LEHTIMÄEN RÄNKIVIIKON ohjelmassa oli tänäkin vuonna museoiden tuuletuspäivä. Kotiseutumuseon lisäksi yksityiset kotimuseot avasivat ovensa vierailijoille 10. heinäkuuta. Tarjolla oli seitsemän kohdetta, joista ehdimme vierailla kolmessa. Nähtiin moottoripyöriä, maatalouskoneita ja maalaistalojen tarvekaluja vuosikymmenten takaa. Osa esineistä oli sen verran vanhoja, että 1950-luvulla syntyneenäkin piti arvuutella käyttötarkoitusta. Kierroksen aikana vahvistui käsitys, että useimmissa meistä asuu pieni keräilijäsielu. Jotkut harrastus vie mennessään niin, että voi leikkimielellä sanoa mopon karanneen käsistä. Tämä on pelkästään hyvä asia. Samalla tallentuu ja pelastuu paljon historiaa jälkipolville.
Motocrossia maailmalla
JORMA UUSI-JAAKKOLA harrastaa moottoripyöriä, ja mielenkiinnon kohteena ovat erityisesti 1950-luvun brittipyörät. Kokoelmista löytyi useampi Ariel ja yksi BSA. Olipa joukkoon mahtunut myös yksi vanha tsekkipyörä eli Jawa. Aktiivisemmassa ajokäytössä Jormalla on museorekisteröity BMW RS 80 Monolink. Harrastukselle Uusi-Jaakkolalla on hyvät, tarkoitukseen rakennetut tilat. Pyörille on erikseen siisti esittelytila. Sitten on verstaspuoli, josta löytyvät omat osastot muun muassa hiekkapuhallukseen, hitsaukseen ja koneistukseen. Ajokuntoisia pyöriä on kuusi kappaletta ja työn alla olevia 15–20.
Vaikka tämä on Jorman harrastus, Jorman vaimo Irma Uusi-Jaakkola elää täysillä mukana. Vierailupäivän hän oli ottamassa vierailijoita vastaan ja hoitamassa kahvitusta. Irmalla ja Jormalla on pitkä yhteinen taival, ja on eletty ympäri Suomea. Kotoisin Irma on Kajaanista. Jorma teki aikoinaan paperikoneasennuksia ympäri Suomen. Kouvolaan he asettuivat vuonna 1972 ja 1974 he perustivat oman yrityksen, Kovi Oy:n. Nykyisin tehtaan johdossa on heidän tyttärensä miehensä kanssa. Tänä päivänä tehdas on keskittynyt alumiinista rakennettuihin säiliöihin, joiden ainoa teollinen valmistaja Kovi Oy on Suomessa.
Kun nuori polvi jatkaa yritystoimintaa, Jorma ja Irma Uusi-Jaakkola ovat voineet viettää entistä enemmän aikaa Lehtimäellä Jorman kotipaikalla. He muuttivat pitkän harkinnan jälkeen tänne pysyvästi viime vuonna. Vaikka yritystoiminta on tunnetusti sitouttavaa, moottoripyörille on ollut aina aikaa. Jorma ajoi kilpaa motocrossia vuosina 1978–1982. Pyörien keräily alkoi 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa eikä loppua näy.
Traktoreiden historiaa Karin kotiseutumuseolla
SEURAAVAKSI ihmeteltiin toisenlaisia menopelejä Urho Karin kotimuseolla. Siellä oli esillä vanhoja traktoreita ja olipa yksi vanha Sampo-leikkuupuimurikin, ensimmäisiä lajissaan. Kari kertoi sen olevan periaatteessa puintikunnossa. Urhon monista traktoreista seuraavat olivat päätyneet muistoiksi museon puolelle: Pikkuvalmet eli Valmet 20, Harmaa Ferguson tyypiltään TE20 ja kaksi Zetoria: 25 A ja 25 K. Lisäksi löytyi Valmet 33 eli ensimmäinen Valmetin dieseltraktori, tuoreempaak vuosikertaa oleva Valmet, tyypiltään 702 sekä yksi auto, Moskvitsh 401, joka tunnettiin kansan suussa kapean Mossen nimellä.
Erityiset kehut Kari antoi vuoden 1952 Harmaalle Fergusonille, joka edusti aikanaan selvästi traktoreiden uutta sukupolvea.
–Siinä oli jo hydraulinen nostolaite kolmipistekiinnityksellä. Mutta jos Fergun halusi, piti olla malttia. Toimitusaika oli jopa kaksi vuotta ja käsiraha piti maksaa tilauksen yhteydessä.
Ferguson soveltui hyvin peltotöihin. Se oli ketterä ja paino oli alle 1 000 kiloa, jota tuolloin pidettiin jostain syystä peltotraktorin enimmäispainona. Zetor 25 A:sta Urho totesi, että se ei ollut paras mahdollinen peltotöihin. Se oli kankea ja siksi sen aikaisilla kapeilla peltosaroilla vaikeasti käännettävä. Lisäksi se painoi lähemmäksi 2 000 kiloa. Museorakennuksen vintillä olisi ollut lisää aarteita, mutta ne seuraavalla kerralla.
Kuparipannusta se lähti
BENSAN ja dieselin tuoksuisesta maailmasta siirryimme Anneli Vainionpään ylläpitämään kotimuseoon. Siellä on esillä mittava määrä entisaikojen työkaluja. Kokoelman on kerännyt Annelin edesmennyt puoliso Pentti Vainionpää. Pitämällä yllä kotimuseota Anneli vaalii samalla miehensä muistoa ja rakasta harrastusta. Anneli kertoi, että vaikka esineistöä on paljon, suuri osa on täältä Vainionpään tilalta, Pentti Vainionpään isoäidin, Iida Pohjoisahon peruja. Varsinaiseen keräilyharrastukseen Pentti Vainionpää innostui yli 20 vuotta sitten.
–Kaikki alkoi siitä, kun Pentti lähti yhteen huutokauppaan ja kysyi, onko jotain toiveita. Sanoin, että voisit tuoda kuparipannun, se olisi kiva takan päällä. No Pentti toi niitä sitten viisi kappaletta. Sen jälkeen Pentti ryhtyi kulkemaan erilaisissa huutokaupoissa ja antiikkimessuilla, ja tässä on tulos. Kyllä autotkin kiinnostivat Penttiä.
Omalla puolellaan museota olivat Moskvitsh Elite, Ford Capri ja Taunus 20M.
Sirpa Perkkiö
