Vaihda salasana Kirjaudu

Uutiset

Esko valtaoja [1948] (arkisto speakersforum)

Nyt tapahtuu: Esko Valtaoja pohtii maaseudun mahdollisuuksia Seinäjoella

Onko tulevaisuus sittenkin kylissä? Tätä kysymystä pohditaan keskiviikkona 26. marraskuuta, kun emeritusprofessori Esko Valtaoja saapuu Seinäjoen Rytmikorjaamolle Vehreän kylän veräjällä -tapahtuman pääpuhujaksi. Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä Leader Aisapari, Leader Liiveri ja Leader Suupohja, ja se kokoaa yhteen maaseudun kehittäjiä, kyläaktiiveja ja kaikkia tulevaisuuden kyläelämästä kiinnostuneita. Tapahtumassa tarkastellaan maaseudun ja kylien tulevaisuutta ympäristön ja ilmaston näkökulmasta – mutta ennen kaikkea etsitään uusia ideoita ja näkökulmia siihen, miten kylät voivat kukoistaa muuttuvassa maailmassa. Nykyajan trendit, kuten etätyö, digitalisaatio, tekoäly ja väestön ikääntyminen, haastavat perinteisiä rakenteita, mutta tarjoavat myös uusia mahdollisuuksia. “Ihmisillä on yhä enemmän vapautta valita, missä ja miten he haluavat elää. Se ...
Janne Sankelo. Kuva: Kokoomus.

Kauhavan talous on vatupassissa

Kevään kuntavaalien jälkeen siirryin Kauhavalla kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tehtävästä kaupunginhallituksen johtoon. Hallituksen johtaminen on enemmän käytännön toimintaa. Kuluneen syksyn aikana on voinut havaita, että Kauhavan kokoisessa kaupungissa työtä riittää näissä hommissa melkein jokaiselle päivälle. Kokouksia ei nyt sentään ole päivittäin, mutta muuta yhteydenpitoa kaupungin asioiden osalta kuntalaisten ja virkahenkilöstön suuntaan kyllä. Luottamustehtävien osalta pakettini täydentyi syyskuussa Etelä-Pohjanmaan liiton hallituksen puheenjohtajuudella. Aikaisemmin toimin maakuntavaltuutettuna. Maakuntaliitto on mielenkiintoinen uusi työmaa, jossa tavoitteena on tehdä hyvää Etelä-Pohjanmaalle. Maakuntaliiton tehtäviin kuuluvat muun muassa maakuntakaavoitus, aluekehittäminen ja edunvalvonta esimerkiksi liikennehankkeiden ja koulutuspaikkojen osalta. Etelä-Pohjanmaa on monella tavalla kaksijakoinen. Yritteliäisyyttä ja toimeliaisuutta löytyy, mutta samaan aikaan olemme ...
,
Pesäpalloliiton Läntinen alue palkitsi Etelä-Pohjanmaan kauden parhaita Seinäjoella perjantaina. Vuoden pelaajiksi arvostettiin Vimpelin Vedon Mikko Kanala (miehet), seinäjokisen Jussittarien Liinu Turpela (naiset) ja Matilda Niskakangas (tytöt) sekä Alajärven Ankkureiden Miika Etula (pojat). Mikko Kanala pelasi henkilökohtaisella tasolla yhden uransa parhaista kausista ja oli fyysisesti hirmuisessa kunnossa. Halsuan Toivon kasvatti sijoittui kärkilyöntitilastossa neljänneksi viisi ottelua pienemmällä ottelumäärällä edellään olleisiin sekä tilkitsi kakkosvahtina oman tonttinsa ulkopelissä vakuuttavasti ja heitti useita tärkeitä paloja. Itä-Länsi-pelaaja Liinu Turpela vastaanotti valtakunnallisessa Pesisgaalassa suuren kunnianosoituksen, kun kanssapelaajat äänestivät Espoon Pesiksen kasvatin kultaisen räpylän saajaksi parhaana ulkopelaajana. Etelä-Pohjanmaalla vuoden pelaajana palkittu Turpela on todella merkittävä osa Jussittarien menestysjoukkuetta. Vasta 17-vuotias Jussittarien Matilda Niskakangas on saavuttanut nuoresta iästään huolimatta jo paljon. Superpesiksen vuoden tulokas 2024 on jatkanut vahvaa tekemistään juniorisarjojen lisäksi naisten pääsarjassa. Poikien puolella vuoden nuorisopelaajana Etelä-Pohjanmaalla ansioitui tunnetun pesäpallosuvun uusin tähti Miika Etula. Ankkureiden joukkueiden lisäksi Etula auttoi Kankaanpään Mailan Ykköspesis-joukkuetta loppukaudesta vahvalla panoksellaan. Tietotaito periytyy myös sukupolvelta seuraaville. Entisistä huippupelaajista Koskenkorvan Urheilijat Superpesikseen luotsannut Antti Kuusisto palkittiin vuoden valmentajana ja nuorten parissa erinomaista työtä tehnyt Aki Orava vuoden juniorivalmentajana. Pesiksen eteen suurella intohimolla Vuoden seurana palkitulle Koskenkorvan Urheilijoille kausi oli erityisen onnistunut. Huipputasolla toteutui odotettu paluu miesten Superpesikseen ja junioripuolella toiminta jatkui vahvana. Kauden ehdottomiin huippuhetkiin lukeutui D-junioreiden Suurleiri, joka houkutteli Koskenkorvalle ja lähialueille leirihistorian ennätysmäärän joukkueita, 139. Nais- ja tyttötuomaritoiminta on Etelä-Pohjanmaalla hyvissä kantimissa. Tuomaripalkittuina saivat kunniaa Superpesiksestä tutut, illasta toiseen varmaotteiset pesätuomarit Heidi Huhta Lapualta ja Vilma MarttalaSeinäjoelta. Yhtenä illan hienoimmista hetkistä palkittiin merkittävää pyyteetöntä työtä pesäpallon parhaaksi tehneitä toimijoita. Mikko Taittonen on tuttu ääni lajin seuraajille eri joukkueiden kotiotteluista viime vuosilta. Entinen Superpesis-pelaaja Mikko Haukkala houkutteli hulppean kattauksen entisiä ja nykyisiä tähtipelaajia Ylihärmään tähdistöotteluunsa, joka tuotti 20 000 euron potin Pesis-Junkkareiden junioritoimintaan. Tiia Alakoskela on puolestaan uurastanut tuomaritoiminnan eteen lukemattoman määrän tunteja, suurella intohimolla ja pesissydämellä. Läntisen alueen Etelä-Pohjanmaan palkitut 2025 Vuoden pelaaja, naiset: Liinu Turpela; Jussittaret, Seinäjoki Vuoden pelaaja, miehet: Mikko Kanala; Vimpelin Veto Nuorisopelaaja, tytöt: Matilda Niskakangas; Jussittaret, Seinäjoki Nuorisopelaaja, pojat: Miika Etula; Alajärven Ankkurit Vuoden seura: Koskenkorvan Urheilijat Valmentaja: Antti Kuusisto; Koskenkorvan Urheilijat Juniorivalmentaja: Aki Orava; Vaasan Mailan Juniorit Vuoden tuomari: Heidi Huhta; Lapua Nuorisotuomari: Vilma Marttala; Seinäjoki Erityismaininta: Mikko Taittonen Erityismaininta: Mikko Haukkala Pesissydän: Tiia Alakoskela Kauden menestyjiä C-tyttöjen Suomen mestari: Seinäjoen Maila-Jussit D-poikien leirihopeaa: Seinäjoen Maila-Jussit D-tyttöjen leirihopeaa: Seinäjoen Maila-Jussit D-poikien leiripronssia: Koskenkorvan Urheilijat E-tyttöjen leirimestari: Lapuan Virkiä E-poikien leiripronssia:

Mikko Kanala ja Liinu Turpela vuoden pelaajat Etelä-Pohjanmaalla

Pesäpalloliiton Läntinen alue palkitsi Etelä-Pohjanmaan kauden parhaita Seinäjoella perjantaina. Vuoden pelaajiksi arvostettiin Vimpelin Vedon Mikko Kanala (miehet), seinäjokisen Jussittarien Liinu Turpela (naiset) ja Matilda Niskakangas (tytöt) sekä Alajärven Ankkureiden Miika Etula (pojat). Mikko Kanala pelasi henkilökohtaisella tasolla yhden uransa parhaista kausista ja oli fyysisesti hirmuisessa kunnossa. Halsuan Toivon kasvatti sijoittui kärkilyöntitilastossa neljänneksi viisi ottelua pienemmällä ottelumäärällä edellään olleisiin sekä tilkitsi kakkosvahtina oman tonttinsa ulkopelissä vakuuttavasti ja heitti useita tärkeitä paloja. Itä-Länsi-pelaaja Liinu Turpela vastaanotti valtakunnallisessa Pesisgaalassa suuren kunnianosoituksen, kun kanssapelaajat äänestivät Espoon Pesiksen kasvatin kultaisen räpylän saajaksi parhaana ulkopelaajana. Etelä-Pohjanmaalla vuoden pelaajana palkittu Turpela on todella merkittävä osa Jussittarien menestysjoukkuetta. ...
, ,
Isäntä ja bussi

70 vuotta henkilöliikennettä Kortesjärvellä 

Kun tänä päivänä katselee Mantelan Liikenteen autokaaderia, ei ehkä tule ajatelleeksi kuinka vaatimattomista lähtökohdista tuo firma on vuosien kuluessa rakennettu.  Yrityksen perustaja Vilho Mantela jäi täysin orvoksi yksitoistavuotiaana isänsä kuoltua. Äiti oli kuollut jo pari vuotta aikaisemmin. Siitä oli lähdettävä rakentamaan omaa elämää. Autoilun makuun hän pääsi 1950-luvun alkuvuosina kotikylässään kuorma-auto hommissa ja sittemmin Olavi Kokon kiitolinjojen parissa. Tästä Vilho sai kipinän hakea taksilupaa, ja sellainen hänelle myönnettiin kesällä 1955.  Ensimmäinen auto oli pankkilainalla hankittu Popeda. Tuolla Popedalla liikennöinti päättyi kuitenkin melko pian. Vilho vuokraili viikonloppuisin autoa Purmojärven nuorille miehille tanssi- ynnä muille reissuille ja niinpä eräs näistä reissuista päättyi ...
,
KUN kuulemme sanan olki, useimmat meistä ajattelevat peltojen olkikasoja, eläinten ruokaa tai pehmeää alusmateriaalia karjalle. Niin sitä käytettiin myös minun perheessäni. Mutta juuri samasta oljesta ihmiset ovat vuosisatojen ajan luoneet todellisia ihmeitä – koreja, hattuja (bril’ – perinteinen olkihattu), leluja ja jopa hienostuneita kodin koristeita. Isoäitini ja isoisäni talossa oli olkisia esineitä – ennen kaikkea isoisän olkihattu. Vanhempieni asunnon seinällä riippui suuri oljesta tehty taulu. Olkipunonta (suom. olkityö) on käsityötaito, joka yhdistää luonnon yksinkertaisuuden ja ihmisen mielikuvituksen ja on lahjoittanut meille yhden lämpimimmistä kansantaiteen muodoista. Ensimmäiset olkityöt ilmestyivät kauan sitten – jo silloin, kun ihmiset vasta alkoivat viljellä viljaa. Sadonkorjuun jälkeen jäi paljon pitkiä ja vahvoja korsia, ja tarkkasilmäinen ihminen huomasi, että niitä voi käyttää muuhunkin kuin polttoaineeksi tai rehuksi. Olki osoittautui kevyeksi, joustavaksi ja samalla kestäväksi. Siitä alettiin punoa köysiä, koreja, katonpäällysteitä ja myöhemmin koriste-esineitä. Ukrainassa olkityön taito kehittyi erityisesti Polissjan (Pohjois-Ukrainan metsäinen alue), Podilljan ja Slobožanshchynan (Itä-Ukrainan historiallinen alue) talonpoikaiskodeissa. Sadonkorjuun jälkeen talonväki valitsi parhaat rukiin tai vehnän oljet, kuivasi ne ja lajitteli paksuuden ja värin mukaan. Pitkinä talvi-iltoina, kun peltotyöt olivat ohi, alkoi hiljainen luova työ – mestarit punovat. Olkitöiden kauneuden salaisuus piilee itse materiaalissa. Olki hohtaa luonnollista kullanväristä kiiltoa, joka vaihtelee vaaleankeltaisesta meripihkaan. Se tuntuu kantavan sisällään auringon valoa ja kesän lämpöä. Mutta jotta oljesta tulisi taipuisaa ja “kuuliasta”, sitä täytyy valmistella: liottaa lämpimässä vedessä, kuivata ja silittää suoraksi. Silloin oljenkorsi muuttuu taipuisaksi kuin silkkinen nauha. Mestarit sanovat: “Olki ei pidä kiireestä.” Jos sen taittaa liian nopeasti, se katkeaa; jos sen kuivattaa liikaa, se muuttuu hauraaksi. Työ oljen kanssa kasvattaa siis kärsivällisyyttä, huolellisuutta ja kunnioitusta luontoa kohtaan. Punontatekniikoita on lukemattomia, mutta kaikkia yhdistää yksi perusajatus – yksittäisten korsien yhdistäminen yhtenäiseksi muodoksi. Yksinkertaisin on letitystekniikka, jossa useasta nauhasta punotaan “lettiä” koristeiksi tai hattujen nauhoiksi. Spiraalitekniikalla voidaan tehdä pyöreitä esineitä: koreja, rasioita, hattuja. On myös pitsimäistä punontaa, jossa ohuista nauhoista syntyy hienostuneita kuvioita, lumihiutaleita ja kukkia. Joskus mestarit eivät vain punoneet korsia yhteen, vaan myös ompelivat tai liimasivat ne, muodostaen tasomaisia kuvia. Näin syntyi erityinen taidelaji – olkimosaiikki (tai olkitaide), jossa oljen kiilto muistuttaa kultaa ja kuviot muistuttavat vanhojen kirjontojen ornamentteja. Aiemmin olkiesineillä oli pääasiassa käytännöllinen tarkoitus. Niistä tehtiin: koreja viljalle ja vihanneksille, rasioita, mattoja, laukkuja ja hattuja, pulloja öljyn tai hunajan säilyttämiseen sekä olkisia seinäpaneeleja talojen eristämiseen. Vähitellen punonnasta tuli kuitenkin muutakin kuin käsityötä – siitä tuli taidetta. Syntyi olkileluja, nukkeja, keväisiä lintuja ja hevosia – hedelmällisyyden, voiman ja elämänilon symboleja. Erityisen tärkeä oli didukh – joulunajaksi tehty olkilyhde, jossa kansanuskomusten mukaan asuvat esi-isien henget. Se asetettiin talon kunniapaikalle ja koristeltiin nauhoin ja jyvin. Didukh ei ollut vain koriste, vaan myös yltäkylläisyyden, rauhan ja perheen muistin symboli. Jokaisella olkiesineellä on oma “kielensä”. Ympyrä tai spiraali symboloi aurinkoa ja elämän jatkuvuutta, kolmio perheen sopua ja ristikkäiset muodot suojaa. Itse materiaali – aurinkoinen ja elämää tuova – yhdistetään hyvyyteen ja lämpöön. Siksi olkisia suojuksia ripustettiin usein oven viereen tai kunniapaikalle “pitämään järjestystä kodissa”. Koristekuvioissa toistuvat kasviaiheiset motiivit – tähkät, kukat ja lehdet – muistuttaen ihmisen yhteydestä maahan. Mestarit eivät käyttäneet malleja: jokainen teos oli ainutlaatuinen, syntynyt inspiraatiosta ja mielentilasta. 1900-luvulla, teollisuuden kehittyessä, tämä käsityö alkoi vähitellen kadota. Näytti siltä, että halvat tehdasmateriaalit syrjäyttävät oljen lopullisesti. Mutta nykyään kiinnostus luonnonmukaiseen on jälleen heräämässä. Olkityö palaa – ekologisuuden, lämmön ja ukrainalaisen identiteetin symbolina. Nykyiset mestarit luovat paitsi perinteisiä didukh-lyhteitä ja bril’-hattuja, myös moderneja design-esineitä: lampunvarjostimia, tauluja, seinäkoristeita ja jopa koruja. Olki sopii hienosti yhteen kankaan, puun ja keramiikan kanssa, antaen esineille pehmeän “aurinkoisen” hohteen. Joka vuosi eri puolilla Ukrainaa järjestetään kansantaiteen näyttelyitä ja festivaaleja, joissa olkityöt ovat kunniapaikalla. Lasten kerhoissa olkipunontaa opetetaan mielikuvituksen, hienomotoriikan ja luonnonrakkauden kehittämiseksi. Jokainen, joka on edes kerran punonut yksinkertaisen kukan tai pienen hevosen, tuntee, kuinka kesä herää eloon käsissä. Olkipunonta ei ole vain tapa valmistaa esineitä, vaan taito nähdä kauneus yksinkertaisessa. Jokaisessa oljenkorressa on pala aurinkoa, maata ja ihmisen käsiä. Se opettaa, että harmonia syntyy kärsivällisyydestä, tarkkaavaisuudesta ja rakkaudesta maailmaan. Ehkä juuri siksi olkiesineet tuntuvat lämpimiltä ja “elävinä” – ne hengittävät sitä valoa, josta ne on tehty. Svitlana Zubenko

Oljen ihme

Kun kuulemme sanan olki, useimmat meistä ajattelevat peltojen olkikasoja, eläinten ruokaa tai pehmeää alusmateriaalia karjalle. Niin sitä käytettiin myös minun perheessäni. Mutta juuri samasta oljesta ihmiset ovat vuosisatojen ajan luoneet todellisia ihmeitä – koreja, hattuja (bril’ – perinteinen olkihattu), leluja ja jopa hienostuneita kodin koristeita. Isoäitini ja isoisäni talossa oli olkisia esineitä – ennen kaikkea isoisän olkihattu. Vanhempieni asunnon seinällä riippui suuri oljesta tehty taulu. Olkipunonta (suom. olkityö) on käsityötaito, joka yhdistää luonnon yksinkertaisuuden ja ihmisen mielikuvituksen ja on lahjoittanut meille yhden lämpimimmistä kansantaiteen muodoista. Ensimmäiset olkityöt ilmestyivät kauan sitten – jo silloin, kun ihmiset vasta alkoivat viljellä viljaa. Sadonkorjuun ...
,
Siitäkö puhe, mistä puute, pohdiskelee Heikki Salmela Karhuahon kaiuissa. Kuva: Freepik.

Karhuahon kaikuja: Siitäkö puhe, mistä puute?

Suomessa on kai ammoisista ajoista lähtien sanonnoilla ja sananlaskuilla kuvattu elämän ja luonnon tapahtumia. Usein niillä voidaankin nasevasti ja todenmukaisesti kuvata jotakin tapahtumaa. Asetin vanhan sananlaskun kysymysmuotoon, koska se ei taida juurikaan pitää paikkaansa. Puhetta on tietysti monenlaista, on tyhjänpäiväistä jutustelua, kuulumisten vaihtoa ja toki vakavampaa asiapitoista keskustelua ja puhetta. Jutustelulla avataan keskustelu usein aika hölmöillä tokaisuilla, kuten: ”On pidelly ilmoja”! Tai: ”Ei vain jaksa sadella.” Ilmoista keskustelu onkin perinteinen ja turvallinen puheenaihe, mutta en millään näe, että puhujilla olisi jokin puute ilmoista. Urheilu on varsinkin miehillä toinen turvallinen puheenaihe ja vimpeläisille tietysti pesäpallo ykkösenä. Kokemuksesta voin sanoa, että missä ...
, ,
Suomen mestarin on helppo hymyillä. Kuva: Matti Airaksinen.

Pesäpallo vaihtui dartsiin ja SM-kultaan – ”Tämä laji on päästä kiinni” 

Lappajärveläislähtöinen Tommi Angervisto on pitkän linjan pesäpallokonkari ja Lappajärven Veikkojen kasvatti. Nyt laji on vaihtunut toiseen, ja kipinää harrastuksen jatkamiseen antaa 8. marraskuuta voitettu dartsin B-sarjan Suomen mestaruus.  –Noin 20 vuotta taisi pesäpallon parissa vierähtää. Nyt ajattelin pitää siitä välivuoden ja keskittyä dartsiin, Angervisto kertoo.  Ensikosketuksen lajiin Angervisto sai jouluna 2022, kun tv:stä sattui tulemaan dartsin MM-kisat.  –Isä tiesi lajista jotain ja selitti, mitä siinä yritetään. Taisin jäädä heti koukkuun. Yleisön pauhe ja lajin nopeatempoisuus vetivät mukaansa.  Ensimmäisen oman darts-taulun Angervisto kertoo hankkineensa noin vuotta myöhemmin. Startti kilpailu uralle tapahtui keväällä 2024.  –Viikkokisoihin osallistuin ensimmäistä kertaa vuoden 2024 maaliskuussa. SM-kisat olivat minulle ensimmäiset.  Lyöjäjokerina tunnettu Angervisto näkee pesäpallon ja dartsin välillä yllättäviä yhtäläisyyksiä, molemmissa nimittäin etsitään täydellistä suoritusta.  –Pesäpallossa haetaan kolmea hyvää lyöntiä, dartsissa kolmea täydellistä osumaa. Tämä on laji, joka on päästä kiinni. Se vaatii hermoja, pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä.  Kouvolassa koulunkäyntiohjaajana ...
,
Luonnostaan liikkeelle -hankkeen koordinaattori Cheynenne Järvinen liikutaa soinilaisia loppuvuonna yhdessä Kuortaneen urheiluopiston opiskelijoiden kanssa.

Soiniin lisävirtaa – Kuortaneen opiskelijat liikuttavat soinilaisia loppuvuonna

Soinin Luonnostaan liikkeelle -hanke saa marraskuun 17. päivä vahvistusta, kun kaksi liikuntaneuvoja-harjoittelijaa Kuortaneen urheiluopistolta liittyvät hankkeen tiimiin. Antti Vuorenmaa ja Joonas Järvinen tuovat loppuvuoteen liikettä, uusia ideoita ja energiaa – ja kutsuvat soinilaiset mukaan liikkumaan matalla kynnyksellä. –Olen innoissani siitä, että saamme ohjausvahvistusta loppuvuodeksi. Antti ja Joonas pääsevät kokeilemaan hankkeessa kehitettyjä toimintamalleja ja tarjoamaan soinilaisille uusia mahdollisuuksia löytää liikkumisen intoa, kertoo hankkeen koordinaattori Cheyenne Järvinen. Kuudestaan Leaderin rahoittama Luonnostaan liikkeelle -hanke on yhdeksän kuukauden ajan etsinyt ja testannut keinoja, joilla soinilaisten hyvinvointia voidaan vahvistaa ja liikkumista tuoda lähemmäs kuntalaisia. Hanke on vahvistanut saavutettavuutta, kehittänyt etsivän liikunnan toimintamallia sekä panostanut luottamuksen ...
,
Alajärven seurakunnassa jatketaan ensi vuonna 1,70 prosentin kirkollisverolla.

Kirkollisveroprosentit ennallaan Kauhavalla ja Alajärvellä

Kauhavan seurakunnan kirkkovaltuusto päätti kokouksessaan 11. marraskuuta, että kirkollisveroprosentti seurakunnassa on 1,70. Saman päätöksen teki Alajärven kirkkovaltuusto 13. marraskuuta. Alajärven kirkkovaltuusto hyväksyi lisämäärärahan Suvirannan ilmanpuhdistimien vuokraamiseen. Suvirannan leirikeskuksessa keväällä 2025 tehdyssä kuntotutkimuksessa seinien alaosista löytyi mikrobikasvustoa. Jotta kesän 2025 leiritoiminta pystyttiin turvaamaan, rakennukseen vuokrattiin tehokkaat ilmanpuhdistuslaitteet. Niistä syntyi 12 000 euron ennakoimaton kulu. Lisämääräraha myönnettiin myös mönkijän (12 800 euroa) sekä kaivinkoneen (52 534,30 euroa) hankkimiseen. Lue myös nämä jutut
, , , , ,
Aidan asennus on tarkkaa työtä.

Pokelan kentän kunnostushanke maalissa

Vimpelissä kunta myöntää kylille kehittämisrahaa erilaisiin yleishyödyllisiin hankkeisiin. Aution Mikko ehdotti, että rahaa anottaisiin Pokelan kentän kunnostamiseen, mutta pian todettiin, että rahaa tarvitaan enemmän ja kehotin hakemaan hanketukea Aisaparilta ja laittamaan kenttä kerralla kuntoon. Näin kävi, ja Pokelan kyläläisistä koostunut työryhmä teki hyvän hakemuksen, jonka Aisapari hyväksyi.  Kentällä on aikoinaan pelattu pääasiassa pesäpalloa ja se on hyvällä paikalla keskellä kylää. Käyttö on kuitenkin ollut vähäistä, ja kenttä olikin pahoin ruohottunut ja muutenkin huonossa kunnossa.  Hanke alkoi kentän rakenteen peruskorjauksella eli pinnasta poistettiin maata, tasoitettiin pohja, asennettiin suodatinkangas ja päälle kerrokset soraa ja kivituhkaa. Kentän laidoille asennettiin valopylväät, jotta käyttö olisi ...
, ,
Marit & Mikot sekä Ilkanmiehet esiintyvät ensi kertaa yhdessä Lappajärven kirkossa 29. marraskuuta.

Nyt tapahtuu: Eteläpohjalaiset kuorot yhteiskonsertissa Lappajärven kirkossa 

Ilmajokiset kuorot Marit ja Mikot sekä Ilkanmiehet ovat tehneet yhteistyötä usean vuoden ajan. Nuorekkaiden johtajien Judit Balintin ja Antti Purolan johdolla kuorot ovat tehneet yhteiskonsertteja kirkko- ja joulumusiikkiohjelmistolla sekä viihteellisellä ohjelmistolla ympäri maakuntaa.  Nyt kuorot esiintyvät ensi kertaa yhdessä Lappajärven kirkossa 29. marraskuuta kello 18 pidettävässä jouluisessa konsertissa. Konsertissa kuullaan kuoroja sekä yhdessä että erikseen.   Yhteistyön takia kuoroissa on ollut kiitettävästi laulajia ja uusiakin on mukaan tullut. Myös äänitteiden julkaisujen kanssa on oltu asialla: 60-vuotisjuhlavuottaan viettävä Marit ja Mikot julkaisi viime keväänä juhlalevyn Tulevaa Aikaa Kohti ja Ilkanmiehillä on äänite vireillä.  Joulukonserttia varten kuoronjohtajat ovat kehittäneet monipuolisen ohjelmiston, jossa kuullaan ...
,
Suomessa on selvää ikäsyrjintää, kirjoittaa Lasse Pippola mielipidetekstissään.

Ikäsyrjintä on läsnä suomalaisessa työelämässä

Ikäsyrjintä on läsnä suomalaisessa työelämässä. Tilanne konkretisoituu työhönotossa. Eräs vimpeliläinen mies kertoi, että hänen yli 50-vuotiaalla vaimollaan on ollut vaikeuksia saada töitä. Eräs lääkäri totesi: nykyään on työnantajan markkinat, ei työntekijöiden markkinat. TE-toimiston virkailijakin myönsi, että tätä syrjintää tapahtuu. Työnantajilla on valta valita. Viime vuosina erityisesti yli 55-vuotiaat ovat raportoineet jatkuvasta ikäsyrjinnästä. Oikeusministerin kyselyn mukaan yli 70 prosenttia vastanneista pitää syrjintää huomattavana. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolaki kieltää syrjinnän. Ikäsyrjintää laajempi käsite on ageismi, jolla tarkoitetaan ikään perustuvia ennakkoluuloja, stereotypioita eli yleistyksiä ja syrjiviä tekoja. Syrjintä voi olla suoraa tai epäsuoraa. Myös nuoret hakijat voivat kokea ikäsyrjintää. Syrjintä kokee myös vähemmistöjä. Iltasanomissa ...
,
Vimpelin Veto on voittanut puolet alkukaudesta pelaamistaan otteluista ennen maajoukkuetaukoa. Arkistokuva: Paavo Matintupa.

Vedon Korisliiga-kausi on alkanut kohtuullisesti – Tavoite on mitalipeleissä

Vimpelin Vedon alkukausi naisten Korisliigassa on tuottanut kolme voittoa ja saman verran tappioita. Päävalmentaja Jukka-Pekka Kujala näkee suojattiensa otteet varsin onnistuneina. –Kohtuullinen    startti kauteen, olemme aikataulussa. Tappiotkin ovat olleet pistemäärällisesti varsin pieniä, mikä on tietenkin hyvä asia. Hän kaipaa silti yhä parempaa. –On selvää, että parannettavaa riittää niin hyökkäys- kuin puolustuspäässä. Hyökkäyspäässä erityisesti kolmen pisteen heittojen tehoja on saatava ylöspäin. Olen kuitenkin luottavainen asioiden kehityksen suhteen. Vedon tehokkain pistelinko on ollut 24,3 pisteen keskiarvolla jenkkipeluri Sara Puckett. Hän johtaa myös koko liigan pistekeskiarvotilastoa. Puckettia on säestänyt hyvin toinen jenkki Sahara Jones 18,7 pisteen keskiarvolla. Levypallojen keskiarvotilastossa Puckett on toisena 11,2 ...
, ,
Vapaaehtoistyö ei siis ole pelkästään antamista, se on myös saamista. Yhteiset hetket, uudet tuttavuudet ja tunne siitä, että tekee jotakin hyvää, pitävät yhteisön elinvoimaisena ja mielen virkeänä. Vieresniemi tarjosi kohtaamiselle mukavat puitteet. 

Vimpelin Vaatepankkilaiset kokoontuivat rennon vapaaillan merkeissä 

Moms for Kid’s -yhdistyksen Vimpelin Vaatepankin vapaaehtoiset kokoontuivat viime viikolla yhteiseen saunailtaan Vieresniemeen. Tarjolla oli pikkupurtavaa, sauna ja mahdollisuus pulahdukseen järvessä. Ajatus illanvietosta sai alkunsa yhdistyksen syyspäivillä, joissa pohdittiin toiminnan yhteisöllisyyttä ja vapaaehtoisten hyvinvointia.  –Saunailta tuli siellä puheeksi ja sai heti kannatusta, kertovat Seija Aho ja Hanna Salmi, Vimpelin Vaatepankin tiimivastaavat.  –Halusimme tutustua tiimiläisiin myös vapaaehtoistyön ulkopuolella, järjestää heille jotain mukavaa. Ajattelimme, että rennon illan puitteissa on mukava tutustua, koska kaikki eivät ole toisilleen entuudestaan tuttuja. Tällaisia illanviettoja olisi tarkoitus järjestää myös jatkossa.  Vaatepankkeja toimii tällä hetkellä 12 paikkakunnalla. Jokaisella Vaatepankilla on oma WhatsApp-ryhmänsä, jonka kautta vapaaehtoiset sopivat avoimet ovet ...
,
Ylioppilaat Järviseudulla syksyllä 2025.

Ylioppilaat Järviseudulla syksyllä 2025

Alajärven lukio Honko Siiri                                Hosionaho Martin                                             Joensuu Emmi                                                   Järvinen Liinu                           Lahti Milja-Maria                                               Maunuksela Oona                                            Ritola Melina                           Salo Luka                                  Takala Ilona  Evijärven lukio Kirsilä Antero Kuortaneen lukio ja urheilulukio Valkonen Vilja, Alajärvi Oulun Lyseon lukio Elle-Olivia Sivula, Alajärvi Sinua saattaisivat kiinnostaa myös nämä jutut
Edellinen 1…138139140141142…1 036 Seuraava
1…138139140141142…1 036
Uutisarkistoon