Ehkäisevän päihdetyön viikon teemana tänä vuonna on riippuvuuden puheeksi ottaminen. Evijärvellä ja Lappajärvellä viikon ohjelmaan sisältyivät Krista Rönnbergin koskettavat luennot otsikolla ”Äidin tarina”, jotka hän piti sekä koululaisille että huoltajille.
Rönnbergon isokyröläinen kolmen lapsen äiti, jonka keskimmäinen lapsi Jesse menehtyi 24-vuotiaana alkoholin, rauhoittavien lääkkeiden ja Subutexin yhteisvaikutukseen. Oman kokemuksensa kautta hän haluaa lisätä ymmärrystä päihderiippuvuudesta ja sen varhaisista merkeistä.
–Jos tällä tarinalla saan yhdenkin nuoren silmät avautumaan päihteiden käytön vaaroista, olen saavuttanut tavoitteeni. Vaikeista asioista on puhuttava, jotta niihin voidaan vaikuttaa, Rönnberg tiivistää.
Luennollaan Rönnberg kertoi poikansa elämäntarinan rehellisesti ja koskettavasti. Hän kuvasi, miten tavallinen lapsuus pienessä maalaispitäjässä saattoi johtaa päihdekierteeseen ja miten varhaisia varoitusmerkkejä olisi voinut tunnistaa.
Riippuvuus on tila, jossa ihminen kokee pakonomaista tarvetta käyttää ainetta tai toimintaa, vaikka siitä aiheutuu haittaa. Tätä Rönnberg havainnollisti Jessen tarinan kautta.
Yleisö kuunteli luentoa hiirenhiljaa. Tunnelma oli vakava, ja moni jäi pohtimaan kuulemaansa vielä kahvipöydän ääressä.
–Tällaista voi tapahtua missä tahansa – myös täällä meillä, kuului monen yhteinen ajatus.
Keskusteluissa nousi esiin huoli siitä, kuinka helposti nuoret nykyään saavat huumeita ja muita päihteitä, eikä ongelma enää rajoitu kaupunkeihin.
–Yhä nuoremmat käyttävät vapeja, nikotiinipusseja ja erilaisia kemiallisia aineita, jotka ovat entistä vaarallisempia, totesi Eija Annola tilaisuuden jälkeen.
–On hyvä, että näistä puhutaan avoimesti. Päihteet eivät ole leikin asia, ja nuorten kanssa on käytävä näitä keskusteluja ajoissa, pohti Markus Paananen, joka piti aihetta erittäin tärkeänä.
Pikainen puuttuminen avainasemassa
Varhainen puuttuminen ehkäisee fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja ja auttaa tunnistamaan riskin vakavan riippuvuuden kehittymiselle. Aikuisen rooli on ratkaiseva, koska nuori ei aina itse tunnista ongelmaa, ja tarvitsee tuekseen välittävän aikuisen.
Tilaisuuden lopussa nousi esiin kysymys: mihin ottaa yhteyttä, jos huoli herää? Moni koki, että selkeää palvelupolkua ei ole.
–Olisi hyvä, jos olisi yksi paikka tai puhelinnumero, jonne voisi ottaa yhteyttä heti, kun huoli lapsesta tai nuoresta syntyy, kuului yleisön yhteinen toive.
Rönnbergin tarina muistutti kuulijoita siitä, että jokainen kohtaaminen voi olla ratkaiseva, ja että riippuvuuksista on uskallettava puhua ajoissa.
Leevi Norrena
Juttua korjattu 7.11.2025 klo 12.25; lisätty maininta vapesta.
