MARIANNE JÄRVINEN toimi ammattinsa puitteissa lähes 35 vuotta Aasiassa, suurimman osan ajasta Thaimassa. Työ kuljetti mhong-heimolaisten pakolaisleirille, nuorten naisten pariin Pohjois-Thaimaassa, Bangkokin slummeihin ja kuninkaan äidin projekteihin Bhutanissa.
Artesaani ja lähetystyöntekijä Marianne Järvinen syntyi Evijärven Särkikylässä 21. helmikuuta 1945. Perheeseen kuului viisi lasta: kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Marianne on lapsista toiseksi vanhin. Isä palasi sodasta terveenä. Perheen hevonen palautettiin sodan päätyttyä rintamalta kotitilalle. Hevosella mentiin asioille kirkonkylään. Kerran hevonen hieman pillastui ja Marianne ja hänen veljensä lensivät reen kyydistä lumihankeen. Hevonen jätti heidät siihen ja palasi kotiin. Onneksi mitään ei tapahtunut lapsille.
Niilo Yli-Vainio saarnasi Evijärvellä. –Äiti tuli uskoon. Hänellä oli runsaasti lähetysaiheisia kirjoja. Luin niitä suurella mielenkiinnolla. Japanin lähetystyöntekijä Maija Pelttari kävi säännöllisesti Evijärvellä. Olin 12-vuotias. Martta ja Lauri Pesu olivat opettajana lasten kesäleirillä Lappajärvellä. Näillä kaikilla oli vaikutusta tulevaan elämääni.
Marianne Järvinen opiskeli Kannuksen Kotiteollisuuskoulussa. Hämeenlinnan Wetterhoffin kotitalousopistosta hän valmistui artesaaniksi.
–Vuonna 1965 oli lähetyskonferenssi Hämeenlinnassa. Olin juuri täyttänyt 20 vuotta. Tein päätöksen lähteä lähetystyöhön.
Sitkeää lihaa ja väkevää pippuria
JÄRVINEN muutti Evijärveltä Helsinkiin. Työpaikka avautui Suomen Vapaa Ulkolähetyksen (nykyinen Fida) toimistossa.
–Toiminnanjohtaja Veikko Manninen tuli Aasian matkalta. Hän kertoi suuresta tarpeesta pakolaisleirillä. Vuonna 1980 lähdin Thaimaahan. Ensimmäinen työkohteeni oli Laosista paenneiden mhong-heimolaisten leirissä.
Järvinen toimi 30 vuotta Thaimaassa. Hän työskenteli kansainvälisten järjestöjen ja myös Thaimaan omien organisaatioitten työntekijänä. Thaimaassa Doitung-projektissa Marianne suunnitteli vaatetus- ja sisustustekstiilejä.
Bhutanissa Marianne toimi projektikoordinaattorina nuorten naisten kurssikeskuksessa vuosina 2009–2013. –Osa tytöistä ei läpäise peruskoulun päätöskoetta. Tämä katkaisee mahdollisuudet jatkaa opintoja. Kurssikeskus auttaa muun muassa näitä tyttöjä.
Bhutanin pääkaupungissa Marianne Järvinen toimi Renew -nimisessä hyväntekeväisyysjärjestössä. Järjestö auttoi perheväkivallan kohteiksi joutuneita naisia ja tyttöjä ja tarvittaessa järjesti turvakodin. Keskuksessa on myös käsityöprojekti, jonka tuotteita ja osaamista kehitettiin. Keskuksen tytöt ja naiset olivat joutuneet perheväkivallan kohteeksi.
–Päivällä järjestimme sosiaalisia kokoontumisia keskuksessa tai kaupungin keskustorilla, kertoo Marianne.
Aluksi Mariannen oli vaikea päästä sisälle Bhutanin ruokakulttuuriin.
–Väkevä, punainen chilipippuri juustokastikkeessa ei innostanut. Naudan liha yleensä paloiteltiin suikaleiksi tuoreena ja kuivatettiin katolla muutaman päivän ajan. Liha oli sitkeää.
Muutakin tarvitaan kuin ammattitaitoa
Järvinen kertoo, että häneen asennoiduttiin aina hyvin.
–Uteliaat halusivat tietää syyn, miksi olen naimaton. Minulta kyseltiin toistuvasti: ”Miksi et mene naimisiin? Oletko nunna?”
Koulutus avasi monipuolisia mahdollisuuksia lähetystyössä.
–Ammattitaito ei kuitenkaan ole irrallisena riittävä. Tarvitaan Jumalan antamaa luovuutta ja innovaatiota. Hänen johdatuksessani elämäni on ollut rikas ja mielenkiintoinen.
Eero Ketola
Marianne Järvisen ystävä ja lähettitoveri
Lue myös nämä jutut
”Panostamalla nuoriin rakennetaan vahvaa tulevaisuutta” – Järviseudun sanomat
Vimpelin Voima on pitänyt Vimpelin sähköisenä jatkosodan vuosista saakka – Järviseudun sanomat
