Varma kesän merkki on, kun eläkeläiset lähtevät retkilleen. Se on pitkälti eri eläkeläisyhdistysten ansiota. Ne hoitavat suunnittelun, osanottajat pääsevät ”valmiiseen pöytään”. Suosio on taattu, ja bussit täynnä. Niin oli myös, kun Järvi-Pohjanmaan seniorit lähtivät Alajärveltä Lappajärven ympäriajoon pääoppaanaan yhdistyksen sihteeri Sauli Ahopelto. Ahopellon tehtävää helpotti, että hänen sukujuurensa ovat Lappajärven Söyringistä, vaikka syntymäkoti on Kurejoella. Kun Saulin vaimo, Paula on vielä Vimpelistä, niin siinähän se Lappajärvi jo kierrettiin. Ahopelto oli toista kertaa järjestämässä senioriyhdistyksen kotiseuturetkeä.
–Vaikka työelämä vei minua vuosikymmeniä ympäri Suomea, muistikuvat lapsuus- ja nuoruusvuosilta ovat elävät. Järviseutu on pysynyt alitajunnassa, ja järviseutulaisten elämä kiinnostaa. Minulle on tärkeää, että löydämme toisemme ja ymmärrämme yhteisen elon, mitä on koettu menneisyydessä, ja että myös tulevaisuudessa voitaisiin ylläpitää yhteisöllisyyttä. Tämä on hyvä muistaa myös kunnalliselämän puolella.
Lakis Areena on talkootoiminnan monumentti
Retken ensimmäinen rasti oli Vimpelin Lakis Areena. Meitä oli vastassa Lakaniemi-Pokela-Pyhälahti Kyläseuran sihteeri Heikki Salmela. Hän kertasi kyläseuran saavutukset, jotka on myös huomioitu. Viime vuonna tuli valinta vuoden Etelä-Pohjanmaan kyläksi ja nyt keväällä kunniamaininta Suomen kylä 2026 -kilpailussa. Salmela kertoi, että ylivoimaisesti suurin urakka on ollut kylätalon rakentaminen.
–Työtä oli valtavasti. Onneksi kyllähulluja oli riittävästi. Rahaa eri projekteihin vuodesta 2019 alkaen on kulunut yli 820.000 euroa. Leader-tukia on saatu 460 000, talkootyötä on tehty yli 10 000 tuntia arvoltaan noin 200.000 euroa. Omarahoituksen osuus on ollut yli 162 000 euroa, johon on pitänyt ottaa myös lainaa.
Lakis Areenalla nautittiin kahvit. Kun kehuimme hyvännäköisiä voisilmäpullia, emännät Ritva Malinen ja Raili Tamminen totesivat, että ne on tehty reseptillä ”hel**etin hyvää pullaa” – ja niin muuten oli.
Sotakoulu loi pohjan nykyiselle reservinupseerikoulutukselle
Seuraava kohde oli Pokelan kylässä oleva Vimpelin sotakoulun muistomerkki. Suomen ensimmäinen sotilasopetuslaitoksen tarinan meille kertoi ansiokkaasti Seppo Kataja.
–Olen yhden sotakoulun majoitustalon jälkipolvea. Innostukseni koulun historiaan juontuu jo pikkupoika-ajoilta, kun kuuntelin kotonani jalkaväen kenraali, Mannerheim-ristin ritari K.A. Tapolan kertovan sotakoulumuistojaan.
Vuonna 1917 alettiin perustaa suojeluskuntia peitellysti palokuntien nimellä. Tavoitteena oli hankkia maalle itsenäisyys tarvittaessa aseellisesti. Palokuntien harjoituksia haittasi ohjaajien vähäisyys ja heidän heikot taitonsa. Juhannuksen 1917 aikoihin keskusteltiin harjoituskurssien pidosta Lapualla. Ajatuksesta piti luopua. Sisäpoliittinen tilanne kiristyi, ja venäläistä sotaväkeä oli paljon liikkeellä. Vimpeli oli tarpeeksi syrjässä, mutta Pokelassa talot olivat lähellä toisiaan, eli koulutettavat pystyttiin majoittamaan pienelle alueelle. Suomeen oli saatu syksyllä 1917 Saksasta aseita ja samalla myös joitakin jääkäreitä kouluttajiksi lähinnä Pohjanmaan suojeluskunnille. Samaan aikaan kasvoi varsinkin Helsingin ylioppilassuojeluskunnan miesvahvuus. Koulutettujen johtajien puute kävi selväksi. Koulutus järjestettiin joulun jälkeen, ylioppilaiden loma-aikaan. Kurssille tulijoilla olivat sukset mukana. Peitetarinan mukaan he olivat matkalla hiihtokilpailuihin. Vimpelin suojeluskunnan päällikkö, kauppias Helge Lakanen ja muutama muu rohkea vimpeliläinen uskaltautuivat siis ottaa kurssin vastaan.
–Pokelan talot lupautuivat majoittamaan kurssilaisia. Lisäksi monet henkilöt ryhtyivät toimeen kurssin hyväksi niin Helsingissä kuin Pohjanmaalla. Helsingin aktivistit hankkivat rahoitusta jopa Ruotsista. Vimpeliläisiä värvättiin avustaviin tehtäviin. Oli myös monta neitokaista ja nuorta rouvaa, jotka ryhtyivät hoitamaan kurssin ruokahuoltoa. Heitä voidaan pitää itsenäisen Suomen ensimmäisinä lottina.
Kurssille saapui parisen sataa miestä, enemmän kuin odotettiin. Kouluttajiksi määrätyistä 15 jääkäristä useampi kohosi aikanaan kenraaliksi. Heistä tunnetuimmat lienevät Paavo Talvela ja Aarne Sihvo. Vimpelin sotakoulun muisto elää muun muassa Reserviupseerikoulun mustan lipun reunassa: Kirjaimet VK merkitsevät Vimpelin sotakoulua. Vuosiluku 1917 on Suomen itsenäistymisen vuosi, mutta samalla vuosi, jolloin johtajakoulutus alkoi.
Maisemakierros vei nostalgian äärelle
Vimpelin ja Lappajärven kirkot kuuluivat myös ohjelmaan. Ahopelto piti historiakasaukset. Vimpelissä kajautettiin lopuksi suvivirsi, eikä mielensä pahoittajia ollut. Lappajärven kirkossa päätteeksi Ritva Leppäaho esitti Eino Leinon runon Legenda. Se kuvaa Herran ja Pietarin matkaa Suomeen. He kohtaavat karun luonnon. Runon sanomaa on, kuinka ulkoinen ankaruus kääntyy sisäiseksi kauneudeksi.
Matkan rasteihin kuului vielä Lappajärven Värjäämö. Saimme kuulla, kuinka kolmen mattokutomon tarpeesta yritys syntyi aikanaan. Siitä on tullut Suomen suurin lankavärjäämö. Ruokarasti oli Kivitipussa. Toivottavasti Kivitippu säilyy Lappajärven rantamaisemassa, se oli useimmilla päällimmäinen ajatus, joka myös sanottiin ääneen. Kärnänsaartakin käytiin kiertämässä ja Halkosaaressa pyörähdettiin muistellen patokapinaa. Sen sorttisia kommentteja kuului, että paljon on tietoa muistissa, mutta mölyt on pidetty mahassa. Halkosaari toi monelle myös mieliin nuoruusmuistot. Oi niitä aikoja…
Sirpa Perkkiö
