Juttu lyhyesti
Lappajärvellä elämäntyönsä tehnyt opettaja ja monipuolinen kulttuurivaikuttaja Seppo Sallinen kertoo elämänvaiheistaan ja osallistumisestaan Lappajärven kunnan ja kuntalaisten elämään. Nykyään Oulussa asuva eläkeläinen tunnetaan pitkästä urastaan teatterin ja kirjoittamisen parissa. Sallinen seuraa aktiivisesti aikaansa ja kritisoi nykyistä kehityksen vauhtia ja digitalisaatiota. Hänen mukaansa uteliaisuus ja elämänjano pitävät mielen virkeänä.
Se on het päivä pilalla, kun joudut markettiin! Kävelet kilometrikaupalla perällä olevalle maitohyllylle, jossa riittää valinnanvaraa. Ostaako ja syökö joku nämä kaikki ruoat? Olen sen verran maalaispoika, etten ole tottunut tuohon määrään. Jos olisi pieniä kauppoja, niin kävisin niissä, tuumaa Oulussa eläkepäiviään viettävä Seppo Sallinen.
Sallinen teki työuransa opettajana Lappajärvellä, ja hänet tunnetaan eläväisenä ja humoristisena näyttelijänä, monista luottamustehtävistä, urheilumiehenä ja kulttuurin ystävänä.
–Jos sitä aikaa, mitä ihminen puuhaa ja uurastaa sanotaan elämäntyöksi, niin Lappajärvellä minä sen tein. 23-vuotiaana paikkakunnalle tulin.
Valmistuttuaan Kemijärven opettajaseminaarista Seppo asettui Lappajärven Itäkylään Kuoppalaan vaimonsa Kaijan kanssa.
–Pariskuntapaikkoja ei ollut paljoa tarjolla. Oli onni, että Kuoppalan koululta löytyi työt molemmille. Asuimme aluksi koulun opettaja-asunnossa, kunnes rakensimme omakotitalon Nissiin. Tytöt Jatta, Jaana, ja Niina kasvoivat Kuoppalassa ja Nississä, ja kävivät koulunsa Lappajärvellä. Opiskelut veivät heidät muualle, nykyään Jaana ja Niina asuvat täällä Oulussa ja Jatta Etelä-Suomessa.
Seppo seuraa aktiivisesti yhteiskunnan ja entisen kotikuntansa asioita. Sananen on sanottavana monestakin asiasta, kuten digitalisaatiosta ja kehityksen vauhdista.
–Vauhti on huimaavaa. Minä kuulkaa muistan senkin ajan, kun polkupyörä oli uusi ja ihmeellinen asia! Kehitetään vallitsevan väestön mukaan ja väkisinkin siinä joku jää joukosta. Meillä on puoli miljoonaa ihmistä, joilla ei ole pankkitunnuksia eikä osaa niitä käyttää. Luen netistä tietoja tekoälystä, miten se tulee salakavalasti. Tietyt toiminnot voidaan tehdä tekoälyllä, muttei kaikkea. Esimerkiksi vanhustenhoidossa pitäisi olla ihminen ihmisen kanssa.
Kirjoittaminen ja esiintyminen verissä jo kouluaikoina
Rovaniemellä vuonna 1938 syntynyt Seppo on kokenut Lapin sodan evakkoretken Ruotsiin ja paluun maan tasalle poltettuun kaupunkiin.
–Äiti kuoli ollessani vasta reilun vuoden ikäinen. Isä oli rajavartiotyönsä puolesta paljon poissa kotoa, ja minut kasvatti aluksi ukki ja mummi, myöhemmin täti. Isä oli melko tuntematon mies, joskus saatoin häntä nähdä. Lähennyimme myöhemmin, ja kävi hän Lappajärvelläkin. Puhuttavaa olisi ollut, muttei oikein osattu. Varhaislapsuus on varmaan ollut hienoa ja hyvää, mutta myöhemmin ei aina ollut niin hyvää. Ei ole kuitenkaan jäänyt traumoja lapsuudesta, vaikka lähtökohdat oli mitä oli.
Koulupoikana Seppo oli kesätöissä Lapin lennättimellä, mistä mieleen on jäänyt pohjoisen erämaat ja Lapin yötön yö.
–Vedettiin puhelinlinjoja ja tehtiin Kilpisjärventietä. Se oli hienoa hommaa. Sai asua yöttömän yön maassa, käydä erämaassa, kalastaa kirjolohta ja järvitaimenta. Tein siellä sellaisen havainnon, että siellä ei ollut koskaan kiire. Toivoisin, ettei pohjoisessa kuitenkaan pilattaisi kaikkia paikkoja rakentamalla.
Lapin rajavartioston vapaaehtoiskauden jälkeen Seppo aloitti opettajaopinnot.
–En ollut aiemmin ajatellut, että minusta tulee opettaja. Minulla oli hyvä kansankoulunopettaja, joka pyysi mukaan kirjallisuuspiirin. Opettajan mukaan kirjoitin hyviä juttuja, joskin huolimattomasti. Käsiala ei kuulemma ollut hyvä, koska olin niin nopea. Toiset purivat kynää sillä aikaa, kun sain tarinani valmiiksi.
Kirjoittaminen ja esiintyminen kulkivat Sepon mukana koko opettajauran ajan. Runojen lisäksi hän on kirjoittanut lukuisia sketsejä Campanello-kuorolle, Tuokio- ja Lappajärven kesäteatterille.
–Lappajärven musiikkipäivien aikoina esiinnyimme Campanello-kuoron kanssa, ja 1990-luvun puolivälissä minua puri teatterikärpänen oikein kunnolla. Tein käsikirjoituksia ja näyttelin kesäteatterissa 18 vuotta, yhteensä 25 näytelmässä. Vartialan Antin kanssa kiersimme ympäri Suomea Hangosta Kaamaseen asti Mies kun tulee tiettyyn ikään -käsikirjoituksella. Esityskertoja tuli liki 400. Alun perin kahden roolin näytelmään piti kirjoittaa kolmas rooli, kun kesäteatterissa näyttelijänä ollut Leo Lastumäki halusi mukaan.
Aktiivisen miehen vauhti on hidastunut iän myötä
Seppo muistelee aikoja Lappajärvellä kulttuurin parissa, kunnallispolitiikassa, Lappajärven Veikoissa, Nykälän lomakeskus Oy:ssä ja Järviseudun kansalaisopistossa. Pitkä muisteluhetki vierähtää myös Lappajärven musiikkipäivissä, minkä Seppo päättää lauseeseen ”Kovat ovat laulujen lunnaat.”
–Olin aktiivinen ja monessa mukana, koska halusin osallistua kunnan ja kuntalaisten elämään. Jouduin tehdä monia vaikeita päätöksiä ja tekoja, jotka eivät olleet kaikkien mieleen. Positiivinen olen kaikista näistä kokemuksista. Katkeruutta ei ole jäänyt, vaikka kolhujakin on tullut.
Oulussa Sepon päiviä ilahduttavat lähellä asuvat lapset ja lapsenlapset, joita on kahdeksan. Isoukki hän on kahdelle lastenlasten lapselle. Kaija-vaimon sairastuttua Alzheimerin tautiin ja menehdyttyä vuonna 2023 Sepon vauhti on hidastunut.
–Pari kolme vuotta on ollut vähän sellaista paikallaan jurraamista. Olen vielä eläkeläisopettajien yhdistyksessä, ja silloin tällöin käyn konserteissa ja teatterissa. Kaija piti minua jonkun verran aisoissa, oltiin samaa mieltä hyvin paljon. Hän hyväksyi minun touhuiluni, joka saattoi jossain vaiheessa mennä jopa naurettavaksi. Onnellinen minä saan olla. Jos saisi säilytettyä uteliaisuuden ja elämänjanon, niin mieliala pysyy hyvänä, vaikka fyysisiäkin sairauksia tulee.
Kovat ovat laulujen lunnaat
Lappajärven musiikkipäivät oli valtakunnallisesti merkittävä, maakunnallisesti näyttävin ja taiteellisesti tasokkain kesäinen klassisen musiikin tapahtuma, joka järjestettiin 14 kertaa vuosina 1985–1998. Ensimmäisinä vuosina järjestämisestä vastasivat Lappajärven kunta ja seurakunta, Järviseutu- ja Lappajärvi-seura, Järviseudun kansalaisopisto sekä Lions Club Lappajärvi. Ensimmäisen vuoden jälkeen nelipäiväinen tapahtuma laajeni kaksiviikkoiseksi ja kolmannesta vuodesta 1987 eteenpäin järjestämisestä vastasi varta vasten perustettu Lappajärven Musiikkiyhdistys, jonka puheenjohtajana toimi Seppo Sallinen.
–Se lähti pienestä ja paisui pikkuhiljaa. Vuonna 1984 järjestettiin Lappajärvellä konsertti, johon saatiin esiintymään Lappeenrannan laulukilpailun voittanut, lappajärveläiset sukujuuret omaava oopperalaulaja Kalevi Olli. Seuraavana vuonna pidettiin ensimmäiset Lappajärven musiikkipäivät, minkä taiteellisena johtajana Olli oli. Konsertteja järjestettiin Järviseudun kuntien lisäksi Etelä- ja Keski-Pohjanmaan kunnissa, ja esiintyjinä olivat kotimaiset ja kansainväliset klassisen musiikin tähdet. Musiikkipäivien yhteydessä pidettiin myös kursseja, jotka olivat todella suosittuja.
Kalevi Ollin johtama Campanello-kuoro kiersi keräämässä varoja musiikkipäiviä varten.
–Lauloimme tunnettuja musikaali-iskelmiä, joista Tsaarin illassa tsaarina oli Ville Syrjälä ja Persialaisella torilla lampun henkenä Jussi Lampi. Kerättyjen varojen, lahjoitusten ja avustusten avulla hankimme täyspitkän Bösendorfer-flyygelin. Missähän se muuten mahtaa nykyään olla?
Musiikkipäivät paisui, niitti mainetta ja sai kritiikkiäkin osakseen
–Se oli sellaista kulttuurisarkaa, joka ei tietenkään ollut kaikille tärkeää, ei avautunut eikä pitänyt sitä välttämättömänä. Jonkin verran tuli nurinaa siitä, että kunta antoi rahaa sellaisiin hömpötyksiin kuin musiikkipäiviin.
Sepon mukaan Musiikkipäivien surkein tapaus oli vuonna 1992 Kerimäen joulukonsertti, jonka piti olla maailmanluokan konsertti.
–Sen piti olla maailman lasten konsertti, johon palkattiin amerikkalainen televisio-ohjaajakin, ja jossa esiintyjinä oli nimekkäitä artisteja ulkomaita myöten. Uteliaisuuttani menin paikalle konsertin harjoituksiin. Ulkona oli 20 astetta pakkasta, suuressa puukirkossa hengitys höyrysi, ja tuumin, että tästä ei hyvää seuraa. Siinä oli ollut jo kaikenlaisia mutkia matkassa. Osa esiintyjistä oli perunut ja lopulta ohjaajakin jätti tulematta.
Tapahtumaan odotettiin yli 2 000 kuulijaa, mutta paikalla oli vain noin 800 henkeä. Nimekkäiden esiintyjien kanssa tehdyt sopimukset edellyttivät televisiointia, ja kun Yleisradio jätti oikeudet ostamatta, TV-oikeudet jouduttiin antamaan ilmaiseksi MTV:lle. Tästä kaikesta aiheutui Lappajärven Musiikkiyhdistykselle satojen tuhansien markkojen velat.
–Se oli katkeraa musiikkia se, mutta ei aina voi onnistua. Tavoitteet olivat korkealla ja resurssit laskettu väärin. Hyvä idea, huono toteutus, ja tavoitteet jäivät saavuttamatta. Velkaahan siitä tuli. Surkeinta siinä oli, että jouduimme henkilökohtaisesti maksamaan omistamme. Meillä oli helvetin kovat rasitteet, mutta saimme sovittua niin, että musiikkipäivien laina maksettiin pikkuhiljaa pois. Mersun hinta siinä meni. No mitäpäs minä sillä Mersulla tekisin.
