Sunnuntain evankeliumissa (Joh. 8) kirjanoppineet ja fariseukset retuuttavat Jeesuksen eteen naisen, joka oli tavattu aviorikosta tekemästä.
Oudon tilanteesta tekee se, että mies, jonka kanssa nainen tavattiin aviorikosta tekemästä, ei ollut tuomittavana naisen kanssa. Mooseksen laki vaati, että ”sekä avionrikkoja mies että nainen rangaistakoon kuolemalla”. Missä mies oli?
Mies oli varmaan nopeampana päässyt luikkimaan pakoon. Nainen oli tuosta miehestä etsinyt ehkä hyväksyntää, halutuksi tulemisen kokemusta ja rakkautta, mutta kun he jäivät kiinni, paljastui, ettei nainen merkinnyt tuolle miehelle mitään. Mies raukkamaisesti pelasti oman nahkansa ja jätti naisen kylmästi kivittäjien käsiin. Nainen joutui kovan koulun kautta oppimaan sen, minkä Raamattu opettaa: ”hunajaa tiukkuvat vieraan huulet…Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka. Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa” (Sananl. 5). Liian myöhään nainen oppi, että Jumalan tahdon vastaisesta elämästä ei löydy todellista rakkautta ja houkuttelevalta näyttävä kielletty puu tuottaa lopulta vain kuoleman.
Nainen jäi nyt toisten miesten käsiin, jotka eivät olleet edellistä miestä yhtään parempia. Fariseukset eivät naisen kohtalosta hekään välittäneet. Nainen oli heille pelinappula, jolla he halusivat saada Jeesuksen ansaan. Jos Jeesus antaisi naisen kivitettäväksi, asettuisi hän roomalaisia vastaan, mutta jos hän kieltäisi kivittämästä naista, asettuisi hän Mooseksen lakia vastaan.
Tietämättään he kuitenkin olivat tuoneet naisen nyt sen miehen luokse, joka ainoana ja pyyteettä rakasti tuota naista. Jeesus kyllä lausui synniksi naisen aviorikoksen, mutta hän ei paennut eikä hylännyt naista kivittäjien käsiin. Hän karkotti syyttäjät naisen kimpusta.
Mutta entä rangaistus aviorikoksesta? Jeesus otti sen pois naisen harteilta ja siirsi omille harteilleen. Pian Jeesusta itseään retuutettiin tuomiolle, vaikkei hän mitään pahaa ollut tehnyt. Hän ”itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen haavainsa kautta te olette parannetut”. Siinä on rakkaus. Oletko jo löytänyt sen?
Pastori Markus Pöyry,
Lähetyshiippakunnan Pyhän Ristin luterilainen seurakunta, Alajärvi
