Mikäpä olisi kesäiltana juhlavampaa kuin kaunis virrenveisuu Lappajärven rannalla! ”Jo joutui armas aika” kuuluu järvimaisemissa alkukesän tunnelmiin niin kuin tuomen kukinta, lahnankutu ja koulujen loppuminen. Mitkä olisivat suvivirren lisäksi sopivia virsiä yhteislauluiltaan?
Ilta voisi alkaa kiitoksella, joka kaikuu avarana yli selkävesien. Virsi 462: ”Soi kunniaksi Luojan” on Jean Sibeliuksen juhlava sävellys, joka nousee ulkoilmassa täyteen loistoonsa. Se on majesteettinen hymni, jossa ihminen tunnustaa pienuutensa suuren luonnon keskellä. Kun rannalla kajahtavat sanat ”Sua kiittää järviverkot ja kukkakunnaat nää”, laulaja ei vain toista tekstiä, vaan todistaa omilla silmillään sen täyttymistä.
Matkamiehen iltavirsi eli virsi 560: ”Maat, metsät katoavat”, kantaa mukanaan suomalaisten vuosisataista kaipuuta ja luottamusta. Virren pyyntö, ”suo tulla tyven sää”, resonoi syvästi maiseman kanssa, jossa luonto itse näyttää pidättävän hengitystään. Ruotsalainen valoisa kansansävelmä virsi 572: ”Taas kukkasilla kukkulat” tuo rannalle kesäisen valon ja kiitollisuuden.
Myrskyn keskelläkin voi veisata Lappajärven pitkäaikaisen kanttorin Antti Savolan yhden suosikkivirren. Suullisen perimätiedon mukaan hän ehdotti usein laulettavaksi ”Älä pelkää lauma piskuinen”. Satuin kerran olemaan Härmän kuntokeskuksessa iltahartaudessa, jonka puhujalta pyysin tätä laulettavaksi. Miehen piti plarata hetken useampia kirjoja, kunnes löysi etsimänsä nimellä ”Sua, pikku lauma, pelko lyö”. Se löytyy Siionin kanteleesta (numero 176) sekä Siionin lauluista (158). Alun perin 1600-luvulta peräisin oleva Kustaa II Aadolfin taisteluveisu alkoi: ”Älä pelkää, lauma piskuinen, vaikka on vihollises kiukkuinen, ja sua uhkaa surma! Sua vaikk’ ne tahtoo hukuttaa, ne ei voi sua masentaa, se on vain turha hurma.”
Iltavirsi laineille
Lappajärven vesi kantaa ääntä pehmeästi, vahvistaa sävelten puhtautta ja luo laulajien välille sanattoman, pyhän yhteyden. Rannalla veisattu virsi ei ole vain musiikkia, se on osa ympäröivää luomakuntaa. Kun illan lopuksi lauletaan virsi 492: ”Ystävä sä lapsien”, niin tyvenen järven yllä sen pyyntö suojeluksesta ja mielenrauhasta tuntuu siltä kuin koko luonto vetäisi peiton korvilleen. Absoluuttisen sävelkorvan omistavakaan ei ole silloin niin tarkkana. Niin kuin se yksi Helkanmäen isäntä, jolta Kivikoulun omistajat menivät kysymään, jotta eihän häntä häiritse seurojen pito: ”Laulakaa vain, kunhan ette laula väärin!”
Tapani Tyynelä
