”Luola” – koripallon tunnelmaa Vimpelissä 80-luvulla

Vimpelin Veto hyödynsi koripallossa erikoisen pientä pelisaliaan.
Vimpelin Veto hyödynsi koripallossa erikoisen pientä pelisaliaan. Kuvat Lasse Pippolan leikekirjasta.
Vimpelin Veto hyödynsi koripallossa erikoisen pientä pelisaliaan.
Vimpelin Veto hyödynsi koripallossa erikoisen pientä pelisaliaan. Kuvat Lasse Pippolan leikekirjasta.

Vuonna 1945 Vimpelin yhteiskoulun rehtori Laina Ylihärsilä valitti, ettei koulun rakennuspiirustuksissa ollut varsinaista voimistelusalia, vaan juhlasali sai palvella samalla voimistelusalina. Koripallopelien ajaksi ikkunoita suojattiin penkkeinä käytetyillä irtolankuilla. Ajatus voimistelusalista lähti vireille 1958, kun saatiin lisämaata 4 000 neliömetriä 420-neliömetriselle koripallokentälle Nygårdilta ja sali valmistui 1961. Sali jaettiin kahtia verholla. Nykyisen yhteiskoulun auditorio on samassa kohtaa kuin lukion liikuntasali tuolloin.

Voimistelunopettaja Voitto Havela toi koripallon Vimpeliin.

Joukkueelle kuin joukkueelle lukion liikuntasali eli luola oli vaikea paikka pelata, mutta eräs toimittaja totesi kirjotuksessaan Järviseutu-lehdessä 28.10.1982 maakuntasarjan pelistä: ”kovin korkeatasoiseksi ottelu ei päässyt Kyrön Voimaa vastaan, yhtenä syynä lienee pieni sali.” Vierasjoukkueilla oli vaikea sopeutua ahtaaseen kenttään. Salin seinät olivat sivurajoina. Siellä oli myös puolapuut. Päädyssä oli näyttämö, jossa oli äänekkäitä katsojia, jotka osa häiritsivät kunnolla vapaaheiton heittäjää. Toisessa päädyssä oli ovi, ja vajaa puolimetriä punaiseen tiiliseinään. Näyttämön puolella oli jopa ruhtinaalliset 1,5 metriä tilaa.

Jouko Arvola pussittaa.
Jouko Arvola pussittaa.

Monissa ratkaisuvaiheessa Veto hyötyi ahtaasta salista. Hyvin usein, kun piti pitkän heitto heittää, esimerkiksi muistan kuinka Salamien nro Ulf Kurtén heitti suoraan parruun. Peli oli ihan ratkaisuvaiheessa. Varsinkin näyttämön katsomo oli todella lähellä pelaajia ja pelaajien kommentit kuuluivat katsomoon ja tunnelmaa riitti. Lattia oli välillä niin epäpuhdas, että pelaajat ennen harjoituksia puhdistivat siivoojien työvälineillä pelilattiaa. Hiki aiheutti paikoin melkoista liukkautta kentällä. Lattia oli tummanruskeaa parkettia ja rajat olivat valkoisella värillä. Tulostaulua piti allekirjoittanut joskus näyttämön vieressä lähellä Vedon vaihtopelaajia. Taulu oli vaatimaton. Vastustajan vaihtopenkki oli lähellä näyttämöä ja valmentaja usein oli paikassa, jossa herkästi komentoitiin vieraiden valmentajalle.

Meteliä mökkiin!

Vedon historian ensimmäisessä suomisarjapelissä Veto johti pisteellä 20 minuutin pelin jälkeen. Satapäinen yleisö eli ensimmäisellä jaksolla riemullisia hetkiä…, uutisoi Järviseudun Sanomat 27.10.1983. Lapuan Virkiä voitti kuitenkin 83–108.

Veto oli muutamassa pelissä puoliajalla parisen kymmentä pistettä häviöllä. Lähellä voittoa olivat Ilmajoen Seeprat ja Lapuan Virkiä. Molemmat pelit Veto voitti dramaattisten vaiheiden jälkeen. Kauhavan tuomaripari Innanen-Kivimäki oli lujilla. Muistan, kun keski-ikäinen mieskatsoja tuli keskelle näyttämöä ja siirtyen eteen sanoen Vedon ollessa puoliajalla häviöllä Virkiälle parikymmentä pistettä: ”Nyt pitää huutaa!” Peliä oli jäljellä alle 10 sekuntia. Näyttämöltä tarkka katse toiselle puolelle kenttää ja Virkiän parhaimpia pelaajia ollut sai kolme vapaaheittoa. Viimeinen meni ohi ja levypallon otti Petteri Pyhälahti ja pisteen voitto Vedolle.

Vedon pelit Kemin Intoa ja Vaasan Salamaa vastaan olivat aina äänekkäitä. Pelasivathan siellä Orvo Koivumäen pojat Markku ja Mika Salamaboyssissa. Virkiässä pelasivat jalkapallopelaajanakin tunnettu Olavi Linjamäki, lääkäri Jari Vihla, pesäpalloilija Ari Rinta-Rahko, Kemin ”Hiski” Himanen ja Reijo Kaappola. Vimpeliläislähtöinen Matti Uusipaikka, oppikirjojen myyjänäkin tunnettu, pelasi luolassa. Kuopion Linkki oli ainoa joukkue, joka voitti luolassa selkeästi.

Luolassa oli tunnelmaa.
Luolassa oli tunnelmaa.

Luolassa oli monia erikoisuuksia

Koripalloteline ei ollut ”pleksiä”, vaan kovaa levyä ja vaijerilla nostettiin kori ylös. Virkiä-pelissä, jossa Veto voitti juuri yhdellä pisteellä, Jouko Arvolan heittämä kori nousi vaijeriin ja pomppasi koriin tuomarin sitä näkemättä.

Kirjurin paikka oli näyttämöllä, mutta myöhemmin pelin ajaksi keskellä ollut punttisalin ovet irrotettiin ja kirjurit pitivät kansallista ja kansainvälistä pöytäkirjaa. Seinään oli laitettu hyökkäysajan merkiksi eriväriset lamput.

Luolassa kävivät pelaamassa myös Alajärven Ankkurit, Basket-80 Seinäjoelta, Oulun yliopiston Kilta, Kuopion Linkki, Kauhavan Visa, Taivalkosken Kuohu, Iisalmen NMKY, Ylivieskan Kuula ja Raahen Koripalloilijat.

Lasse Pippola

Lue myös nämä urheilumuistelukset

Jaa Somessa

Jätä kommentti