HEINÄJÄRVEN Määtila Vimpelin Sääksjärvellä – viralliselta nimeltään Heinäjärven maatilapalvelut – on Terhi Honkosen vuosien saatossa rakentunut unelma. Kymmenen vuotta omaksi ilokseen lampaita kasvattanut Honkonen on luonut ympärilleen oman näköistä elämää: eläinystäviä, kädentaitoja, villiruokaa ja luonnon rauhaa. Nyt toteutumisasteella on tuoda tämä kaikki myös muiden koettavaksi.
Kun keskustelut Kraatterijärven alueen elämyspalveluista lähtivät liikkeelle, syttyi kipinä kokeilla jotain uutta. Leader-tuen turvin Honkonen perusti osa-aikaisen yrityksen, joka tähtää kesän mittaisiin elämyksiin pop up -tyyliin.
–Leaderin tuki mahdollistaa muun muassa verkkosivujen toteutuksen, kertoo Honkonen.
–Tänä kesänä on tarkoitus järjestää pop up -lammaskahviloita. Tarjolla olisi kahvia, ja villivihanneskauden alettua niitä hyödyntäen valmistettuja suolaisia ja makeita leivonnaisia. Samalla asiakkaat pääsevät tutustumaan tilan eläimiin, Honkonen kertoo.
Tilan eläinasukkaisiin kuuluvat lampaat, kanat, ankat, kissat ja kaksi paimenkoiraa. Honkosen eläinrakkaus yhdistyy luontevasti luonnon tuntemukseen ja kädentaitoihin: 7.–8. kesäkuuta järjestetään villalankojen kasvivärjäyskurssi yhteistyössä Sääksjärven kyläseuran kanssa.
–Kurssilla käymme läpi väriliemen valmistusta, keräämme värjäykseen sopivia kasveja ja värjäämme villalankaa, jonka olen tilannut tutulta lampurilta. Kurssilaiset tulevat huomaamaan, että monilla rikkakasveiksi mielletyillä kasveilla on yllättävän paljon käyttöä esimerkiksi langan värjäyksessä.
Myös huovutustaidot pääsevät esiin tulevilla kursseilla. Lisäksi suunnitteilla on perehdytys perinteiseen paimennukseen.
Kokemuksen myötä tieto on lisääntynyt, taidot kehittyneet ja luontosuhde vahvistunut.
–Opiskelin Pohjois-Karjalan ammatti-instituutissa lammasfarmariksi ja koulutus toi lisää varmuutta tekemiseen, vaikka huomasin, että olin jo aiemminkin tehnyt asioita oikein, Honkonen kertoo.
–Alkuun en osannut tehdä yhtään mitään, en edes villasukkaa. Mutta eläimet ovat aina kiinnostaneet, ja lampaiden kautta olen oppinut paljon myös villasta ja kasveista. Alkuun vihasin esimerkiksi nokkosta ja vuohenputkea, nykyään ihailen niiden ravintorikkautta. Ajatkin on muuttuneet, villiruoan käyttö ei ole enää köyhyyden, vaan tiedon ja taidon merkki, Honkonen pohtii.
Suunnitelmia riittää myös tuleville vuosille
Kraatterijärvi Geopark tuo alueelle valtavan potentiaalin matkailun kehittämiseen – niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin vierailijoiden näkökulmasta, ajattelee Honkonen.
–Toivon, että alueelle saadaan lisää matkailijoita. Sopivasti, mutta ei liikaa. Kesäasukkaat, pesäpalloturistit ja paikalliset toimijat tukevat alueen elinvoimaa ja Kraatterijärvi Geoparkilla on paljon tarjottavaa.
Heinäjärven Määtilan suunnitelmat ovat tälle kesälle valmiit, mutta ideoita riittää myös tuleville vuosille. Tärkeintä on jakaa omia eheyttäviä kokemuksia eläinten ja luontoyhteyden äärellä kaiken tässä ajassa ilmenevän kiireen ja kuormittavuuden vastapainoksi.
–Ajattelen, että joku muukin saattaa tästä nauttia – en menetä mitään, vaikka kokeilen, pohtii Honkonen.
Pyhimyksiä ja prinsessoja
Määtilan mustat suomenlampaat on nimetty kristillisiin myytteihin liittyvien naisten nimillä: on pyhimyssisarukset Pyhä Birgitta ja Agnes sekä Lalli-legendaan liittyvä Kerttu. Harmaat ahvenanmaanlammas-risteytykset taas ovat saaneet nimensä historiallisten kuningatarten tai prinsessojen mukaan: Elisabeth, Victoria, Margareeta, Silvia ja Kaarina Maununtytär. Ensin tulee eläin, sen luonteen mukaan teemaan sopiva nimi.
Pyhä Birgitta -uuhi sai nimensä osoitettuaan karitsana poikkeuksellisen luonteikkaita piirteitä. Jo nuoresta näki, että tästä voi vanhemmiten tulla joko johtajalammas tai sitten todellinen maanvaiva. Omille teilleen harhautuva, ahne karitsa veti mukanaan karkuteille myös aremman ja nöyremmän siskonsa Pyhän Agneksen.
Eräänkin kerran, kun lähdimme koiran kanssa illansuussa hakemaan lampaita metsälaitumelta yöksi takaisin kotiin, pyhimyssisaruksia ei löytynyt mistään. Kiersin aitaa, etsin naapurin pellolta, kahlasin laskuojan ja läheisen puron varsia. Motkotin koiralle, joka ei tuntunut ymmärtävän lainkaan hätääni eikä lähtenyt ilmaisemaan jälkiä. Lopulta soitin kotiväelle ja pyysin mukaan etsintätalkoisiin, kun karitsat ovat kertakaikkisen hukassa. Mies totesi että jaa, että tuossahan nuo on kotipihassa. Sisarukset olivat tulleet omia reittejään metsän läpi kotiin.
Edelleen Pyhä Birgitta ei välttämättä seuraa muuta laumaa, vaan saattaa kuljetettaessa pyrkiä omille teilleen ja aiheuttaa koiralle päänvaivaa. Jos koira sitten painostaa Birgittaa liikaa, se helposti singahtaa yllättävän nopealla vauhdilla karkuun. Jos sen kulkua yrittää kontrolloida liikaa, Birgitta saattaa kääntyä kipakasti koiraa päin ja ilmoittaa elekielellä, että vähempikin riittää kiitos, anna naisen kulkea rauhassa omaan tahtiinsa.
Oikeassa elämässä 1300-luvun Ruotsissa elänyt Birgitta perusti oman luostari-sääntökunnan ja oli aikansa merkittävimpiä uskonnollisia naisvaikuttajia. Perimätiedon mukaan Pyhä Agnes taas olisi ollut Antiikin Roomassa 300-luvulla elänyt nuori ylhäisötyttö, joka aiheutti paheksuntaa kieltäytymällä hänelle osoitetusta avioliitosta ja levittämällä kristinuskon sanomaa muiden naisten keskuuteen. Legendan mukaan hän sai kuolemantuomion 12–13-vuotiaana kristittyjen vainoissa ja siksi hänen vertauskuvansa katolisessa perinteessä on uhrilammas. Samoin määtilan Agnes on vähän kuin sivullinen uhri rohkeamman ja itsenäisemmän sisarensa seikkailuissa.
Terhi Honkonen
