Kouluissa ja työpaikkakiusaamista on enemmän kuin urheiluseuroissa. Näin on yleensä vallalla oleva käsitys. Mutta mikä on sitten totuus? Urheiluseuroissa kiusaamisesta on tehty kyselytutkimus, esimerkiksi Turun kaupungin urheiluseuroista. Opinnäytetyön pohdintaosassa todetaan: ”Urheiluseuratoiminnassa ja järjestetyn urheilun piirissä pysymiselle on monta erilaista tekijää. Näistä monet ovat täysin yksilöllisiä, kuten oma kiinnostus lajiaan kohtaan, joka kokee monien kohdalla suuren mullistuksen murrosikään tullessa muiden elämän osa-alueiden kohdalla. Urheiluseuratoiminnan piirissä jatkamisella on kuitenkin yksilöstä ulkoisiakin tekijöitä, joihin valmentajien, vanhempien ja seurojen tulisi kiinnittää huomiota. Kiusaaminen on yksi merkittävä osa näistä.” (Turun amk:n opinnäytetyö 2021, Kari & Kuusisto)
Se tarkoittaisi, että joukkueessa, jossa on 12 lasta tai nuorta, ainakin yhtä kiusataan, joka on enemmälti henkistä ja epäsuoraa. Pahimmassa tapauksessa vakava kiusaaminen voi aiheuttaa seurasiirron, koko harrastuksen lopettamisen tai jättäytymisen pois seuran toiminnasta. Nuorisotutkimuksen raportissa (2020) todetaan, että asiasta on vaiettu. Miksi? Amk-opinnäytön tutkimus jäi laihaksi, mutta paljasti sen, että urheiluseuroissa kiusataan. Tutkittavat seurat olivat aktiivisia ja ottivat kyselytutkimuksen tosissaan. Tyttöjen vastauksia oli enemmän kuin poikien vastauksia, joten tämän tutkimuksen pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei voida tehdä.
Uskaltaisin väittää, että koulujen kerhotoiminnassa on hyvin vähän kiusaamista. Koripallokerhoja ja mopokerhoa useita vuosia pitäneenä, en havainnut koskaan kiusaamista, eikä siellä ollut juuri ollenkaan kiroilua tai muuta epäasiallista käytöstä. Kukaan vanhempi ei soittanut kiusaamisesta minulle. Kyseessähän oli koulun muuta toimintaa, joka oli työsuunnitelmassa mainittu ja sivistyslautakunnassa hyväksytty. Kerhoihin tullaan vapaaehtoisesti, eikä ole ennakkopaineita, ja monet ottavat sinne kaverinsa mukaan. Tämä selittänee syyn ilmiölle. Joukkue on pienoiskoossa oleva yhteiskunta, ihan kuin koululuokkakin. Roolit ovat luokassa ja urheiluseurassakin. Urheiluseuroissa on pahimmassa tapauksessa ”viidakon lait”. Mitä kovempi kilpailu, sitä vähemmän moraalia. Näin todetaan muun muassa moraalifilosofiassakin. Tavoitteet synnyttävät keinot!
Nokkimisjärjestyksiä ja penkittämistä
Pesäpallossa epäsuoraa kiusaamista eli selän takana puhumista oli havaittavissa eräiden kertoman mukaan 80-luvulla. Kiusaaminen oli silloinkin epäsuoraa ja pelaajan muun muassa kiinniottotaitoa pilkattiin. Hän ei ollut paikkakuntalainen, mutta juuret kuitenkin Vimpelistä. Jopa pelinjohtaja kehotti ivallisesti vaihtomiehenä olleen pelaajan laulamaan bussissa! Myös joukkueiden sisällä vallitsi ”nokkimisjärjestys” ja vaikutti siltä, että valmentajat eivät siitä ehkä tienneet. Välttämättä ei kuulunut joukkoon, jos olit erilainen persoona. Jääkiekossa on mainittu usein siitä, että ongelmana on isä-poika-valmentajasuhde ja oma poika tai tyttö saa peliaikaa ja että kaveriporukoiden mukaan muodostetaan ketjut. Joskus kuulin eräiltä teini-ikäisiltä pojilta, että pukukopissa valmentaja huusi naama punaisena ja kun epäonnistui, laitettiin penkille. Valmentajalla on suuri merkitys kiusaamisongelman kitkemiseksi.
FM Lasse Pippola
