Elämä voi kuljettaa ihmisiä yhteen monin tavoin – ja joskus onnekkaiden sattumusten kudelmissa suurinta osaa voi näytellä pieni punainen Peugeot. Näin kävi lappajärveläisen Taina Kankaan ja helsinkiläisen Marja Anttilan autokaupoissa, joka olikin vasta alku yhteisille kokemuksille.
Kaupankäynnissä mukana oli myös Marjan puoliso Kiito Anttila. Nimi herätti heti Tainan ja hänen miehensä Martti Torkon huomion.
–Mietimme, että onpa erikoinen ja samalla mukava nimi. Ajattelimme jo silloin, että jos joskus saamme pojan, haluaisimme antaa hänelle nimeksi Kiito, Kangas kertoo.
Kun pariskunnan esikoispoika syntyi viisi vuotta sitten, he päättivät toteuttaa ajatuksensa. Ennen nimeämistä he kuitenkin soittivat Anttiloille ja kysyivät luvan.
–Totta kai se sopi, olihan se meille suuri ilo, Anttilat vastaavat.
Koska nimi on niin harvinainen, piti Kankaan ja Torkon pyytää nimelle vielä virallinen hyväksyntä Digi- ja väestötietovirastosta. Arvioiden mukaan koko maasta löytyy vain muutama Kiito.
Kiito-kaimat kokoontuvat
Nimen ympärille on vuosien varrella rakentunut vahva ystävyys ja perheet ovat tavanneet vuosittain, nyt jo neljännen kerran, Kiito-kaimojen tapaamisen merkeissä. Tänä kesänä Anttilat vierailivat ensimmäistä kertaa Järviseudulla.
–Aiemmin olemme olleet heidän luonaan Helsingin Tammisalossa, nyt olemme vuorostamme saaneet esitellä heille Järviseutua ja sen syntyhistoriaa sekä pohjalaisuutta. Olemme kierrelleet alueen yrityksiä ja nähtävyyksiä minkä olemme ennättäneet, naurahtaa Kangas.
Kiito-nimeä voisi olla vaikea kuvitella kovin hitaalle ihmiselle, mutta Kiito Torkolle ja Kiito Anttilalle nimi kuitenkin istuu kuin nenä päähän.
–Vauhtia piisaa pikku-Kiitolla sen verran, että olen useammankin kerran kuullut sanottavan ”oikea nimi on tullut pojalle”, nauraa Martti Torkko.
Kiito Anttila, 86, on elänyt pitkän ja vaiherikkaan elämän. 40 vuotta kestäneen työuran aikana Finnairilla hän on eri tehtävissä kiertänyt ympäri maailmaa, eikä koskaan ole kohdannut toista Kiito-nimistä. Vauhtiakin on tarinoiden perusteella riittänyt ja rohkea elämänasenne on kannatellut sotalapsivuosissa Ruotsissa, työnhakutilanteissa ja matkoilla.
Nuoremmalla Kiito Torkolla on elämänkokemusta takana vasta viisi vuotta, mutta kuka tietää minkälaisiin seikkailuihin elämä ja nimi hänet vielä johdattaakaan. Ainakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita Kiitot ovat jo löytäneet, nimittäin molemmat kertovat olevansa kiinnostuneita autoista ja ajamisesta.
–Minulla on Tammisalossa kaksi pihatraktoria, joilla pikku-Kiito tykkää huristella, kertoo Anttila.
Anttila kertoo itse saaneensa ajokortin jo 14-vuotiaana, katsastusinsinöörinä toimineen isänsä suosiollisella avustuksella.
–Sehän ei tänä päivänä enää olisi millään mahdollista, mutta niin minä kortin saatuani ajelin bussia. Tielle näin paremmin ohjausratin aukosta, kuin sen yli, kun olin niin pienikokoinen, nauraa Anttila.
Ystävyyden ja yhteydenpidon voimaa
Yhteisiä kokemuksia Kiitot ovat saaneet harvinaista nimeä esitellessä, kun kuulija on joutunut kysymään nimeä useamman kerran. Nuorempi Kiito onkin oppinut vanhemmalta Kiitolta mainion tavan toistaa nimi: ”Kiitos ilman ässää”
Punaisen Peugeotin aloittamista tarinansäikeistä ei ole tulla loppua, ja hyvä niin. Kangas haluaakin rohkaista omilla kokemuksillaan ihmisiä yhteydenpitoon ja tutustumisiin erilaisissa tilanteissa.
–Olemme saaneet ystävyydeltämme niin paljon. Meidän tarinamme toivottavasi rohkaisee myös muita ja ehkä joku kiinnostuu tämän innoittama antamaan lapselleen Kiito-nimen! Samalla tämä on kutsu kaikille Kiitoille: tervetuloa Kiito-kaimojen kokoontumisiin!
Lue myös:
