Syksy on aikaa, jolloin luonto hiljenee ja ihminenkin palaa kesän jäljiltä arjen rytmiin. Kesän kiireet ja toiveet jäävät taakse, ja katse suuntautuu kohti tulevaa. Juuri tällaisena aikana kirkkovuoden päivän sana pysäyttää tärkeän kysymyksen äärelle: ”Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.” (Gal. 5:25–26).
Päivän raamatunkohta on hämmästyttävän ajankohtainen. Elämme maailmassa, jossa näkyvyys, menestys ja vertailu ovat jatkuvasti läsnä. Sosiaalinen media, työelämä ja jopa vapaa-aika houkuttelevat mittaamaan omaa arvoamme toisten saavutusten kautta. Apostoli Paavali muistuttaa kuitenkin toisesta suunnasta. Kristityn elämä ei perustu kilpailuun vaan yhteyteen, ei oman kunnian tavoitteluun, vaan lähimmäisen kunnioittamiseen.
Hengen johdatuksessa eläminen ei tarkoita suuria ihmeitä tai erikoisia kokemuksia. Se voi näkyä hyvin arkisissa asioissa: siinä, että kuuntelemme toista ihmistä loppuun asti, asetamme yhteisen hyvän oman etumme edelle tai uskallamme iloita naapurin onnistumisesta ilman kateutta. Jokainen ystävällinen sana, jokainen anteeksianto ja jokainen auttava käsi kertoo Jumalan Hengen työstä keskellämme.
Tiedämme, että yhteisö kantaa ihmistä. Vaikeina aikoina ei pärjätä yksin, vaan toinen auttaa, kun apua tarvitaan. Sama ajatus löytyy myös päivän tekstistä. Meidät on kutsuttu rakentamaan yhteyttä, ei repimään sitä rikki kilpailulla tai katkeruudella.
Syksyn pimenevissä illoissa on hyvä pysähtyä kysymään, mikä ohjaa minun elämääni juuri nyt? Jos annamme tilaa Jumalan Hengelle, löydämme usein enemmän rauhaa kuin jatkuvasta vertailusta. Silloin voimme nähdä sekä oman että toisen ihmisen elämän lahjana.
Hengen johdatuksessa kulkeminen ei tee meistä täydellisiä, mutta se tekee meistä hieman armollisempia. Ja se juuri on sitä, maailma tänään tarvitsee.
-KK-
