Evijärven kirjastoon kokoontui torstaina 3. syyskuuta parikymmentä kuulijaa seuraamaan Järviseudun Sanomien päätoimittajan Hannu Takalan Plutoniumin varjo -esikoisromaanin julkistamista.
Tilaisuudessa ei turhia jäykistelty. Sanna Kivimäen haastattelussa puhuttiin kirjan värikkäistä hahmoista ja tosielämän esikuvista pilke silmäkulmassa.
Kivimäki kyseli, yleisö osallistui ja Takala vastasi tuttuun veijarimaiseen tapaansa.
Muutama oli jo ehtinyt lukea kirjan. Sitä sai ostaa Takalan omistuskirjoituksella, ja moni lähti kirjastosta tuore romaani mukanaan.
Historiikkeja, muistelmia ja lehtitekstejä kirjoittaneelle Takalalle romaani on uusi aluevaltaus. Oman teoksen kehuminen ei silti tullut aivan luonnostaan.
–Eteläpohjalainen on huono kehumaan itseään. En vertaa itseäni muihin, mutta se on parasta, mitä minä olen kirjoittanut tähän mennessä.
Käsikirjoitus syntyi vauhdilla ja oli viidessä viikossa valmis kustantajalle lähetettäväksi.
–Tarina ja juonenkäänteet vain tulivat, sen kummemmin suunnittelematta.
Virheen löytäjälle kahvit
Kirjan päähenkilöillä, sähkömies Reima Holapalla ja alkoholisoituneella patologi Uolevi Sirniöllä, on esikuvansa tosielämässä. Reiman taustalta löytyy Takalan entinen oppilas.
–Hän on oman elämänsä sankari, mies, joka tekee mitä haluaa, kun muut tekevät vain mitä osaavat.
Kirjan sivuille on päätynyt muitakin tosielämän piirteitä, tuttuja sanontoja ja paikallisten tunnistamia nimiä. Tilaisuudessa Takala luki pari katkelmaa ja kertoi yksityiskohtien olevan tarkistettuja.
–Kaikki pienet nippelitiedot ovat totta.
Tai melkein kaikki. Kirjaan on jäänyt yksi virhe. Sen löytäjälle Takala lupasi kahvit.
Ilpo Palomäki oli jo ehtinyt lukea kirjan. Teos meni kahdessa pätkässä.
–En ole nauranut ääneen itsekseni pitkään aikaan noin paljon. Ajattelin jo, että iskeekö dementia.
Tuttujen paikkojen lisäksi juoni vei Palomäen mukanaan.
–En malttanut lopettaa. Juoni oli erinomainen, joskin taistelukohtauksissa mentiin jossain vaiheessa vähän laukalle.
Sami Kangasmetsä hankki kirjan Takalan omistuskirjoituksella. Paljon dekkareita lukeneena hän aikoi tarttua siihen uteliaana ja jännittyneenä. Tuttujen paikkojen kohtaaminen dekkarissa lisäsi kiinnostusta.
Illan kiinnostavimpiin uutisiin kuului se, ettei Takalan romaaniharrastus näytä päättyvän ensimmäiseen kirjaan.
–Ei se mikään salaisuus ole. Kakkososaa on jo pöytälaatikossa, Takala paljasti.
Ensimmäinen romaani on nyt kansien välissä. Takala kuittasi asian illan henkeen sopivasti:
–Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.
