Suomen seurakuntien kirkonkirjojen mikrofilmaus alkoi jo 1950-luvulla, ja se kesti useita vuosikymmeniä. Filmit olivat kansalaisten käytettävissä maakunta-arkistoissa ja mikrokortteja voi yksityiset henkilöt myös tilata itselleen haluamistaan kirkonkirjoista Mikkelin maakunta-arkistosta. Itsekin tilasin satoja kortteja, kun tein Pyhä-Paavon sukukirjaa. Tilanne parani, kun Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys eli SSHY perustettiin vuonna 2004 ja se aloitti samana vuonna kirkonkirjojen digitoinnin mikrokorteista tai mikrofilmeistä. Digikuvaus tehtiin vapaaehtoisten voimin talkootyönä ja arvata saattaa, että kuvien laatu ei ollut kovin kummoinen, kun yritettiin kertaalleen otetuista mustavalkoisista kuvista ottaa uudet kuvat.
SSHY aloittikin alkuperäisten kirkonkirjojen värivalokuvaamisen ja sitä on jatkettu niin ikään vapaaehtoisvoimin kaikkialla, missä vain kirkonkirjat ovat saatavissa kuvattaviksi. En tiedä tarkemmin, mutta kirkonkirjoja säilytetään käsittääkseni seurakunnissa, maakunta-arkistoissa ja kansallisarkistossa, joten kuvaaminen ei ole ihan ongelmatonta.
Järviseudun osalta tietääkseni Veli-Pekka Sillanpää on kuvannut Alajärven ja Soinin kirkonkirjat eli rippikirjat, syntyneiden luettelot, vihittyjen luettelot, kuolleiden luettelot ja muuttaneiden luettelot. Veli-Pekka toi SSHY:ltä lainassa olevan kuvauslaitteiston viime viikolla Vimpeliin ja virittelimme laitteet kuvauskuntoon. Vimpelin kirkonkirjat on varastoitu entiseen kirkkoherranvirastoon ja kun siellä ei oikein voinut kuvata, virittelimme laitteet seurakuntatalon autotalliin, joka olikin oivallinen paikka kuvaukseen.
Varsinainen kuvaus käy nopsaan eli yhden sivun kuvaaminen vie aikaa vain pari kolme sekuntia. Laitteistoon kuuluu kuvauspöytä, jolle kirja asetetaan tarkoin oikeaan kohtaan. Pöytää valaisee neljä digivalaisinta. Kamera on tukevan varren päässä pöydän päällä ja kamerasta menee johdot tietokoneeseen ja lisänäyttöön. Kuvaus onnistuu hyvin yhdeltäkin henkilöltä, mutta kahdelta se käy monin kerroin nopeammin. Vimpelin kohdalta on nyt menossa rippikirjojen kuvaus ja kullekin kirjalle luodaan oma kansio, johon kuvat tallennetaan.
Kuvaus on vasta osa prosessia, sillä kuvat pitää vielä yksitellen otsikoida ja lisätä hakua helpottavia nimiä ja muita tietoja. Myös kuvanumeroiden kohdalle pitää lisätä vastaavan rippikirjan sivunumero. Digitoidut kuvat ovat tutkittavissa SSHY:n sivuilla siten, että 125 vuotta vanhemmista kirjoista otetut ovat kaikkien saatavilla ja sitä uudempia voi selata maksamalla yhdistyksen jäsenmaksun. Sukututkimus on digitoinnin myötä muuttunut todella helpoksi.
Heikki Salmela
