Vimpelin kirjaston taidenäyttelyjen sarja jatkuu kävijöiden iloksi. Tämän kuukauden ajan esillä ovat Soile Kautiainen-Hietalan työt.
Taidetta vuosikymmenienkin takaa -nimeä kantava taulujen kooste esittelee tekijänsä tuotantoa 1980-luvulta alkaen. Katsojalle tarjotaan pieniä oivalluksiakin kierrätykseen liittyen, sillä esimerkiksi pianistinaisia kuvaavan taulun taustakuvio muotoutuu taitellusta, kertakäyttöisestä pöytäliinasta. Naiset ovat muutoinkin näyttävästi esillä Kautiainen-Hietalan töissä. Eivätkä he ole siellä sattumalta.
–Lumen, koivujen ja ylipäänsä luonnon ohella tykkään kuvata vahvoja naisia. Me tarvitsemme heitä pitämään etenkin tasa-arvon ja rauhan asiaa yllä, Kautiainen-Hietala sanoo.
Hän huomauttaa, että vaikka Suomessa olemme hyvällä tolalla tasa-arvon suhteen, muun muassa palkkauksessa se ei vieläkään toteudu. Vahvoja naisia kaivataan Suomeenkin lisää tasoittamaan tietä yhdenvertaisuuden toteutua.
Taulujen naisia ei voi ohittaa panematta merkille hattuja ja muita päähineitä. Uimareilla on lakkinsa, muilla onkin sitten liereissä leveyttä sekä paljoutta koristeissa ja sulkien määrässä.
Näyttäviä hahmoja Kautiainen-Hietala on hakenut internetin kuvakokoelmista, ei sellaisenaan, vaan poimimalla kuvia, joihin mietteet ovat pysähtyneet ja jääneet viemään omaa näkemystä eteenpäin. Näin yhdestä kuvasta on siveltimeen tarttunut ehkä katse, jonka oheen on muotoutunut omatulkintainen hahmo erilaisine taustoineen. Toisesta kuvasta ylväs pään asento on vienyt sivellintä eteenpäin.
Kun Kautiaisen perhe muutti Vimpeliin, Soile oli 11-vuotias. Hän arvelee jo viisivuotiaasta haistelleensa taiteilijaperheessä maalintuoksua, ja sanoo kasvaneensa äidin kukkataulujen ja kasvatusisänsä maisemataulujen ympäröimänä. Hän toteaa, ettei ole edes halukas maalaamaan kukka- tai hedelmäasetelmia, koska hän ei pystyisiOili–äitinsä tasoon. Nikolai Kautiaisen vimpeliläiset oppivat tuntemaan maisemien kautta, ja sieltä kaiketi periytyy tyttärenkin into luontokuvaukseen. Nikolaita tutumpi on kasvatusisän taiteilijanimi Lapinkaira. Nimen hänelle pohjoisessa antoivat saksalaiset lapinkävijät, ja nimi jäi elämään. Nuori neiti oppi kotona myös taiteen taloudellisen arvon: ensimmäiset tanssirahansa Soile hankki pinkokehyksiin kankaita virittäen ja kehyksiä maalaten. Tosin kirjaston näyttely ei ole myyntinäyttely.
Vuokko Pajala
