SIITÄ päivästä on jo kauan aikaa, mutta muistan sen kuin eilisen. Nuorin poikamme oli silloin 5-vuotias, kun hän tuli aikaisin aamupuurolle. Kovin oli unenpöpperöinen, mutta alkoi heti syömään. Ohimennen kysäisin; siunasitkos ruokasi? Pojalla oli heti vastaus valmiina. “Joo, siunasin tietenkin, mutta Jeesuksen radiossa ei nyt vaan ollut ääntä.”
Jeesus puhuu meille jokaiselle tavalla tai toisella. Hän on Hyvä Paimen ja me Hänen lampaitaan. Onko meidän lampaankorvamme viritetty taivaallisille aalloille, että kuulemme Hänen äänensä, kun Hän kutsuu meitä luokseen. ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani.” (Ilm. 3:20). On hyvä kuulla Jeesuksen ääni ja seurata Häntä.
Pyhäkoulussa jo lapsena sain Uuden Testamentin. Siihen opettaja oli kirjoittanut muistolauseen: ”Jeesus sanoo: Seuraa minua!” Ne on armolliset sanat meille jokaiselle ja ne tarkoittaa, että ”luota minuun”. Kun kuljetaan Jeesuksen jalanjäljissä ja sydämestämme tahdomme seurata Häntä, niin Jeesus lupaa johdattaa meitä, kun kuljemme rukoillen (Jer. 31:9).
Nuo, jo pyhäkoulussa saadut muistolauseet ja opitut laulut, ovat varmaan monille meille jääneet hyvin rakkaina muistoina sydämen sopukoihin ja ovat ikään kuin tienviittoja elämämme matkalla. Ne ovat kuin tähtiä taivaalla näyttämässä oikeaa suuntaa – eikä niitä sydämestä riistetä pois. ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea” (Snl. 22:16)
Olen työskennellyt sekä lasten että vanhusten kanssa. Kokemuksesta tiedän, että vaikka vanhukselta riisutaan kaikki ja muisti katoaa, on yksi asia, joka säilyy. Lapsuudessa opitut laulut ja rukoukset eivät katoa – ne pysyvät. Kun alkaa heille laulamaan tuttuja lauluja; ”Ystävä sä lapsien”, ”Mä olen niin pienoinen” ynnä muita, vanhus yhtyy melkein aina mukaan ja kasvot alkavat loistamaan. Se hyvä, mikä lapsena on koettu turvalliseksi, säilyy sydämessä elämämme loppuun asti.
LAPSENLAPSI oli lähdössä mummolasta ja huomasi, kun pyyhin silmiäni ja olin surullisen näköinen. Hän sanoi lohduttavalla äänellä; ”lähdepäs mummo vähän pyöräilemään, niin sulla on vähän vaihtelua ja tulee parempi mieli”. Toinen lapsi halusi kävellä metsäpolulla aina takanani. Sanoin, että mene vaan edelle. ”ei, kun minä katson, ettet kompastu ja kaadu, siksi minä tulen perässä.” Enkeleitä – onko heitä – kyllä on. Taivaan Isä lähettää enkeleitä ihan kotiovelle asti. Meidän elämään Jeesus tuli vuonna 1982 eräänä kauniina kesäpäivänä vanhanaikaisella polkupyörällä. Vieras mummo ajoi pihaan ja pyysi lasillisen kylmää vettä. Kun vein vesilasin, hän antoi vastalahjaksi hengellisen kasetin ja toivotti Jumalan Siunausta.
Tuo kasetti oli Taivaan Isän rakkauskirje meille. Jumalan Sana, joka ei tyhjänä palaja avasi meidän sydämen ja Jeesus tuli meidän kotiin asumaan. ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut ja niin myös sinun perhekuntasi.” (Apt.16:31). Rakas ystävä, tänään jos kuulet Jeesuksen kutsuvan sinua, avaa sydämesi Hänelle. ”Käsi Jeesuksen kätehen nyt anna, armo suuri sun synnistä puhdistaa. Maksettu on sun sielustasi hinta, Jeesus elämäsi pelastaa.” Tämä laulu ja sanoma tuotiin ihmeellisesti meidän kotiovelle. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti (Hebr. 13:8) Ystävä, tämä on Taivaan Isän rakkauskirje nyt sinulle.
Ritva Lamminen
