PARISEN kymmentä entistä Lappajärven lukiolaista kokoontui ensimmäiseen luokkakokoukseen 14. kesäkuuta vanhalle keskikoululle. 40 vuotta sitten ylioppilaaksi kirjoittaneet eivät olleet tavanneet koko porukalla sitten vuoden 1985 valmistumisen jälkeen. Luokkakokousta puuhaamassa olleet Jukka Puro ja Marko Timo kertovat, että tilaisuuteen oli kutsuttu kaikki 37 jossain vaiheessa samaan aikaan lukiossa olleet. Vanhassa ylioppilaskuvassa heitä on 26, sillä osa valmistui syksyllä ja osa vaihto-opiskelun takia vuotta myöhemmin.
–Ajatus luokkakokouksesta lähti siitä kun katsoin kalenteria ja ihmettelin, että onko siitä tosiaan jo 40 vuotta, kun valkolakin on saanut. Piti soittaa Jukalle, että vahvistaa ihmettelyni. Siltä istumalta päätettiin järjestää kokoontuminen. Talvella aloitettiin yhteystietojen etsiminen. Suurin osa löytyi helposti, osaa ei tavoitettu tai saatu vastausta. Perustettiin WhatsApp-ryhmä ja siellä on muisteltu pitkin kevättä entisiä lukioaikoja. Jukan kanssa on suunniteltu ja Jukka on hoitanut paljon käytännön asioita, kiitos siitä. Ajankohdasta kysyttiin tavoitetuilta ja tämä sitten valikoitui. Kaikille ei ajankohta sopinut, mutta kivaa että meitä on täällä näinkin paljon. Muutamia piti katsoa pitkään, että kuka on. Kun meni lähemmäksi niin kyllä sitten tunsi, Timo kertoo.
Lyhyen alkutervehdyksen jälkeen vuorossa on kierros vanhalla lukiolla, jonka jälkeen käydään tutustumassa myös uuteen, vuonna 2004 käyttöön otettuun lukiorakennukseen.
–Tästä mentiin liikuntasalin pukkareihin ja painisaliin. Tuosta pääsi kuvisluokkaan, se oli tuolla alakerrassa. Ennen liikuntasalissa haisi testosteroni, nyt vanha koulu. Tuossa oli psykan luokka, tuossa kieliluokka. Alhaalla ruokasali, tuossa oli ennen seinä, tuossa oli atk-luokka ja tuossa oppilaskunnan kioski. Jari piti kioskia koko lukioajan, entiset lukiolaiset muistelevat. Lähes jokaisella tuntui olevan joku muisto kerrottavana.
Koulukierrosten jälkeen vuorossa on ruokailu Daniel’s Grill Barissa ja illanvietto Tarvolassa sijaitsevassa Tähti ja Koivu -majatalossa. Myös Rantatupa saunoineen oli varattu entisten lukiolaisten käyttöön.
–Ollaan pitkän kaavan mukaan, kun kerrankin tullaan yhteen. Ei mitään jäykkää ohjelmaa, rentoa kuulumisten vaihtoa. Kukin kertoo mitä haluaa ja keksii, Puro toteaa.
Iloisen puheensorinan ja muisteluiden keskeltä haastatteluun napatut Jari Osmonen ja Sari Saariaho-Uusimäki muistelevat lukioaikaisia ystäviä ja opettajia lämmöllä.
–Parasta täällä oli ihmiset. Ystävät ja opettajat. Rehtori oli persoonallinen ja reilu.
Penkkarimuistot on jäänyt molempien mieleen ja naurattaa yhä.
–Oltiin kolme muskettisoturia, minä, Ari ja Petri. Äiti ompeli meille puvut. Liikuntasalissa oli monenlaista ohjelmaa. Tytöt laitettiin jalkapuuhun, Jari muistelee.
–Ja opettajat! Ja historian opettajalle Koskelan Eskolle laitettiin kaulan ympärille päätön lenkki. Eskolla oli sanonta, että ”makkaralla on kaksi päätä”, siitä syystä hankimme hänelle päättömän makkaralenkin, Sari nauraa.
Lukion jälkeen Osmonen kävi armeijan, ja on kiertänyt ympäri maailmaa ja asunut eri puolella Suomea työnsä puolesta. Vuosi sitten hän muutti rakkaansa perässä Kaustiselle.
–Isä asuu täällä, niin on tullut käytyä lukion jälkeenkin. Hienoa palata tänne nyt, täällä on paljon hyvää ja hyviä muistoja. Historia ja atk oli lukiossa lempiaineita ja psykologia oli myös kiinnostavaa.
Saariaho-Uusimäki oli lukion jälkeen hetken Lappajärvellä iltapäiväkerhon ohjaajana, kunnes muutti Helsinkiin opiskelemaan. Sieltä tie vei Porvooseen, jossa hän on asunut reilu 20 vuotta.
–Lukion jälkeen olen käynyt täällä muutaman kerran vuodessa, nykyään harvemmin kun äiti on muuttanut Porvooseen. Käyn aina haudoilla muistelemassa edesmenneitä läheisiä. Tykkäsin lukiossa kuvataiteesta ja maantiedosta. Koskelan Esko teki historiasta ja Finnilän Leena (nyk. Juntunen) psykologiasta ja uskonnosta mielenkiintoista.
Lue myös:
