Tilaa uutiskirje Tilaa lukuaikaa Osta irtonumero Kirjaudu

Ihmiset

Maija Isojoki muistelee mielellään menneitä vuosia. Yksi lapsuusvuosien mieleenpainuvimpia kokemuksia oli vuonna 1945 koettu auringonpimennys heinäpellolla. –Olimme heinäpellolla kotikonnuilla Kemijärvellä ja muistan vieläkin, kuinka yhtäkkiä pimeys koitti. Kaikki pysähtyi, jopa linnut lakkasivat laulamasta. Se oli aika pelottavaa. En ole sen jälkeen vastaavaa kokenut.

Sydämellä tehty työ ei vanhene – ”Kyllä sinusta olisi pitänyt tulla lääkäri” 

Vimpeliläinen Maija Isojoki, 86, on elänyt työn ja välittämisen täyteisen elämän – ensin kodinhoitajana ja vanhainkodilla, myöhemmin puolisonsa omaishoitajana.  Elämäntyönsä ... Lue lisää
Kortesjärveläisen Marleena Lillstrangin esikoisrunoteos kantaa nimeä Totuudet kuiskaavat pimeässä. Kuva: Enni Ravander-Määttä.

Näkymätön Ninni murtautuu runoissa esiin 

Kortesjärveläisellä Marleena Lillstrangilla on ollut aina palo kirjoittamiseen.   –Kirjoittaminen on ollut hyvin luonnollinen tapa minulle ilmaista itseäni. Vuonna 2020 perustin ... Lue lisää
Kahvilla-sarja tuo lehden lähelle lukijoita ja tekee todeksi lehden tunnuslauseen Kirje kotiseudulta.

Uusi juttusarja kutsuu kahville 

Marraskuu tuo Järviseudun Sanomien sivuille uuden juttusarjan Kahvilla, jossa toimittaja istahtaa kahvikupposen äärelle juttelemaan aivan tavallisten ihmisten kanssa – kotona, ... Lue lisää
Terhi Pölkki Helsingin Kruununhaan liikkeessään.

Kenkäsuunnittelija Terhi Pölkki: Vapauden illuusio on yrittäjyys 

Soinista Helsinkiin päätynyt kenkäsuunnittelija Terhi Pölkki sanoo, että hänelle oli aina itsestään selvää, että hän tulisi työskentelemään muodin ja muotoilun ... Lue lisää
Kaija Kosken kauppa kuului viimeisinä vuosina Tarmo-kauppaketjuun.

Kaijan kauppaa on ikävä

Sotien jälkeen Evijärven Särkikylä eli kukoistuskauttaan. Kylältä löytyi koulu, posti, kahvila, seuran- ja työväentalot,  pienyrityksiä ja jopa kolme kauppaa: kaksi ... Lue lisää
Emma-Lotta Annola Valtioneuvoston linnan tunnetuimmassa portaikossa. Taustalla on laatta vuonna 1904 tapahtuneesta surmatyöstä. Tällä paikalla Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Bobrikovin, joka pyrki venäläistämään Suomea.

Emma-Lotta Annola valvoo EU-rahojen käyttöä Suomessa 

Lappajärven Tarvolasta Helsinkiin päätynyt Emma-Lotta Annola työskentelee ylitarkastajana Valtioneuvoston linnassa Senaatintorin äärellä ja valvoo EU-tukien käyttöä. Tehtävä on sijoitettu valtiovarainministeriöön.  ... Lue lisää
Screenshot 2025 10 17 at 13 51 45 jussi halla aho elämäkerta – markku heikkilä

Median myllyttämä mies – Halla-ahon elämäkerta on avoin ja rehellinen

Yksi syksyn puhutuimmista elämäkertakirjoista lienee Markku Heikkilän kirjoittama Jussi Halla-aho – Elämäkerta. Toisin kuin 2020 julkaistussa Lauri Nurmen ”Jussi Halla-aho: ... Lue lisää
Kansi noorahautakangas v03.indd

Yrityselämän onnistujaksi tuskaisten vaiheiden kautta – huijarisyndroomasta kärsii moni suomalainen

Emme voi tietää, millaisia taakkoja kanssaeläjät mukanaan kuljettavat. Soinilaissyntyinen yrittäjä Noora Hautakangas (1984) kertoo hiljattain ilmestyneessä kirjassa Huijarisyndroomasta huolimatta, kuinka ... Lue lisää
Kaijan (vas.) ja Eilan poimintapäivä alkamassa.

Sangollinen iloja ja tuhansia kiloja – Kaija ja Eila keräävät jopa 24 sangollista puolukkaa päivässä

Evijärveläiset Kaija Koski ja Eila Kontiainen ovat intohimoisia marjastajia, eivätkä vasta eläkepäivien seurauksena, vaan marjoja on poimittu jo pienestä pitäen, ... Lue lisää
–Toivottavasti pystytään saamaan tänne lisää asukkaita ja pitämään elinympäristö viihtyisänä jo meillä asuville ihmisille kausiasukkaita unohtamatta, toivoo Lappajärven hanke- ja elinvoimakoordinaattori Mia Lahtinen.

Yhteistyöllä ja yhteisöllisyydellä elinvoimaa – Mia Lahtinen on otettu Lappajärvellä vastaan avosylin 

Lappajärvellä hanke- ja elinvoimakoordinaattorina kesäkuun alussa aloittanut Mia Lahtinen näkee kunnan elinvoimassa mahdollisuuksia, ja haluaa olla mukana kunnan mielenkiintoisessa kehitysvaiheessa.   –Elinvoiman rakentaminen vaatii yhdessä tekemistä ja yhteistyötä. Tämä on ... Lue lisää
Valtiopäiväneuvos Raimo Vistbacka juhlii 80-vuotispäiviään. Kuva: Paavo Matintupa.

Raimo Vistbacka 80 vuotta – elämänpolku poliisista politiikan vaikuttajaksi

Maatilalla varttunut Raimo Vistbacka oppi varhain työnteon ja sinnikkyyden merkityksen. Näitä arvoja hän on kantanut koko elämänsä – poliisina, nimismiehenä ... Lue lisää
Dsc 0835 kopio (1) (1)

Pienestä, terävästä ideasta kasvoi peltijätti 

Evijärveläinen Aulis Juttuniemi, 80, kuuli vuosia sitten tuttavaltaan tarinan, joka jäi mieleen. Tarina kertoi, mistä Järviseudun peltiteollisuus sai alkunsa – ... Lue lisää
Ville Sillanpää kiinnitti edesmenneen Veli-Pekka Peltolan pelipaidan Alajärven monitoimihallin kattorakenteeseen.

”Hän oli aina valmis auttamaan” – S.C. Alajärven ensimmäinen pelipaita jäädytettiin

Kauden avanneen kotiturnauksen aluksi S.C. Alajärvi nosti monitoimihallin kattoon historiansa ensimmäisen pelipaidan. Paita kuului kesällä edesmenneelle joukkueen maalivahti Veli-Pekka Peltolalle. ... Lue lisää
Vuodenvaihteen jälkeen Jussi Lampille jää aikaa keikkailulle. Kuva: Johanna Rautiainen.

Jussi Lampi eläkkeelle: Teatteri antaa elämyksiä ja vie hetkeksi muualle

Alavudelle neljä vuotta sitten kotiutunut lappajärveläislähtöinen näyttelijä ja muusikko Jussi Lampi on siirtymässä vuodenvaihteessa eläkkeelle ja hyvästelee näyttämön joulukuun alussa ... Lue lisää
200-sivuinen omakustanneteos Aulis Harju Aulis – Sotaorpo Vimpelistä kuvaa Aulis Harjun elämän vuosia ennen pappisvihkimystä; elämää pääosin Lakaniemessä, missä Harju syntyi ja minne hän äitinsä kanssa palasi isänsä menehdyttyä. Välissä äiti Ottilia oli miniänä Harjulla, jossa emännyyttä hoiti Ida, isän äiti. Onnellisen hämmentyneenä 20.5.1940 klo 18.15 äitini Ottilia Harju synnytti minun näköisen pojan Anna ja Janne Uusipaikan talon ovikammarissa. Itse äitini oli nähnyt päivänvalon samassa kammarissa 25 vuotta aikaisemmin. Isäni, Uuno, oli ”siellä jossakin” – sillä osoitteella sodan aikana posti kulki. Lähes kaikkien lakaniemeläisten sodasta selviytyminen oli melkoinen ihme. Vain pari meistä lapsista jäi orvoiksi. Pieni Harjun perhe muutti rajajääkäri-isän työn perässä Ylitorniolle kesällä 1945 ja palasi Uusipaikan tilalle Uunon menehdyttyä lokakuussa. Muistelmissaan Harju muistelee lapsuusaikoja ja maatalon töitä Uusipaikan tilalla; omavaraista elämää 1940- ja 1950-lukujen Lakaniemessä. Hoidetaan kotieläimiä, kalastellaan. Lähellä on sukua ja naapureita, ystäviä. Kylän koulupojat osallistuvat tervehenkiseen Ahertajat-kerhoon, jossa saa kerätä pisteitä Kirkossa käynti kaksi pistettä, pyhäkoulu kaksi pistettä, kerhossa mukana olo kaksi pistettä. Syksyn tai kevään pisteitä keränneet voittajat laskettiin, mutta palkintoja ei juuri jaettu. Nuori Aulis ehti moneen muuhunkin; hän hieroi lehmiä ähkyä estäen ja työskenteli tiilitehtaalla. Olin ylpeä, kun 14-vuotiaana sain polttaa Uusipaikan tiiliuunia yhden sunnuntain klo 6 aamulla iltaan kello 22 ihan yksin. Ketään aikuista ei saatu töihin ja äiti toi eväitä uunin polttajalle. Oli hyvin tärkeää, ettei uuni päässyt jäähtymään eikä palanut niin, että tiilet alkaisivat sulaa möykyiksi. Väliajat sain heittää tikkaa. Se oli upeaa. Koulunkäynnistä nuori Aulis nauttii myös. Lukuaineiden lisäksi liikunta oli mieluista. Talvisaikaan jumppa tapahtui juhlasalissa, ellei luistelemaan tai hiihtämään päästy. Koripallo oli tavallisinta. Kerran opettaja toi saliin nyrkkeilyhanskat. Sain kokeilla Markus Lakaniemen kanssa näitä ”rukkasia”. Aikaa oli kolme minuuttia. Leukaan ja alavatsaan ei saanut lyödä. Pohjois-Savon prikaati kutsui 1960. Sen jälkeen oli vuorossa alan ja uran valinta. Olin kiinnostunut vahvasti luonnontiedosta ja kävin keväällä Helsingissä testeissä tavoitellen paikkaa yliopistoon. Kuitenkin syksyllä kutsui teologinen tiedekunta. Helsingissä Harju tapasi tulevan vaimonsa Mirjan, joka oli kahvinkeittäjänä Fabiksella. Paikka oli suhteellisen lähellä Yliopistoa, jossa evankeliset nuoret viettivät luentojen välillä ja välillä iltaisinkin vapaa-aikaa. Kevättalvella 1966 Marja oli lähdössä Kristianinkadulle ja totesin, että voisin lähteä saattelemaan, kun on aikaa. Taisimme sitten sopia, että voisimme mennä Hesperian pesäpallokentälle katsomaan PuMu–Vimpeli-pesäpallo-ottelua. Vimpelin porukka oli tuttua. Pesäpallo oli Marjalle tuttua Jyväskylästä. Vasta jälkeenpäin sain tietää, että Marjan äiti oli ollut aktiivi pesäpalloilija. Nuoripari vihittiin 26. marraskuuta 1967 Helsingin tuomiokirkon itäisessä kappelissa. Vihkijänä oli pastori Reijo Arkkila ja uruissa diplomi urkuri Tapani Valsta. Hääpuhe liittyi tekstiin; ”Kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat”. Äidin ja hänen vanhempiensa vakaa uskonnollisuus olivat johdattamassa minut kirkon penkkiin. Toinen elämääni ja tulevaisuutta valmisteleva seikka oli sotavuosien tapahtumat ja omani isäni kuolema. Ennakkoon minulla ei ollut aavistustakaan näistä valmisteluista, joita minun kohdalleni tehtiin. Kirjassa on myös info-osuuksia, esimerkiksi pellavasta ja sen käsittelystä, Lappajärvestä kaloineen ja Lakaniemen historiasta, vaaran vuosista ja koulutuksen muutoksista. Lopuksi Harju riimittelee kaikista kylän asukkaista. Kivinen Eeli ja Milja Kivisen Eelillä hanurissa on Väinämöisen mahti, myllyjen jyskeessä käypi jo tahti, vaan ei tuopista koskaan lopu sahti Kivisen Pentti ja Auliskin soittaa, mutta eivät he silti voi isäänsä voittaa. Milja, vaimolla, usko oli selkeä ja syvä, minulle hän opetti harva se pyhä. Harju tekee kirjassaan tiliä elämästään. Pidämme syntymää ja elämäämme jokapäiväisenä tapahtumana. Sitähän ne eivät todellakaan ole. Täydellistä vastausta elämän tarkoituksesta ei kukaan ole pystynyt antamaan. Vielä paljon enemmän kysymyksiä ja samalla vastaamattomia asioita liittyy kuolemaan. Saksalaisen teologin Althausin ajatus on, että jokainen aalto joka päättyy kuolemaan, lyö iäisyyden rantaan. Täydellistä vastausta elämän tarkoitukseen ei kukaan pysty antamaan. Kirjaa saatavilla Vimpelissä Kukkasalonki Kastanjasta sekä suoraan kirjoittajalta.

Elämän eväät eivät olleet runsaat, mutta ne kantoivat pitkälle

200-sivuinen omakustanneteos, omaelämäkerta Aulis – Sotaorpo Vimpelistä kuvaa Aulis Harjun elämän vuosia ennen pappisvihkimystä; elämää pääosin Lakaniemessä, missä Harju syntyi ... Lue lisää
Edellinen 1234…9 Seuraava
1234…9
JSS logo sininen

Järviseudun Sanomat on Etelä-Pohjanmaan Järviseudulla kerran viikossa ilmestyvä puolueeton paikallislehti. Levikiltään Järviseudun Sanomat on sarjassaan Suomen suurimpia viikoittaisia paikallislehtiä.

Järviseutu-säätiön apurahahakemus
Anna palautetta Tietosuojaseloste

Yhteystiedot

Järviseudun sanomat
0400 773 492
toimitus@jarviseudunsanomat.fi
Maneesintie 16
62600 Lappajärvi

Some

@jarviseudunsanomat Jss Järviseudun Sanomat +358 40 077 8542
UUTISET JOULUKALENTERI TAPAHTUMAT NÄKÖISLEHTI