KOTKASTA Lappajärvelle helmikuussa 2025 miehensä ja pienen lapsensa kanssa paluumuuttanut Heta Puro työskentelee ohjelmistokehittäjänä Cadmatic Oy:llä. Ohjelmointifirma tekee muun muassa CAD-ohjelmia meriteollisuuden, prosessiteollisuuden ja rakennusteollisuuden käyttöön.
–Tällä hetkellä kehitän yhtä ohjelmistoa osana isompaa tiimiä. Korjaan virheitä, kuten pieniä kirjoitusvirheitä tai kun joku nappi ei toimi, ja lisään ohjelmistoon erilaisia ominaisuuksia.
Peliohjelmoinnin insinööriopinnoissa perinteiselle ohjelmistoalalle erikoistunut Puro odottaa viimeisien koulutöiden arviointia ja lupaa hakea tutkintotodistusta.
–Kirjoitin Lappajärven lukiosta ylioppilaaksi keväällä 2021. Vuoden alussa ei vielä ollut mitään hajua mihin haen maaliskuun yhteishaussa. Äidinkielen esseen aiheena oli klassikot ja lähdeaineistona videopelit. Sitä piti tutkia ja totesin, että onhan tämä taidetta. Siitä kiinnostus heräsi kunnolla. Lukion lopun kaikissa esseissä oli pelit jollain tavalla mukana.
Puroa alkoi kiinnostamaan pelien tekninen toteutus ja tarinan kerronta. Hän tutustui pelialan koulutuksiin ja opiskelupaikka löytyi lopulta Kotkassa sijaitsevan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun peliohjelmoinnista.
–Se tuntui sopivimmalta, sillä siitä saa myös ohjelmointialan perusosaamisen. Opintojen alussa itse ohjelmointi alkoi kiinnostamaan enemmän, joten erikoistuin perinteiselle ohjelmistoalalle. En usko tekeväni ikinä töitä pelien parissa ja jos nyt aloittaisin opinnot, menisin suoraan opiskelemaan ohjelmistotekniikkaa.
Pelit ovat olleet Puron elämässä pienestä pitäen.
–Iso- ja kaksoisveljen kanssa pelattiin lauta-, video-, pöytärooli- ja konsolipelejä. Meillä oli pelivuorot konsolille. Vanhempien piti rajoittaa meidän pelaamistamme, niin että ruokapöydässä ei saanut keskustella peleistä. Lukiossa roolipeliryhmän kanssa pelattiin 1970-luvulla julkaistua klassikkoa Dungeons and Dragons -roolipeliä, korona-aikana kaksoisveljen kanssa Terraforming Mars -lautapelejä. Super Giant Gamesin Hades-peliin kulminoitui minulla pelien kokonaisuuden käsittely ja ajattelu. Hadesissa on todella mielenkiintoinen tarina ja ensimmäistä kertaa kiinnitin huomiota pelimusiikkiin. Musiikilla on peleissä suuri merkitys. Yleensä sitä ei huomaa, mutta jos on huono, niin sen kyllä huomaa. Peligenrejä on lukuisia ja niissä monia alagenrejä. Itse tykkäsin pelata eniten Roguelike-pelejä.
Puron peliharrastus hiipui pikkuhiljaa opintojen ja lapsen syntymän myötä. Vauva-arjen ja etätyön ohella Puro harrastaa ompelua sekä retkeilyä, kalastusta ja metsästystä miehensä kanssa. Nykyisin Puro pelaa, jos on aikaa.
–Kaikki vapaa-aika meni opiskeluun ja opinnäytetyön naputteluun. Siinä vaiheessa kun tänne muutettiin, kaikki kansalaisopiston kurssit olivat jo pitkällä. Mentiin vauvauintiin ja pidin hetken MLL:n perhekahvilaa. Uusi harrastus löytyi, kun halusin opetella jotain uutta, käsillä tekemistä, jotain mistä olisi hyötyä ja mihin ei liity tietotekniikka. Ompeleminen oli ennestään tuttua, sillä ompelin penkkareihin pelihahmon pukuuni esiliinan. Isotädillä oli ompelimo ja hän lahjoitti äidilleni ylioppilaslahjaksi ompelukoneen. Äiti lähinnä korjailee vaatteita ja anoppi teki paljon vaatteita lapsilleen, siitä on tullut paljon juteltua. Ompelu tuntui luontevalta harrastukselta. Itselleni en ole vielä vaatteita tehnyt, mutta lapselle ja miehelle joitain.
Tukiverkosto tärkeässä roolissa
Paluumuutto Lappajärvelle ei ollut itsestään selvyys, mutta etätyö, joustava työaika ja hyvä tukiverkosto auttoivat valinnan teossa.
–En ajatellut, että tulisin Lappajärvelle takaisin. Lapsen takia ehkä muutettiin tänne. Tuntuu hyvältä ajatukselta kasvattaa lapsi täällä, mutta en tiedä olisimmeko kahdestaan muuttaneet. Vielä ei tiedä jäädäänkö tänne, mutta nyt on hyvä aika testata miltä täällä asuminen tuntuu. Mikään ei sido meitä vielä yhteen paikkaan. Tiedostan, että olen onnekkaassa asemassa, kun voi tietyllä tavalla ottaa riskin asumisen suhteen. Meillä on tosi hyvät tukiverkot molempien sukujen puolelta ja paljon ystäviä.
Etätyön ja harrastusten ohessa Puro keskittyy äitiyden iloihin.
–Parasta äitiydessä on oman lapsen ilon myötäeläminen. Hän on ollut tosi helppo, harvoin valittaa mistään. Ilmoittaa itkulla, kun jokin on vikana. Vauvan kanssa murheet ovat hyvin konkreettisia ja ratkaistavissa. Muu aika ollaan tosi iloisia, se tarttuu. Aamulla kun herää siihen, että toinen itkee sängyssä nälkäänsä ja kun on saanut syödäkseen, sängyssä on aurinkoisesti hymyilevä pikkulapsi. Eihän sitä silloin enää väsytä tai kiukuta mikään.
Tulevaisuudessa Puroa kiinnostaa projektipäällikön tehtävät.
–Cadmatic on hyvä paikka työskennellä, tykkään ilmapiiristä ja työyhteisöstä sekä työtehtävistä. Ohjelmistoalalla haluan edetä ja projektipäällikön hommat kiinnostaa jonkin verran. Että pääsisi enemmän organisoimaan ja mukaan itse prosessiin. Tykkään hommasta tosi paljon, näkisin että pystyisin antamaan aika paljon projektipäällikkönä.
