Maakuntalainen sanoo sieniä madonlakeiksi, ja useinhan varsinkin tattien lakit ovatkin madonsyömiä. Suhtautuminen sieniin on epäluuloista myös Järviseudulla. Viime vuosina sienestys on kuitenkin yleistynyt Järviseudullakin nopeasti ja Facebookiin ilmestyy syksyisin kuvia muhkeista kantarelli- ja tattisaaliista. Päädyin itsekin olosuhteiden pakosta sienestäjäksi, kun vaimo sai päähänsä pikkusiskoni innoittamana aloittaa sieniharrastuksen. Ensimmäiselle reissulle lähdin ehkä alahuuli hieman pitkällä, mutta pian totesin, että tämähän on peräti hauskaa hommaa.
Tuttuja sieniä oli vain kaksi, eli punainen kärpässieni ja kangasrousku, jota äiti oli aikoinaan kerännyt ja suolannut. Kantarelli oli kuulemma hyvä ruokasieni ja helppo tunnistaa, ja se olikin ensimmäinen etsintäkohde. Ei muuta kuin koluamaan Pyhävuoren, Hirmukorven, Rappukallion ja Lakeaharjun maastoja ja rämpimään vaarallisissa louhikoissa sienten perässä. Niin vain ensimmäinen pieni kantarelliesiintymä löytyi – vuosien varrella useampiakin. Tuntui, että sitä mukaa, kun kantarelleja löytyi, metsä ympäriltä kaadettiin pois. Nyt on jäljellä enää pari kolme paikkaa, mistä sieniä voi löytää.
Tavoitteena oli opetella pari uutta sientä joka vuosi. Seuraavana oli herkkutatti, joka on myös helposti tunnistettava. Herkkutatin kasvupaikat oli tietysti taas haettava ja lopulta niitäkin alkoi löytyä. Ilmeni, että herkkutahti tekee joinakin vuosina runsaan sadon ja joskus niitä ei taas löydy lainkaan. Sato riippuu hyvin paljon säästä: sopivasti sadetta ja lämpöä, niin alkaahan niitä nousta. Herkkutahti on oivallinen ruokasieni, mutta se kelpaa myös kaikenlaisille ötököille, jotka hetkessä pilaavat sienen.
Alkuvaiheessa tutuksi tuli myös rusko-orakas ja vaaleaorakas, mutta niitä oli hankala löytää. Lampaankääpäkin opeteltiin, mutta sen maku oli pettymys ja se saa jäädä metsään. Kehnäsieni opeteltiin myös ja sitä löytyi Höykkijärven tien varrelta. Suppilovahvero nousee vasta myöhään syksyllä ja alussa tuntui, että niitä ei ole olemassakaan, mutta kun oppi oikein katsomaan niin alkoihan niitä löytyä. Hyviä ruokasieniä on vaikka kuinka paljon, mutta eiköhän noilla muutamilla opituilla sienillä pärjätä.
Sienipiirakka maistuu eläkeukolle oikein hyvin eikä sienikastikkeissakaan ole moittimista. Joillakin sienissä oleva sokeri eli trehaloosi aiheuttaa vatsaväänteitä ja sienet on silloin paras jättää metsään.
Heikki Salmela
