Isänmaan puolesta -muistotaulut siirrettiin Rantakankaan käytöstä poistetulta koululta Itäkylän kylätalolle tiistaina 2. syyskuuta. Muistotauluissa on yhteensä 29 Suomen sodissa menehtyneen nuoren nimeä vuosilta 1918, 1941–1946, 1949 ja 1958. Muistolaattoja siirtämässä oli kuuden hengen talkooporukka, joka ihmetteli kuolleiden ikää ja sodan kokemuksia.
–Kun katsoo syntymäaikoja, ei voi kun ihmetellä miten nuorina sotaan jouduttiin lähteä. Parikymppisiä poikia ja tyttöjä. Tuossa on minun enoni Ilmari Niemelä, sukellusveneen kanssa upposi ja sille tielle jäi, kuvailee Eino Korri.
Muistolaattojen siirrosta vastaa Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen Järviseudun perinnetoimikunta. Toimikunta perustettiin turvaamaan veteraanitoiminnan jatkuvuus, kun vuonna 1965 perustetun Lappajärven Veteraaniyhdistyksen toiminta loppui vuonna 2022.
–Monessa paikassa jäävät muistolaatat tyhjiin tiloihin. Toimikunnassa on ollut puhetta laattojen siirrosta, aina sitä mukaa kun kouluja on lakkautettu. Ylipään, Tarvolan ja Lammin koulujen laatat ovat löytäneet uuden paikan, nyt oli vuorossa Rantakangas. Länsirannan laattojen osalta on käyty keskustelua siirrosta nuorisoseurantalolle, mutta asia on vielä kesken. Myös seurakuntatalon laatat odottaa vielä siirtämistä valtuustosaliin. Laatat on muistona jälkipolville siitä, minkä uhrauksen kylän miehet ovat antaneet, Korri kertoo.

Muutaman tunnin kestäneen siirtoprojektin pääpuuhamies Heikki Kuoppala suunnitteli etukäteen tarvittavia tukirakenteita, miten siirto tehdään sekä kehitteli itse avaimen, jolla taulujen ruuvit saatiin ruuvattua irti ja kiinni.
–Perinnetoimikunta on tätä siirtoa miettinyt pitkään ja Tuomelan Heikin kanssa sitä ensin junailtiin kahdestaan. Talkooporukkaan pyydettiin mukaan enemmän ja vähemmän eläkeläisiä, joilla on aikaa tällaiseen. Paikkana kylätalo on hyvä, täällä on enemmän kävijöitä kuin koululla. Nuorisoseura olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta tämä tuntui sopivammalta.
Graniitista valmistetut muistolaatat ovat painavia, suurempi painaa arviolta reilu 70 kiloa. Kylätalon pöydät ja penkit toimi telineenä, kun miehet kiinnittivät laatat korkealle ikkunoiden yläpuolelle.
–Heti niin kuin ne olisi ollut aina täällä, toteaa Esko Korri kahvitauolla.















