Evijärvellä moottorisahan ääni kuuluu usein metsistä, mutta tällä kertaa saha ei laulanutkaan kaadettavan puun tahtiin, vaan taiteen. Järvilakeuden kansalaisopisto järjesti 25.–26. lokakuuta moottorisahaveiston kurssin Uittomieskämpällä, ja saha lauloi tällä kertaa luovuuden sävelin.
Kurssin vetäjänä toimi kokenut konkari Juha Käkelä, joka on tehnyt moottorisahaveistoa ammatikseen jo 27 vuoden ajan. Hän on kiertänyt sahan kanssa ympäri maailmaa opettamassa, esiintymässä, kilpailemassa ja myymässä omia veistoksiaan.
–Moottorisaha on minulle kuin pensseli – se on taiteen tekemisen väline, Käkelä kuvailee hymyillen.
Kilpakentiltä Käkelä vetäytyi vuonna 2018 Suomen mestarina, mutta on yhä aktiivisesti mukana järjestämässä alan kilpailuja. Hän kertoo, että moottorisahaveiston suosio alkoi kasvaa, kun sahat kevenivät ja niiden hallinta helpottui.
–Aluksi metsureilla oli tapana veistellä sahalla työn ohessa huvikseen, mutta nykyään tästä on tullut oma taiteenlajinsa, Käkelä kertoo.
Hänen mukaansa moottorisahaveisto on harrastuksena yllättävän edullinen. Kursseille voi tulla täysin ilman kokemusta tai varusteita. Kaikki tarvittava löytyy paikan päältä. Tarvitaan vain saha, suojavarusteet ja vähän uskallusta kokeilla.
–Monet tulevat ihan vain oppiakseen käyttämään moottorisahaa, esimerkiksi siksi, että ovat perineet metsää, eivätkä ole aiemmin sahan kanssa toimineet, hän selittää.
”Saha soi, lastu lentää ja puu herää eloon”
Tämän syksyn kurssille osallistui kahdeksan innokasta veistäjää. Mukana oli sekä ensikertalaisia että konkareita. Serkukset Jenna Huhtala ja Petri Isosomppi Kauhavalta osallistuivat kurssille mielenkiinnosta.
Petrille tämä oli ihan uusi kokemus, kun taas Jenna on ollut aiemmin kerran mukana.
–Moottorisahalla veistäminen ei ole niin vaikeaa kuin luulisi. Se vain vaatii hahmottamista ja kärsivällisyyttä, Jenna toteaa.
Tällä kertaa Petrin tavoitteena on tehdä viljantähkä, ja Jenna suunnittelee kalkkarokäärmettä. Molemmat nauravat, että lopputulos saattaa päätyä vielä polttopuiksi.
Lapualainen Vesa Kangasluoma on jo kokenut kurssilainen.
–Eilen syntyi jänis, tänään veistän oravaa. Me ollaan niin huonoja oppilaita, ettei kerralla opita ja siksi jatketaan harjoittelua, hän nauraa viitaten kurssin rennon yhteishengen suuntaan.
Käkelän opissa saha soi, lastu lentää ja puu herää eloon joskus oravaksi, joskus aivan joksikin muuksi. Mutta tärkeintä on, kuten opettaja muistuttaa, että taiteen tekemisen ilo säilyy.
–Moottorisahalla ei tarvitse olla mestari – riittää, että on utelias ja uskaltaa aloittaa, Käkelä kannustaa.
Leevi Norrena
Lue myös:
