TANJA GRANLUND oli hoitanut järjestelyt Aleksi ja Hulda Kirsilän lastenlastenkokoontumiseen, joka pidettiin lauantaina 2. elokuuta Uittomieskämpällä. Lastenlapsia on kaikkiaan ollut 44, mutta osa on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen.
Serkuilla on oma Facebook-ryhmä, jonka kautta Tanja Granlund tiedotti tapahtumasta, lähetti WhatsApp-viestejä ja soitti tietämilleen sukulaisille. Tapaamiseen osallistui 22 serkkua, jotka asuvat eri puolella Suomea. Rakkaat lapsuusmuistot ja erityisesti mummolasta Evijärven Jokikylän Järvenkankaalta yhdistävät serkuksia.
Aiemmasta kokoontumisesta oli kulunut jo 20 vuotta. Tilaisuus järjestettiin pääosin nyyttikestiperiaatteella, mutta kahvitus oli hoidettu valmiiksi. Granlund kertoi, että tapahtumasta haluttiin tehdä mahdollisimman vapaamuotoinen ja rento. Ohjelmassa oli puheita, karaoke ja tietokilpailu, joka koski isoisäidin ja isoisän elämää. Ja tietenkin vapaata seurustelua
Ismo Kirsilä piti puheen, jossa kerrottiin Aleksi ja Hulda Kirsilän vaiheista. Aleksi ja Hulda Kirsilällä oli suurperhe: heille syntyi yhteensä 14 lasta, joista yksi kuoli nuorena. Kokoontumispaikka oli sopiva, sillä Aleksi Kirsilä oli ollut uittohommissa Alajärvellä ja sillä reissulla hän tapasi Alajärven Juoperista kotoisin olleen Huldan, joka toimi keittiöemäntänä.
Tilaisuuden alkaessa iltapäivällä iski ukonilma, mutta Uittomieskämpän sisään mahtui hyvin. Illalla sää kirkastui ja väki pystyi olemaan ulkona nauttien sukulaisten jälleen tapaamisesta. Paikalla oli mahdollisuus myös saunoa ja uida.
Kokoontumisentunnelmasta kertoo, että tilaisuuden jälkeen moni tuli kiittämään Granlundia järjestelyistä, ja sovittiin uuden tapaamisen järjestämisestä mieluiten jo parin vuoden kuluttua.
—Kiitos, että olet järjestänyt tämän tapaamisen. Oli niin mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia serkkujen kanssa pitkästä aikaa, kertoi Tanja Granlund saamastaan palautteesta.
Leevi Norrena
Vanha valokuva
Tässä minä seison –
ja hymyilen.
Paljon en puhellut silloin.
Puhukoot muut, ajattelin,
kuunnella jaksan kyllä.
Vallanpitäjän vaihto koettiin ensin,
sitten sotia nähtiin kolme.
Lapsia synnytin neljätoista,
joista yhden vei heti hauta.
Kaikenlaista on matkalla sattunut
ja mitähän nähdä saan vielä.
Mieheni vierellä tässä seison
ja pitelen rauhaisaa tunnelmaa yllä.
Runo: Jaana Mäkelä, 2015
