Alajärvellä juhlittiin perjantaina Mäntymäen päiväkodin viisivuotista metsäpäiväkotitoimintaa. Sudenpentujen luontoryhmässä on vuosien varrella ehtinyt käydä viimeisen päiväkotivuotensa noin 60 lasta, tänä vuonna ryhmässä lapsia on 11.
Ruotsalaisesta luonnossa kotonaan -pedagogiikasta ja saksalaisesta seikkailukasvatuksesta vaikutteita saanut toiminta tuli Suomeen vuosituhannen vaihteessa. Alajärvellä toiminta pohjautuu Suomen Ladun luonnossa kotonaan -toimintamalliin. Varhaiskasvatuksen opettaja Merja Sillanpää innostui aiheesta ja kävi päiväkodin johtaja Päivi Hautakankaan kanssa tutustumassa Toholammilla vastaavanlaiseen ryhmään. Silloinen varhaiskasvatusjohtaja Hanna Luoma-aho edesauttoi toiminnan alkamista ja viisi vuotta sitten ensimmäinen ryhmä aloitti Mäntymäen päiväkodin viereisessä metsässä pressulaavu tukikohtanaan. Samana syksynä metsän reunaan rakennettiin kota, jossa tarkenee kattolämmittimien ansiosta viileinäkin päivinä. Siihen on helppo hakea ruoka kärryillä päiväkodilta.
–Luontoryhmässä päivä vietetään ulkona joka päivä ympäri vuoden. Puolen päivän jälkeen menemme sisälle päiväkotiin, missä on lepohetki ja voidaan tehdä tehtäviä; toki niitä tehdään kodassakin.
Sillanpää näkee metsäpäiväkodin etuina kokonaisvaltaisen oppimisen elämyksellisyyden, kokemuksellisuuden, toiminnallisuuden ja moniaistisuuden kautta. Ulkotila on joustava, oppiminen tapahtuu leikin kautta kekseliäisyyttä ja mielikuvitustakin käyttäen. Metsään on rakennettu monenlaisia leikkipaikkoja ja aidan takana laiduntaa kesäisin lehmiä, joita on saatu käydä silittämässä.
–Viikoittain retkeilemme mörrimetsään, siellä metsämörri opettaa luontoon liittyviä asioita ja siellä on myös pikku eväät mukana päiväkodilta. Toinen retkipaikka on aarresaari Alajärven rannalla. Sieltä merimiehet katsoivat kaukoputkella meidän laivan rakentamista. Eräänä päivänä saimme heiltä postia, aarrekarttaa seuraamalla löysimme saaresta oikean aarteen, kertoo Sillanpää.
–Metsässä on paljon vuodenaikojen mukaan muuttuvaa materiaalia, tilaa ja liikuntamahdollisuuksia, eikä metsässä tarvitse rajoittaa äänen tai liikkeen käyttöä. Leikkejä ei myöskään tarvitse siivota pois. Metsässä voi oppia kaiken mitä sisälläkin, mutta sisällä ei voi oppia kaikkea sitä, mitä metsässä opitaan.
–Parasta on, kun ei ole rajoituksia turvallisuusseikkoja lukuun ottamatta. Pian lapset ne oppivatkin. Kiipeilläkin saa, kun aikuinen on valvomassa. Täällä myös koko ryhmä leikkii yhdessä toisin kuin sisällä, missä helposti jakaannutaan tyttöjen ja poikien leikkeihin. Vahinkojakaan ei ole sattunut satunnaisia naarmuja lukuun ottamatta.
Eikö ulkona olemiseen väsy? –Ei! Aina huokaisee helpotuksesta, kun pääsee ulos. Kovalla pakkasella ulkoillaan ehkä hieman vähemmän aikaa, ja sadeleikithän ovat ihan parhaita!
Unelmien työtä intohimolla
Työparina toimivaa Anu Hautakangasta ei tarvinnut ylipuhua; hän siirtyi Sillanpään ryhmään vuororyhmästä.
–Tykkään haasteista, ulkoilusta ja touhottamisesta, täällä sitä on. Työpäivän jälkeen ei enää tarvitse lähteä ulos, jos ei jaksa. Uni maistuu, ja onhan tämä terveellinen elämäntapa.
Varhaiskasvatuspäällikkö Juha Lahdenmäki toi tervehdyksen juhlatilaisuuteen ja totesi, että on ilo, kun lapsille on tarjolla erilaisia ryhmiä. –Tällaisesta toiminnasta saa virikkeitä koko loppuelämälle.
Torstaisin, kun Sudenpennuilla on vuoro liikuntasalissa, muut päiväkodin ryhmät pääsevät leikkimään Sudenpentujen metsään.
Seikkailu-laivalla seilattiin Italiaan
Lapset Hertta, Aato ja Peppiina kertoivat, että metsäryhmässä parasta on hamahelmillä tekeminen, tehtävät ja kotileikki.
Ryhmän viimeisin projekti on Seikkailu-laiva, joka rakennettiin ohjaajien ja lasten yhteistyönä.
–Sillä on purjehdittu Italiaan ja Ruotsiin, kertoo Hertta.
Lapset huomaavat lähellä oravan, ja haastattelu päättyy siihen.
