LEHTIMÄEN RÄNKIPÄIVÄT laajeni koko viikon kestäväksi Ränkiviikoksi vuonna 2005. Samalla tapahtumia alettiin järjestää ympäri Lehtimäkeä. Tämän vuoden Ränkiviikko käynnistyi lauantaina 5. heinäkuuta kirppisrallilla. Päätapahtuma oli lauantaina 12. heinäkuuta, ja yleisöä kertyi Keskikylän nuorisoseuralle ja sen pihapiiriin tungokseen asti. Päivän juontaja ja ohjelmatoimikunnan puheenjohtaja Kauko Ukonmäki laskeskeli, että yleisömäärä asettui johonkin kuudensadan ja tuhannen välille. Ukonmäki totesi, että vaikka nykyisin ollaan osa Alajärveä, Ränkipäivilla on edelleen paikkansa.
–Monet entiset lehtimäkeläiset tulevat etenkin lauantain päätapahtumaan tapaamaan tuttuja ja sukua. Omat juuret kiinnostavat, siitä kertovat monet Ränkiviikon sukuseuratapaamiset.
LAUANTAINA Katariina Yli-Hynnilä ahkeroi nuorisoseuran keittiössä vapaaehtoistiimin kanssa kuten ennenkin, ja lihasoppa teki kauppansa viimeistä kauhallista myöten. Sitä meni 250 annosta ja kahvia munkkirinkilän kera noin 500.
–Ruoka- ja kahvimenekin perusteellakin paikalla oli ennätysyleisö. Koko tuotto myynnistä menee nuorisoseuran hyväksi. Niillä rahoilla maksetaan sähkölaskuja ja muita seuran kuluja.
Katariina kertoi samalla, että monet haluavat osoittaa tukensa seuran toiminnalle tulemalla syömään ja kahvittelemaan. Hän lisäsi vielä, että tiistain perinneruokapäivälläkin oli noin sata kävijää.
”Rapanaamoista valmistui useita lääkäreitä ja diplomi-insinöörejä”
LAUANTAIN Ränkipäiväohjelmaan kuuluu juhlapuhe. Sen piti Lehtimäeltä lähtöisin oleva lastenkirurgian jo eläkkeelle ehtinyt erikoislääkäri Jarmo Välipakka. Välipakka kertoi lapsuuskotinsa olleen Hintsan kylällä. Hän selvitti kuulijoille sukutaustaansa sekä isän että äidin puolelta. Lapsuus- ja kouluvuosiaan hän kuvasi hurtilla huumorilla höystäen ja yhteenvetona halusi hieman ”trossailla”.
–Niistä Hintsankylän suurin piirtein samanikäisistä rapanaamoista valmistui useita lääkäreitä ja diplomi-insinöörejä. Osa heistä ansioitui yritysmaailmassa ja yhdestä tuli professori alallaan.
Urasuunnitelmissa oli pankkiala ja vaihtoehtona myös teatteri. Jarmon isä, Yrjö Välipakka, ampui nämä haaveet alas todeten, että ei sinusta pankinjohtajaa tule, kun et osaa antaa edes oikein rahasta takaisin. Teatterihaaveet kuitattiin toteamuksella, että joku kunnon ammatti pitäisi valita. Lääkärin ammatti lukeutui niihin, ja niin Jarmo Välipakka päätyi Tampereen yliopistoon lukemaan lääketiedettä ja sieltä sitten erikoistumaan lasten kirurgiaan Helsingissä. Tampereen opiskeluaika herätti pohjalaispojan huomaamaan, kuinka Tampere oli poliittiselta väriltään tuolloin punainen. Tämä näkyi myös opiskelijapiireissä. Monen Maon Pienen punaisen kirjan lukijan arvomaailma muuttui myöhemmin, vaikka se punainen kirja oli toiminut joskus jopa päänalusena oksennuksella kuorrutettuna juhlien tiimellyksessä.
Työssään Jarmo Välipakka keskittyi etenkin lasten ortopediaan. Pienimmät hoidettavat ovat olleet vähän yli puolikiloisia keskosia.
–Tässä ammatissa on tarvinnut kirurgin ammattiosaamisen lisäksi myös sosiaalisia taitoja kohdata hädissään olevia vanhempia ja elää mukana heidän iloissaan ja suruissaan. Uraan on sisältynyt mieleenpainuvia kokemuksia niin hyvässä kuin pahassa. Vakavastikin loukkaantunut potilas voidaan saada fyysisesti täysin kuntoon, mutta rikkoutunutta mieltä kirurgin veitsellä ei paranneta.
Yhteenvetona Jarmo Välipakka totesi, että pitäkää huoli lapsista ja nuorista. Nykyisen voimassa olevan soten hän mainitsi, mutta ei lähtenyt veikkaamaan, kuinka nykymalli pystyy vastaamaan haasteisiin.
LOPUKSI Jarmo Välipakka luki vaimonsa, kirjailija Tuija Välipaikan kuolemaa käsittelevästä runokirjasta Take Away -runon, joka kertoi ruumiinavauksesta. Säkeiden välissä toistetaan, että kuoleman jälkeen sinua kohdellaan kunnioittavasti. Siinä kerrotaan, kuinka sinut avataan, otetaan kaikki elimesi syyniin ja lopuksi tungetaan ne takaisin sisuksiisi sattumanvaraisesti ja säe loppuu: –Kuoleman jälkeen olet yhä se sama kaaos kuin eläessäsi.
Runo raadollisuudestaan huolimatta ei ollut kuolemaa halventava, sille oli pakko vähän hymyillä.
Myös uusia kävijöitä löysi tiensä Ränkiviikon tapahtumiin
RÄNKIVIIKON ohjelmaan kuului monipuolisesti musiikkia niin lauantain päätapahtumassa kuin pitkin viikkoa. Tiistai-iltana Antti Maasalon ateljeen pihapiirissä oli yhteislaulutilaisuus. Musiikillista ohjelmaa järjestettiin lisäksi kirkossa sekä ravintola Kalossissa ja Suninsalmessa. Ohjelmatoimikunnassa musiikkipuoli oli pitkälti Jari Mäenpään vastuulla. Ohjelmakoordinaattori Sisko Halonen totesi, että tämän vuoden Ränkiviikko sujui tosi hyvin.
–Kaikissa tilaisuuksissa oli hyvin yleisöä. Tuli myös selvästi uusia kävijöitä, oli hyviä tapaamisia ja yhteisöllisyyden tunne korostui kaikkialla.
Sirpa Perkkiö
