1950-luvun puolivälin sorateillä oli näky, joka sai kyläläiset hymyilemään ja lapset vilkuttamaan – kapea Mosse. Vaatimaton, mutta sitkeä ajopeli, viralliselta nimeltään Moskovitsh 401, oli monen suomalaisen ensimmäinen oma auto sodanjälkeisinä vuosikymmeninä, ja sellaisen voi vieläkin nähdä toisinaan.
–Laihialta minä aikanani tuon ruhon toin, kunnostin ja laitoin museorekisteriin, kertoo Evijärven Pitkäsalossa asuva ja omassa metalliverstaassa elämäntyönsä tehnyt Heikki Lampakka.
Vuoden 1956 kapea Mosse oli aikansa mittapuulla vaatimaton, mutta luotettava kulkija. 1,1-litrainen moottori kehitti 23 hevosvoimaa, huippunopeus oli 90 kilometriä tunnissa ja vaihteisto kolmivaihteinen. Lämmityslaite oli lähinnä toiveajattelua, ja auton 1,4 metrin leveys teki siitä hupaisan kapean.
Kapean Mossen tarina alkoi toisen maailmansodan jälkeen, kun Neuvostoliitto sai sotakorvauksina Saksan Opel Kadett K38:n tuotantolinjat. Moskovan AZLK-tehtaalla syntyi Moskovitsh 400, ja vuonna 1954 malli uudistui hieman, saaden nimekseen Moskovitsh 401. Tällainenkin on Heikillä ollut, mutta nykyinen Mosse on vuodelta 1956. Kilometrejä on kertynyt vain 118 000, ja alkuperäiset renkaat ovat yhä alla. Auto on toiminut moitteetta, vaikka joskus roska bensatankissa on pysäyttänyt matkan.
–Kun puhalsi putkeen, aina se aukesi ja matka jatkui, Heikki nauraa.
Heikin mukaan Mosse on herättänyt paljon huomiota. Itäkylässä vanhat miehet tulivat sitä ihastelemaan ja muisteleman, kuinka tällaisella ennen lähdettiin tyttöjä katsomaan. Sisään oli mahtunut parhaimmillaan jopa seitsemän henkeä. Talvella etu- ja takapenkillä lämmiteltiin nahkasten alla. Tuuletusta sen sijaan riitti, kun ikkunat avasi.
Mossella ajaneet muistavat vielä, kuinka se keinui soratiellä kuin pieni vene laineilla. Mutkissa piti hidastaa, mutta se eteni urhoollisesti niin lumessa kuin kuopissakin. Nykyisin kapeita Mosseja näkee enää harvoin. Mutta niille, jotka joskus puristivat sen ohutta ohjauspyörää ja kuuntelivat moottorin hyrinää, se on pala elävää muistoa ajasta, jolloin tie oli pölyinen ja matka usein tärkeämpi kuin määränpää.
Leevi Norrena
Lue myös:
