Kaikki kesäblogit
Kesää kohti
Vaikka Suomen luonnon alati muuttuva maisema ja valo on kiehtova kaikkina vuodenaikoina, on kevät ja alkukesä mielestäni kaikkein upeita aikaa. Auringon kaari pitenee ällistyttävällä nopeudella ja luonto herää kiihtyvällä vauhdilla huumaamaan tuoksuillaan, väreillään ja äänillään. Myös mieli herää positiivisempana ja toiveikkaampana kohtaamaan uutta. Kulunut vuosi on omalla kohdallani ollut melkoisen vaiheikas. Viime keväänä availtiin luottavaisin mielin hotellia. Kesä olikin sitten melkoista myllytystä. Mutta siitä selvittiin. Kiitos pienen, mutta hyvin painetta kestäneen henkilökunnan. Paljon helpommalla olisi tietenkin päässyt, jos olisi vaan rauhassa seurannut vierestä ja antaa ammattilaisten hoitaa hommat. Olen aina vihannut vanhoja kärttyisiä äijiä, jotka kovasanaisesti puolustavat omia ajatuksiaan. Nyt … Lue lisää
Ensiaskeleita Geoparkin toiminnanjohtajana Euroopan suurimman kraatterijärven äärellä
Aloitin huhtikuun alussa Kraatterijärvi UNESCO Global Geoparkin uutena toiminnanjohtajana. Aika moni on kysynyt minulta uudessa tehtävässä aloitettuani, että mitä se Geopark oikein tekee? Mitä geologia on, tai mitä muuta se on kuin kiviä? Lähtökohtaisesti geologia ei ole siis monelle kovin arkinen asia, vaikka koko elinympäristömme koostuu käytännössä meitä ympäröivistä erilaisista geologisista ilmiöistä. Geologia kiinnostaa minua siksi, että se auttaa ymmärtämään, miten alueemme on muovautunut miljoonien ja miljardien vuosien saatossa. Geologia saa ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi, hyvällä tavalla! Arkipäivän murheet tuntuu pieneltä, kun vastassa on vuosimiljardeja kestäneitä geologisia prosesseja. Tai taivaalta pudonneita taivaankappaleita! Lappajärven, Alajärven, Evijärven ja Vimpelin seudulla meitä kaikkia … Lue lisää
Kompurakin olisi hyvä hevonen, jos pysyisi pystyssä! – hevosesta nyt viis, mutta entäs meidän pystyssä pysymisemme?
Tuon tokaisun sain osakseni yli 65 vuotta sitten äidiltäni, kun olin päätynyt rähmälleni ja sotkenut upouudet valkoiset polvisukat. Taisi siinä hieno kesämekkokin likaantua. Pahinta oli, että oltiin lähdössä häihin eikä tilanteeseen sopivia vaihtovaatteita ollut. Parhaat olivat päällä. Kaatumalla olin osoittanut kelvottomuuteni. Elettiin 1950–1960-lukujen vaihdetta, hevosaikakauden viimeisiä vuosia. Siihen maailman aikaan vertaus oli ihan osuva. Kelvotonhan oli se hevonen, joka ei enää kunnolla tolpillaan pysynyt. Minä olin siis kuin huono hevonen, jonka jalat olivat pettäneet. Muistan, kuinka äidinkielenopettaja aina varoitti aasinsiltojen käytöstä ainekirjoituksessa. Enpä kuitenkaan malttanut olla aloittamatta tuolla muistolla lapsuusvuosilta. Lapsuuteen kuuluvat kaatuilut. Motoriikka ja kehon hallinta kehittyvät vähitellen. Niistä … Lue lisää
Jäällä liikkumisen ilo – Tilaa hengittää
Suomen luonnon päivää vietetään vuosittain elokuun viimeisenä lauantaina. Siihen aikaan vuodesta vesistöt ovat sulat ja voimme vielä nauttia laineiden liplatuksesta ja hämäristä loppukesän illoista mökkiterassilta käsin. Olen joskus tuona päivänä pohtinut, että mikä on merkityksellisin ympäristö itselle luonnossa liikkumiseen ja todennut, että ei sillä ole niin väliä, pääasia, että näkee kauaksi ja että askelille ja ajatuksille on tilaa. Ja siihenhän myös talviset vesistömme ovat kuin tehtyjä. Avaralla jäällä on tilaa olla ja hengittää. Olen viettänyt koko elämäni järvimaisemassa. Olen kotoisin Evijärven rannalta ja myös saarimökkeilijä, joten vesillä on tullut kuljettua ja liikuttua enemmän tai vähemmän aina. Puolisentoista vuotta sitten muutin … Lue lisää
Päivi Kultalahti: Syksy on ihmisen parasta aikaa
Suomen luonnon päivä sijoittuu elokuun lopussa ajankohtaan, jolloin luonto on parhaimmillaan. Kesän kiireet ja helteet ovat hellittäneet, ja voimme rauhoittua sienipolulle tai marjamättään äärelle. Kesän muistojen lisäksi säilötään talven varalle vitamiineja. Perunat kellariin ja akat pirttiin, sanottiin ennen. Syystyöt ovat vielä meneillään, mutta viimeistään mikkelinpäivän aikoihin pystytettiin pirttiin rukit ja kangaspuut. Puhdetöiden aloittaminen kuuluu syksyyn edelleen. Sormet syyhyten selataan kansalaisopiston ohjelmaa: mitä uutta voisi ruveta harrastamaan – käden taitoja, musiikkia, kieliä…. vai keskittyisikö kunnon kohentamiseen? Takan ääressä kotisohvan nurkkaan käpertyminenkin houkuttaa, mutta kyllä sitä kerran, pari viikossa kaipaa tuttuun seuraan harrastamaan. Syksy on ollut minulle aina rakkain vuodenaika. Omassa elämässä … Lue lisää
Marjut Mässbacka: Rakas sähkövatkain
Kodissani on esineitä, jotka ovat kulkeneet mukanani muutosta toiseen. Esineitä, jotka ovat koomisia ja rumia, mutta joista en halua luopua, koska ne kantavat mukanaan muitakin merkityksiä kuin käyttöarvonsa. Eräs sellainen esine on sähkövatkaimeni. Minun perintövatkaimeni on saksalainen 1950-60 luvulla valmistettu Vorwerk, jonka olen saanut aikanaan mummultani. Kummallisella tavalla rumasta keltaisesta vatkaimesta, myrkynvihreine sähköjohtoineen, on tullut tärkeä muistoesine. Aina kun kaivan keittiön alalaatikosta esiin Vorwerk-vatkaimeni, tajuan paikkani sukupolvien ketjussa. Kesän jokaista synttärikakkua leipoessani on isoäitini mukana. Sähkövatkaimet maksoivat 1970-luvulla 60 Suomen markkaa, nykyrahassa noin 90 euroa. Kenen idea oli ollut ostaa aikanaan varsin arvokas keittiökone ja mitä kaikkea vatkaimella olikaan vispattu? Mistä … Lue lisää
Johanna Korkea-aho: Oma kupla paras kupla
Tänä(kin) kesänä otin heti loman alkaessa äkkilähdön omaan kuplaan, maailman parhaaseen paikkaan. Sinne mahtui itseni lisäksi tietysti perhettä ja ystäviä ja tehtiin sieltä käsin muutama reissukin, mutta suurimmaksi osaksi leijailin kuplassani kotona tai sen läheisyydessä. Kuplan tärkein ominaisuus sisällön lisäksi oli se, mitä sen ulkopuolelle jäi. Tietoisesti pysyttelin mahdollisimman paljon erillään erityisesti sosiaalisen median maailmasta. Pois uutisista (paitsi Järviseudun Sanomien kotisivuista, tietysti), pois Instagramista ja Facebookista, pois jatkuvasta turhan tiedon virrasta. Somessa on hyvätkin puolensa, mutta usein se tuntuu areenalta, jossa olet joko väärässä tai oikeassa, puolesta tai vastaan. Klikkiotsikoita, huijareita, mielensä pahoittajia… Ilmankin pärjäsin. Mieli oli kevyempi, ajatukset kirkkaampia … Lue lisää
Leevi Norrena: Kesä 1971 – vuosi, joka muutti kaiken
On vuosia – tai yksittäisiä tapahtumia – jotka muuttavat elämän ja oman identiteetin suunnan. Minulle muistot jäsentyvät usein urheilun suurten hetkien kautta. Kun mietin, mitä tapahtui minäkin vuonna, sijoitan asiat kesäolympialaisten tai jalkapallon miesten MM-kisojen aikajanalle. Kesä 1971 on kuitenkin piirtynyt mieleen monesta muustakin syystä. Keväällä keskikoulu loppui, ja edessä oli päätös jatko-opinnoista. Fysiikan opettajani Oiva Ala-aho tokaisi ykskantaan, että sinähän menet tietenkin lukioon. Koska muuta en keksinyt, tartuin neuvoon. Pienestä lauseesta tuli käännekohta. Joskus tulevaisuuden suunta määräytyy nopeasti, eikä päätöstä huomaa ennen kuin paljon myöhemmin. Toinen tärkeä vaikuttaja siihen aikaan oli äidinkielen opettajamme Leo Lähde. Hän avasi meille kirjallisuuden … Lue lisää
Emmi Mäkipelto: vanhoihin tuttuihin tapahtumiin löytyi uusia näkökulmia – Kesäsoinittajan kesä
Kesäsoinittajana kesäni alkoi jo toukokuussa ja jatkuu vielä koko elokuun, siis neljän kuukauden mittainen kesä, se kyllä kelpaa! Pitkään kesään mahtuu myös monenlaista, paljon odotettuja asioita, mutta myös uusia kokemuksia ja yllätyksiäkin. Vanhoihin tuttuihin tapahtumiin löytyi uusia näkökulmia työtehtävän kautta ja tulipa minun ensi kertaa koettua myös Kruunuhäät. Soinittajana olen päässyt osallistumaan muun muassa Unelmien liikuntapäivään, Soinin luonto- ja erämessuihin, Kesäsoinilaisten iltaan, Kesämarkkinoihin ja Kruunuhäihin sekä vierailemaan Soinin upeilla retkeilyreiteillä ja kylillä. Myös mielenkiintoisia kohtaamisia on tullut vastaan, jäätelökioskeilla on ollut reippaita nuoria jäätelömyyjiä ja Naarasnevan tutkimusalueella Helsingin yliopiston tutkijoita sekä Lions-vaihdossa olevia nuoria, unohtamatta tietenkään paikallisia asukkaita tai kesäsoinilaisia. Mukavana … Lue lisää
Heikki Salmela: Katajalahden venesatamassa on merellinen tunnelma
Vimpelin Katajalahdelle reilut parikymmentä vuotta sitten rakennettu kala- ja venesatama on kunnostusten ja parannusten jälkeen muodostunut mukavaksi piipahduspaikaksi, missä voi rantakioskilta ostaa munkkikahvit tai makoisat jäätelöpallot. Kalamarkkinat siirrettiin Lakis Areenalta satamaan niin kuin luontevaa onkin ja sateen uhasta huolimatta yleisöä virtasi paikalle sankoin joukoin ostamaan paellapannulla paistettuja muikkuja tai valmiita kuha- tai ahvenfileitä. Alkukesän säät eivät oleilua venesatamassa suosineet, vaan hyisten tuulien ja sateiden takia rantakioskia pidettiin jopa suljettuna useana päivänä. Kioskilla työskentelee puolenkymmentä nuorta ja jos sään takia ei asiakkaita ole, ei kyläseura kovin suurta tappiota voi tehdä, vaan kioski suljetaan ja avataan taas päivän paistaessa. Kioskilta kyseltiin jo … Lue lisää
Terttu Viita: Mummolassa
Istun kotini terassilla kesäaamun autuudessa. Vielä pari tuntia ennen kuin kesälapseni, viisi lastenlasta ja kännykkä-äänet heräävät. Maalaismaiseman kesäpäivään mummolassa mahtuu kaupunkilaislapsille onneksi muutakin kuin kännykkä: koripallon heittelyä, jalkapalloa (vain toinen leikkimökin ikkunoista meni rikki), lentopalloa, leikillistä? veljespainia, uimista, pyöräilyä, piilosilla oloa ja jatkuvaa serkusnahistelua. Mummoakin autellaan: pihapiiristä löytyy puun kantamista ja ruohonleikkuuta. Aavemainen, äänetön robotti ei ole vielä vallannut pihamaatani. Kuuntelen: Alkukesän kiihkeä sirkutus puissa on jo vaihtunut hiljaiseen hautomiseen. Jopa yläkerran ikkunan päällispuuhun on rakennettu koti, jossa suoritetaan tärkeää tehtävää. Harmaasieppo rakentaa uhkarohkeasti; edelliskesän koti oli tämän terassin sisäikkunan päällä, ja huolimatta ulko-oven ahkerasta paukkeesta, poikaset saatiin lentoon. Tältä … Lue lisää
Eija Pippola: Hanke-eläimen kuulumisia Suomen suvessa
Aisaparin alueen kyliä nyt kohta yhdeksän kuukautta kolunneena olen saanut tutustua monenlaiseen kylä- ja nuorisoseurantaloon ja keskustella niissä kokoontuvien ihmisten kanssa. Ja kyllä täytyy sanoa, että hyvin ovat kylillä ottaneet vihreähkön hanke-eläimen vastaan – paikkoja on esitelty ja monesti tuli jo mieleeni, että mitähän tekoa täällä oikein kyläaktivaattorilla oikein on, kun toimintaa on jo laajalti ja uusia, toinen toistaan hulvattomampia ideoita löytyy ripakopallinen! On tietenkin myös toisenlaisia kyliä. Niitä, joissa tuskaillaan liian vähillä voimavaroilla ja ihmetellään, kun ketään ei saa enää mihinkään osallistumaan. Ei tehoa lahjonta tai kiristys, eikä oikein rukoilukaan! Olen yrittänyt antaa ohjeeksi lähestyä otollisia uhreja henkilökohtaisesti ja … Lue lisää
