Alajärven seurakunnan järjestämä Uskon yö leiritulilla -tapahtuma kokosi eri-ikäiset seurakuntalaiset yhteen perjantai-iltana 4. syyskuuta. Alajärven kirkossa, seurakuntatalolla, kirkon piha-alueella ja lähiympäristössä sekä Villa Väinölän tiloissa vietetyn illan ohjelmassa oli musiikkia, yhteislaulua, rukousta, taidetta, askartelua, herkuttelua sekä kiireettömiä kohtaamisia.
Seurakuntatalon ovista sisään astuessa ilmassa oli odotusta ja sitä hiljaista yhteisöllisyyttä, joka syntyy ihmisten kokoontuessa yhteen. Sateen uhatessa tapahtumat olivat siirtyneet suunniteltua tiiviimmin sisätiloihin – ja ehkä juuri siksi kohtaamisille, katseille ja yhteisille hetkille jäi tavallistakin enemmän aikaa. Kirkkorannan nuotiolle suunnitellut riparilaisten laulut eivät tällä kertaa kaikuneet järven pintaa vasten, eikä lättyjen tuoksu noussut iltaan, vaikka sadepilvet lopulta vapauttivatkin auringolle estradinsa. Niiden sijaan sisätiloihin siirtynyt nuorisotyön piste täyttyi vohveleiden paistosta, omenahillon makeasta mausta ja siitä tutusta riparilaulujen lämmöstä, joka saa aikuisenkin hymyilemään ja muistelemaan nuoruuttaan. Nuoret toteuttivat myös kasvomaalauksia halukkaille, ja lapsi- ja perhetyön askartelupisteellä syntyi paperiveneitä sekä löytyi muutakin pientä puuhaa. Vohveleiden syönnin ohessa oli mahdollista myös pelailla lautapelejä yhdessä muiden seurakuntalaisten kanssa.
Seurakuntatalon alakerrassa sämpyläbaari kutsui kävijöitä vapaaehtoisella maksulla – täytettyjen sämpylöiden, kahvin, teen, kaakaon sekä mehun äärellä vaihdettiin kuulumisia, naurettiin ja pysähdyttiin hetkeksi. Saman kerroksen toisessa päässä odotti kirppis, jossa oli tarjolla edullisesti vaatteita, kirjoja, koriste-esineitä ja kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä. Olotilassa saattoi viivähtää kiireettä ja esitellä kirpparilöytöjä, jotka ilahduttavat vielä pitkään. Myös diakoniatyöntekijät olivat illan aikana tavattavissa.
Kirkon puolella virsikaraoken sävelet nousivat korkeuksiin, sellomusiikki soi pehmeänä ja Lehtimäen kirkkokuoro kantoi ääntään tilaan, jossa jokainen sävel tuntui löytävän oman paikkansa. Virsikaraokea johdatti Heikki Honkola, rohkeimmat laulajat astuivat etualalle mikin ääreen ja antoivat äänten kantaa virret ilmoille, mutta myös yhteislauluja oli mahdollista laulaa kirkonpenkiltä käsin. Club Cello Vimpelin sellistien musiikki oli klassisen tuttua ja tyylikästä, ennestään tuttuja sävelmiä, joiden mukana oli helppo nauttia nuottien soinnuista. Jokainen illan esiintyjä toi ohjelmaan oman sävynsä niin kirkossa kuin seurakuntatalonkin puolella.
Levon ja hiljaisuuden rukouspolulla askel hidastui. Polun varrella oli tarkoitus hiljentyä jokaisen pisteen omien rukoustekstien äärelle pohtien ja rukoillen, yhdellä pisteellä oli myös mahdollista kirjoittaa rukoustoiveita, jotka nostettiin illan päätteeksi messussa rukoiltaviksi – kauniina, yhteisenä kannatteluna.
Villa Väinölän taidepajan vetäjänä toimi Saila Sippola, joka oli viime vuonna koko Uskon yön vetovastuussa. Tämän vuoden teemana oli maalata ajatuksen väri. Vesivärit levisivät papereille kuin illan omat sävyt – pehmeinä, hetkellisinä ja jokaisella osallistujalla omanlaisinansa. Sippola johdatti osallistujat pysähtymään sen äärelle, miltä juuri tämä hetki tuntui.
Yksi tapahtuman järjestäjistä, Ann-Mari Häggman-Niemi kertoo, että Uskon yö -tapahtumia on järjestetty Alajärvellä aiemminkin. Viime syksynä ilta toteutettiin teemalla Taiteen iltapäivä ja ilta, mutta sitä edeltävästä Uskon yöstä oli vierähtänyt jo kymmenen vuotta.
Tänä syksynä teemaksi valikoitui Leiritulilla. Häggman-Niemen mukaan tapahtuma haluttiin toteuttaa seurakunnan eri työalojen, työntekijöiden ja vapaaehtoisten yhteistyönä toimien samalla seurakunnan syyskauden aloituksena.
–Toivomme, että tapahtuman kautta seurakunta eri työmuotoineen ja tapahtumineen tulisi tutuksi ja näkyväksi ja että eri-ikäiset seurakuntalaiset voisivat löytää oman polkunsa seurakunnan toimintaan mukaan, Häggman-Niemi kertoo.
Uskon yö keräsi arviolta noin 90 eri-ikäistä seurakuntalaista. Hyväntuulinen Häggman-Niemi tiivisti illan sisällön: kirkkoalue täyttyi naurusta ja laulusta, herkuttelusta ja tärkeistä kohtaamisista.
–Ilta oli täynnä hyvää pöhinää, niin kuin eräs työntekijä kuvaili. Juuri sitä arjenmakuista elämää, jossa eri-ikäiset ihmiset voivat kohdata ja tulla kohdatuiksi, Häggman-Niemi iloitsee.
Palautteissa toistuivat sanat lämmin, yhteisöllinen ja matalan kynnyksen tapahtuma.
–Toivomme, että tällaisten tapahtumien kautta kynnys seurakunnan toimintaan madaltuu, Häggman-Niemi lisää.
Tämän monikerroksisen illan taustalla oli joukko järjestäjiä, vapaaehtoisia, esiintyjiä ja eri työalojen toteuttajia. Yhdessä he rakensivat Uskon yön palasista lämpimän ja monipuolisen kokonaisuuden, joka puhutteli eri-ikäisiä ja jossa jokainen kävijä sai kulkea oman polkunsa. Kun sitten syysillan pehmeä hämärä alkoi laskeutua Alajärven kirkon ympäristöön kuin kevyt huopa, oli tapahtuman päättävän messun aika. Tunnelmallinen messu kokosi kaiken yhteen: musiikin, rukoukset, kohtaamiset, hiljaiset hetket ja sen lempeän yhteisöllisyyden, joka kulki mukana koko Uskon yön ajan.
Kun viimeiset sävelet vaimenivat ja kirkon ovista astuttiin jälleen syysiltaan, mukaan jäi jotakin hiljaista mutta kantavaa. Ehkä se oli jaettu laulu, lämmin katse tai paperille maalattu ajatuksen väri – pieni muistutus siitä, ettei yhteisö synny tapahtuman puitteista, vaan ihmisistä, jotka pysähtyvät hetkeksi toistensa rinnalle.
Annika Brander
