Paini on painoluokkalaji, tykkään olla raskaammassa sarjassa, kun saa tehdä voimalla. Ja saa syödä hyvin. Moukarinheitto jäi saman tien, kun innostuin painista. Tykkään siitä, kun se on fyysisesti raskaampaa. Heitot ovat mahtavia. Oma vahvuuteni on voima, ja sitä pääsee hyödyntämään tosi paljon painissa. En ole miettinyt kuinka pitkän urheilu-uran teen, enkä osaa sanoa paininko koko elämäni, mutta urheilullisena aion pysyä. Ensi kaudella tähtäimessä on SM-kulta, maaliskuussa on U17 SM-kisat, siihen treenaan kovaa.
Veljekset ovat saaneet kotoa ja Lappajärveltä hyvät lähtökohdat urheiluun ja menestykseen. Molemmilta kirpoaa myös kritiikkiä nykyisistä harjoitteluolosuhteista.
–Vaikea on harjoitella pienellä, neljä kertaa neljä matolla. Ärsyttää kun ei ole täysikokoista molskia salin tuntumassa, Antti toteaa.
–Hankalaksi on tehty harjoittelu Lappajärvellä, kun kentällä ei anneta heittää moukaria ja painimatto vietiin pois salilta. Viime vuosina vapaa-aikatoimi on vähentänyt harjoittelupaikkoja, jaostotkin on tästä antaneet palautetta kuntaan. Haastavaksi on tehty harjoittelu. Toivoisin että siihen tulisi muutos, niin että jatkossakin tulisi meiltä urheilijoita, Jaakko jatkaa.
