Luku 1: Kohtaaminen Kisarannassa
Kesä 1973 oli alkanut ennätyksellisen kuumana. Vimpelin Kisarantaan nuoret kerääntyivät Aktiiva-tapahtumaan, joka houkutteli musiikin ja kesäisen tunnelman ansiosta ihmisiä ympäri Järviseutua paikalle. Jussi, vaaleahiuksinen 16-vuotias, joka oli juuri saanut ensimmäisen moponsa ajokuntoon, oli saapunut paikalle kaveriporukkansa kanssa. Jussi oli hankkinut uudenkarhean Tunturinsa säästettyään rahaa useamman vuoden. Ampiaisenkeltainen Tunturi-Sport oli hankittu jo edelliskeväällä paikallisesta pyöräliikkeestä, hyvissä ajoin ennen lumien sulamista.
Maija puolestaan oli tullut paikalle Lappajärveltä linja-autolla serkkunsa kanssa. Tarkoituksena oli katsastaa Wigwam-yhtyeen keikka. Hänen pitkät ruskeat hiuksensa ja leveä naurunsa saivat Jussin huomion heti, kun hän astui kisarannan piha-alueelle, jossa nuorisoa jo pyöri valtoimenaan. Ilta kului tanssin pyörteissä ja musiikin parissa. Pitkät keskustelut jokisuun rannan tuntumassa sytyttivät jotain pysyvää nuorten välille. Ainakin nuorista tuntui siltä.
Musiikki soi heinäkuiseen yöhön ja nuorisoa oli paikalla pienissä joukoissa, osa pareittain. Kaikki loppui ainakaan, niin keikkakin. Maijan serkku oli kadonnut jossakin vaiheessa, kyllästyttyään Maijan ja Jussin jutusteluun. Jossakin vaiheessa aamuyötä Maija huomasi, että kotiin Lappajärvelle olisi päästävä jollakin kyydillä.
–Taitaa tulla aika pitkä kävelyreissu ja aamukin on jo sarastanut, Maija tuumasi hieman huolestuneena.
Jussi päässä pyörivät aivan muut ajatukset, mutta samalla huoli nousi nuoren miehen mieleen, kuinka illan seuralainen pääsisi kotiin.
–Jos mopon kyyti kelpaa, voin kyyditä sinut kotiin Kärnään, Jussi heitti Maijalle.
Tulomatkalla Kisarantaan Jussin Tunturin tankki oli jo kuitenkin niin vajentunut, että Katajan Kassun kaupan kohdilla oli bensahana kääntynyt varatankille. Aamuyöstä vauhtivettä mopoon ei kyllä mistään saisi ostettua. Asia kaihersi Jussin mieltä, ja se ettei neitoa voisi apostolinkyydillä kotiinsa laskea menemään. Olisihan se huono loppu hyvin alkaneelle illalle, loputon patikointi Kärnään. Nuoret pohtivat ongelmaa yhdessä ja miettivät ratkaisua asiaan. Miehenalun ilme kirkastuu kesäisessä yössä valtaisan idean pätkähtäessä päähän.
–Minäpä tiedän mitä tehdään. Pappa asuu tässä lähellä ja sillä on aina moottorisahan bensaa liiterissä kanisterissa. Hyppää kyytiin, niin käydään katomassa mikä tilanne on. Ollaan ainakin lähempänä Lappajärveä, Jussi innoissaan selitti.
Tunturi polkaistaan käyntiin ja sinisen savun seuratessa perässä nuoret istuvat tiiviisti mopon penkillä matkan taittuessa kohti Hietojan Osuuskauppaa: Jussin pappa asustaa yksinään kaupan lähellä olevassa talossa.
Bensiiniä löytyykin liiteristä täyden kannun verran; vanhalla sotaveteraanilla on aina tavaraa reservissä, muisteli Jussi vaarinsa sanoneen.
Mopon tankki täytetään kääpään saakka ja oltiin valmiita matkantekoon. Mielessään Jussi oli hyvillään, kun asia järjestyi, mutta aamulla olisi heti haettava Essolta vaarille bensaa lainatun tilalle, ettei tulisi sanomista. Heinäkuun lopun yö oli lämmin vaikkakin paikka paikoin oli kohtia, joissa usvaa oli noussut jo tielle ja noilla kohdin ilma tuntui viileämmältä. Vielä oli kesää jäljellä, vaikka lähestyttiin elokuuta ja koulujen alkua.
Peruskoulu-uudistus oli jo alkanut Järviseudun leveyksillä ja edessä nuorilla oli suunnitelmat jatko-opiskeluihin.
Hyvin alkanut matka sai käänteen Lappajärven puolella ennen Kivipuron risteystä, kun Evijärven suunnasta läheni sininen Saab, joka edusti katolla olevan kyltin mukaisesti esivaltaa. Auto karauttaa nuorten ohitse ja vänkärin puolelta hyppää Jaskarin Matti, ylikonstaapeli, tielle pysäyttämään kaksikon.
–Jahas, ollaan oikein kaksin kappalein moperilla, liikkehellä; jotta kun ei saisi kyytiläistä ottaa, Matti toruu. Nuorimies taluttaa nyt moperia flikan kanssa ja saattaa sen kotio. Siinon aikaa soviitella seuraavat rehvit. Ei tästä sakkoa renkää kirjoittaa, menöö huomautuksella, Matti ripittää nuoria leveällä maakunnan murteella.
Virkavallan kadottua paikalta Jussi ja Maija lähtevät etenemään kohti Lappajärven keskustaa.
–Vähillä selvittiin, nyt vaan tossua toisen eteen. Kävellään tuohon Oravan risteykseen, siinä kohin polkastaan mopo käyntiin ja ajellaan sivuja pitkin Kärnään, nuori mies vakuuttelee jamesdeanimäisella kapinahengellä.
Nuorten loppumatka taittuu virkavaltaa väistellen Kärnän sillalle saakka, josta Maija sanoo kävelevänsä kotiinsa. Ennen eroa Maija hipaisee Jussin poskea sormellaan ja samalla pitkistä tummista hiuksista leviää tuoksu, joka saa aikaan väreitä nuoressa miehessä.
–Nähdäänkö vaikka ensi viikolla, tulen vaikka hakemaan sinut tästä samasta paikasta, Jussi nieleksii sanomaan. Ei se Jaskari enää toista kertaa osu tienpäällä vastaan.
–Nähdään vaan, Maija huikkaa mennessään.
