Johannes Kastaja oli Jeesuksen edelläkävijä. Juhannusta vietetään hänen muistokseen. Enkeli ilmoitti Johanneksen syntymän hänen isälleen Sakariaalle: ”Älä pelkää. Vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Johannes.” (Luuk. 1:13). Enkeli sanoi myös, että Johannes olisi ”suuri Herran edessä” – eri tavalla suuri kuin mitä ihmiset ehkä ajattelevat.
Johannes eli nuoruutensa erämaassa. Hänen elämänsä oli yksinkertaista: ravintona heinäsirkkoja ja hunajaa, yllään kamelinkarvavaate ja nahkavyö. Karu ympäristö – mutta siellä hän sai jotakin korvaamatonta: Jumalan sanan.
Kun Johannes sai Jumalalta kutsun, hän lähti liikkeelle. Hän saarnasi Jordanin ympäristössä ja kehotti kansaa tekemään parannuksen. Hänen sanomansa oli suora ja herättelevä – niin kuninkaille kuin tavallisille ihmisille. Se maksoi hänelle lopulta hengen. Ihmiset tulivat silti sankoin joukoin ja kysyivät: ”Mitä meidän siis pitää tehdä?” Johannes ei kaunistellut. Hän kehotti jakamaan omastaan, toimimaan oikeu-denmukaisesti ja tyytymään siihen mitä on. Esimerkiksi sotilaille hän sanoi: ”Älkää kiristäkö, älkää ryöstäkö – tyytykää palkkaanne.” (Luuk. 3:14).
Hyviä, konkreettisia ohjeita – ja ajankohtaisia tänäkin päivänä. Meilläkin on elämässä kysymyksiä. Kaikki eivät tiedä, kenen puoleen kääntyä. Vastauksia haetaan joskus vääristäkin paikoista. Raamattu kertoo Jeesuksesta: ”Hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvonantaja.” (Jes. 9:6).
Häneltä voi yhä kysyä. Jumalan sana tarjoaa elämään viisautta, joka ei vanhene. Mutta pelkät ohjeet eivät riitä – tarvitaan myös voimaa niitä noudattaa. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.” (Joh. 1:12).
Jos tunnet olevasi kuin erämaassa, muista: Jumala näkee sinut. Hän voi puhua sinullekin, niin kuin Johannekselle. Ja kun Hän antaa sanan – Hän antaa myös voiman.
Tuula Palola
