Istun kotini terassilla kesäaamun autuudessa. Vielä pari tuntia ennen kuin kesälapseni, viisi lastenlasta ja kännykkä-äänet heräävät.
Maalaismaiseman kesäpäivään mummolassa mahtuu kaupunkilaislapsille onneksi muutakin kuin kännykkä: koripallon heittelyä, jalkapalloa (vain toinen leikkimökin ikkunoista meni rikki), lentopalloa, leikillistä? veljespainia, uimista, pyöräilyä, piilosilla oloa ja jatkuvaa serkusnahistelua. Mummoakin autellaan: pihapiiristä löytyy puun kantamista ja ruohonleikkuuta. Aavemainen, äänetön robotti ei ole vielä vallannut pihamaatani.
Kuuntelen:
Alkukesän kiihkeä sirkutus puissa on jo vaihtunut hiljaiseen hautomiseen. Jopa yläkerran ikkunan päällispuuhun on rakennettu koti, jossa suoritetaan tärkeää tehtävää. Harmaasieppo rakentaa uhkarohkeasti; edelliskesän koti oli tämän terassin sisäikkunan päällä, ja huolimatta ulko-oven ahkerasta paukkeesta, poikaset saatiin lentoon. Tältä kesältä kiireisimpien askareet ovat jo ohi. Aina nälkäinen tikanpoika lähimetsässä on vihdoin hiljennyt. Sen emoa kävi jo sääliksi. Uusi sukupolvi löytää nyt toukkansa itse.
En voi olla vertaamatta omiin viiteen, jo pesästä lentäneeseen tyttäreeni.
Täällä on hyvä asua. Keväällä kierrän pihamaalla odottaen malttamattomana ensimmäisten krookusten väriä ja ensimmäisten tulppaanien aukeamista. Kesän vihreitä ja värikkäitä päiviä ei vaihtaisi mihinkään. Ja vaikken asu ihan veden äärellä, ei ole pitkä matka Lappajärven rannan joskus tyynnyttävään, joskus rauhattomaan helmaan. Talvella on esteetön näkymä tähtitaivaan huikaiseviin arvoituksiin. Kirkas tähtiyö pienentää ihmisen juuri oikeaan kokoonsa. Kaikkea ei tiedä, kaikkea ei osaa, kaikkeen ei pysty, eikä tarvitse!
Olen asunut täällä aina, lukuun ottamatta kaupungin opiskeluaikaa. Nyt voin tarjota kaupunkilaisille lastenlapsilleni vaihtelua heidän kotinsa kiviseen ympäristöön. Niin kauan kuin he tänne haluavat ja niin kauan kun mummolla voimia riittää; tervetuloa!
Omakotitalossa tuntuu aina olevan jokin nurkka rempallaan; milloin kaipaa joku seinä uutta maalia, milloin suunnittelee ikkunaremontin aikataulua, kun katon sai juuri uusittua tai edes yhden huoneen tapetoitua. Vaikka kukaan muu ei kolaa pihaasi talvisen tuiskun jälkeen, kukkapenkkien rikkaruohot eivät käskemällä kävele tiehensä eikä syksyllä omenat ja herukat osaa itsestään säilöityä; tärkeintä on se oma tupa, oma lupa. Jos kehtaisi, niin sanoisin suorastaan rakastavani kotiani ja puutarhaani! Ja 10 lapsenlapselle on tilaa! (ei sentään kaikki kerrallaan)
Mummon iän arvuuttelu kuuluu jokakesäisiin rituaaleihin. Perheessä muistetaan yhä taannoinen kysymys: ”Onko mummo vanhempi kuin Jumala?” Kun siihen sitten sopertelee vastausta iankaikkisuudesta ja muuta hämärää, tulee ratkaisu pian lapsen logiikalla: ”Olet sinä ainakin vanhempi kuin Jeesus!” Tämän kesäinen iänmäärittely täsmentyy, kun 6-vuotiaan kanssa keskustellaan siitä, että mummokin on ollut lapsi. ”Et kyllä mummo ole ollut 6 vuotta minun iässäni!”
Terttu Viita
