EVIJÄRVEN läpi virtaava Ähtävänjoki ei ole mikä tahansa vesiuoma vaan merkittävä uittoreitti, jota pitkin on uitettu arviolta 5 miljoonaa tukkia ja suuria määriä tervaa Pietarsaareen 1800–1900-lukujen vaihteessa.
Vaikka puunuitto sellaisenaan on jo jäänyt historiaan, vaalitaan Evijärvellä uittoperinnettä suurella ylpeydellä. Kunnantalon komea uittomiespatsas ja uittomieskämppä kertovat alueen vahvasta historiasta.
Tiistaisin ja torstaisin uittotaitohin perehdyttää Reijo Saari 30 vuoden kokemuksella.
–Nämä ovat sellaisia työtehtäviä, joita käytettiin ennen vanhaan uitossa: puomijuoksua, summan kasausta ja muuta fyysistä, mutta tarkkaa työtä. Tämän pohjalta on kehitetty turkkilaiskisat, joissa kisataan perinteisin menetelmin, mutta turvallisesti, Saari kertoo.
–Uitto on märkä, vauhdikas ja teknisesti haastava laji. Tässä on kyse tarkkuudesta ja rohkeudesta, Saari tiivistää.
Aikoinaan käytetty teräväkärkinen keksi on turvallisuussyistä muokattu airomaiseksi. Putoamiset ovat osa oppimista, ja siksi nykyään vaaditaan pelastusliivit ja pintapelastajan läsnäolo kilpailuissa.
Harjoituksiin saapui Lappajärveltä Anni Lantela poikiensa Ilmarin, 8, ja Väinön, 4, kanssa. Tarkoituksena ei ollut vain katsella, vaan myös kokeilla itse. Reijon johdolla taidot ensin opeteltiin kuivalla maalla. Ilmari pääsi kokeilemaan ensin ja hyvinhän sujui! Äiti Annin vuoro toi heti lisää jännitystä. Eteneminen tukilla onnistui, mutta vaihto seuraavalle päättyi molskahdukseen.
–Oli se haastavaa. Kun tukki kastui, siitä tuli vielä liukkaampi ja vaikeampi hallita, Anni totesi märissä vaatteissaan, mutta hymyssä suin.
Lantelan perheen vierailu tuskin jäi viimeiseksi. Moni kokee, että tähän lajiin jää koukkuun. Perinteen vaaliminen ei ole vain historiaa – se on elävää liikuntaa, yhdessä tekemistä ja luonnon kunnioittamista.
Leevi Norrena
Lue myös:
