Tilaa uutiskirje Tilaa lukuaikaa Osta irtonumero Vaihda salasana Kirjaudu

Elokuva eletystä ja elettävästä elämästä – Keskiyön Auringosta ikuisuuteen esitettiin Karvalan nuorisoseuralla

Paola Suhonen elokuvan julisteen kanssa nuorisoseuran edustalla.
Paola Suhonen elokuvan julisteen kanssa nuorisoseuran edustalla.
Paola Suhonen elokuvan julisteen kanssa nuorisoseuran edustalla.
Paola Suhonen elokuvan julisteen kanssa nuorisoseuran edustalla.
Lukuaika:
2–4 minuuttia

TAITEILIJA ja elokuvantekijä Paola Suhosen uusin elokuva Keskiyön auringosta ikuisuuteen nähtiin tiistaina 1. heinäkuuta Karvalan nuorisoseuralla. Taiteilija itse oli elokuvan tuottajan Olli Happosen kanssa paikalla kertomassa elokuvasta ja sen levittämiseen liittyvästä kiertueesta. 16. toukokuuta Helsingin ensi-illasta alkanut kiertue kestää kaikkinensa vuoden ja sen aikana elokuva näytetään 60 paikkakunnalla muun muassa vankilassa, nuorisokodeissa, kouluissa, palvelutaloissa, kyläbaareissa, pihapiireissä ja nuoriso- ja työnväentaloissa. Juuri alkanut yhtäjaksoinen kesäkiertue jatkuu elokuun 6. päivään saakka ja Lappajärvi oli vasta viides esityspaikkakunta.

–Kiertue jatkuu syksyllä ja keväällä, ja ensi kesänä lähdetään taas tien päälle. Kaikkinensa kiertue kestää reilun vuoden. Tämä kesäkiertue on tarkoituksellisesti yhtäjaksoinen, emme mene tässä välissä etelään kotiin. Pyritään saamaan tietynlainen jatkumo, ettei katkea tunnelma. Siihen liittyy myös ihmisten luokse menemisen filosofia. Tykkään tämän tyyppisestä elämästä, olla tienpäällä. Tykkään Suomen maaseudusta ja taianomaisista paikoista. Aina löytyy jotain uutta. Ammennan inspiraatiota tästä kiertueesta. Tämä on samalla kesäloma, samalla työtä. Saan uusia ideoita, lokaatioita, ja kirjoitan samalla uutta leffaa, kertoo Suhonen.

Levityskiertueen taustalla on halu levittää elokuvaa menneiden vuosikymmenten tavalla.

–Elokuvakoneenkäyttäjän saapuminen kylään oli suuri ja odotettu tapahtuma. Haluamme tuoda taidetta ja kulttuuria ympäri Suomen matalalla kynnyksellä kaikille saataviksi ja helposti lähestyttäväksi. Emme ole sosiaalisessa mediassa ja se on kannanotto. Että ihmiset kerääntyisivät yhteen, jakamaan yhteisiä kokemuksia, sillä fyysiset kokemukset piirtyvät muistiin.

Lappajärvelle Suhosen elokuva päätyi osittain Suomen nuorisoseurat ry:n ja Kotiseutuliiton kautta ja osittain elokuvassa näyttelevän Matti Ristisen ansiosta.

–Sivujuonne tänne päätymiselle oli, se että olin visuailisoijana mukana Matti Ristisen Runonlausuntaa ja haitarimusiikkia -esityksessä. He kiersivät nuorisoseurantaloja ja valitsimme samoja paikkoja, joita Matti suositteli.

Tositapahtumiin perustuvan elokuvan tarina sai alkunsa jo 10 vuotta sitten.

–Tämä on ollut harvinaisen pitkä projekti. Koronavuodet ja isot Pariisin 25-vuotis näytökset osuivat tähän väliin. Aihe kiehtoo itseä. Lähdin käsikirjoittamaan sitä ja viimeiset kuvaukset tehtiin 2,5 vuotta sitten. Musiikit on tehty osittain itse, kävimme Nashvillessa asti äänittämässä niitä. Toki siinä on myös paljon suomalaista iskelmää. Kokonaisvaltaisen taideteoksen tästä tekee tämä kiertue. Vaikka tämä päätyy lopulta Elisan alustoille, niin on tärkeää olla tässä alussa saattamassa itse elokuvaa maailmalle. Se tuntuu merkitykselliseltä.

Road movie on kuvattu poikkeuksellisella kronologisella tekniikalla, Suhoselle ominaisella ”True Fiction” -tyylillä.

–Tämä on kuvattu 16mm filmikameralla, tykkään tästä estetiikasta ja analogisesta tekniikasta. Värit ja filmi on ihanan rakeinen, sitä ei ole filtteröity. Se on hidasrytmistä, tässä on enemmän läsnäolon tuntua. Se on kuin käsityötä, kun kuvataan järjestyksessä. Tietty taika liittyy siihen tekemiseen.

Elokuvan päähenkilö Eetu lukee Arto Mellerin runokokoelmaa ja lausuu oman runonsa Mellerin runona tehdäkseen vaikutuksen toiseen päähenkilö Jonnaan. Suhoselle ja Happoselle tuli yllätyksenä, että he ovat niin lähellä Mellerin kotikylää.

–Mellerin elämä on tuttua sieltä Helsingin Vallilasta, mutta en tiennyt, että hän on täältä kotoisin. Mellerin henki elää tämänkin elokuvan kautta.

Vaasasta vanhempiensa kotiseudulle saapuneet Anna Savola ja Juuli Honko pitivät elokuvasta, sen luontokuvista ja upeista maisemista.

–Oli kaunista, kun elokuvassa mentiin tavallaan koko Suomen matkalta. Ja siinä oli tosi kauniita luontokuvia ja maisemia. Elokuva oli kyllä tosi hyvä, mielenkiintoinen. Se oli yllättävän pitkä, mutta se ei kuitenkaan tuntunut pitkältä.

Alun perin sosiaalisesta mediasta elokuvan mainoksen nähneet naiset saivat lisävinkin sukulaiselta ja monien tekijöiden summasta päätyivät katsomaan elokuvaa.

–Sattui, että olemme täälläpäin samaan aikaan ja elokuva vaikutti mielenkiintoiselta. On hienoa, että tämmöinen järjestetään. Olimme vähän aikaa sitten samoissa paikoissa juhlissa, niin on hienoa olla täällä nyt elokuvissa.

Kuva 3 haastatellut
Juuli Honko (vas.) ja Anna Savola nauttivat elokuvan upeista maisemasta ja luontokuvista. –Kesäelokuva, Honko toteaa.
Kuva 2 sisällä
Nuorisoseuran eteisessä oli myynnissä elokuvaan liittyvää materiaalia ja Suhosen suunnittelemia mekkoja.
Kuva 4 tunnelma
IvanaHelsinki -valo loi eteiseen upean hämyisen tunnelman.

Lue myös:

Jaa Somessa

Jätä kommentti