LAKIS AREENAN viikko huipentui lauantaina 12. heinäkuuta Strangin ja Spangarin sukujuhlaan. Juhlapäivä alkoi hartaushetkellä Vimpelin kirkossa kello 10 ja sieltä siirryttiin Lakis Areenalle, jossa varsinainen juhla pidettiin. Aluksi emeritusprofessori Heikki Rantatupa esitteli Ähtävänjoen vanhaa asutusta karttojen avulla. Sukuseuran perustajajäsen ja sukututkija Erkki Juuti kertaili sukuseuran historiaa, sillä kyseessä oli 10:s sukujuhla, joita on järjestetty kolmen vuoden välein sukuseuran 30-vuotisen historian aikana. Seura sai alkunsa vuonna 1995, kun Hakalahden sukua kokoontui tarkoituksena juuri sukuseuran perustaminen. Sukukirjoja sukuseura on julkaissut vuodesta 1998 lähtien kuusi kappaletta: viimeisimmän 2016; se oli digikirja. Erkki totesi myös, että perinteisissä sukuseuroissa toimintatapoja on pakko muuttaa, jotta saadaan uusia jäseniä ja erityisesti nuoria mukaan.
Taina Hakalahti lausui edesmenneen sukuseuran oltermannin Irma-Liisa Juutin runoja ja myöhemmin vielä Paula Sankelon Huippuvuorilla kirjoittamia runoja Maisa Spangarin esitellessä sanoin ja kuvin elämää Huippuvuorilla. Kunnanjohtaja Sam Leijonanmieli toi juhlaan kunnan tervehdyksen ja kertoili itsekin sukuun kuuluvana suvun merkityksestä, suvun tarinasta, juurista ja kuinka sukulaisuudessa on voimaa. Suvussa voi kulkea myös hyvää tai huonoa sukuperimää sukupolvien ajan.
Makuasioista on turha kiistellä, mutta mielestäni juhlan ehdoton kohokohta oli Eeli Kivisen esiintyminen, kun hän itse pianolla itseään säestäen lauloi isoisänsä tekemiä lauluja. Saimme kuulla laulut Marjatta kaunein Karjalan maan, Rakkaani tule vuorille ja yhden, jonka nimi meni ohi, mutta kertoi Pässiniemen rannasta.
Professori Kimmo Rentola piti juhlapuheen, jossa muisteli Vimpelin tapahtumia ja isänsä kertomuksia tervahaudan teosta ja sota-ajalta. Kimmo totesi monen asian muuttuneen ja esimerkiksi puoliso valittiin ennen usein naapurista, mutta nykyisin jopa ulkomailta, mikä on geeniperimän kannalta oikein hyvä asia. Hän toi esille myös monia Vimpeliä leimaavia asioita, kuten yhteisöllisyyden, korkean sivistyneisyyden jo 1800-luvulta alkaen, poliittisen valveutuneisuuden ja vieläpä Erkki Jäykän kääntöaurat, joilla sadot paranivat merkittävästi.
Sauli Männikkö lausui päätössanat, joissa kiitteli sukukirjojen tekijöitä, harmitteli väestön vähenemistä maaseutupitäjissä ja oli huolissaan koulutusmahdollisuuksien säilymisestä Vimpelissä.
Sukuseura piti juhlan jälkeen vuosikokouksen, jossa käsiteltiin toimintakertomukset, toimintasuunnitelmat ja tilinpäätösasiat ja valittiin uusi hallitus.
En ole juurikaan sukujuhlissa käynyt, mutta nyt kun juhla oli ”omalla” Areenalla oli paikallaan juhlaan mennä. Kokonaisuutena juhla oli mielestäni ihan onnistunut, suvun jäseniä oli runsaslukuisesti paikalla, ohjelma oli monipuolista ja olihan ne puitteet Areenalla aivan loistavat tällaisen juhlan järjestämiseen.
Heikki Salmela
