“Valheella on lyhyet jäljet”, sanotaan. Ellei ole kotona opetettu, siitä voi olla myöhemmin haittaa.
Sulkevatko läheiset korvansa vai ovatko tavallista sympaattisempia tai ehkä he säälivät “sairasta” tai alistuvat “sairaan” ihmisen mielivaltaan välttääkseen riidan.
Tämä on sairaus sairauksien joukossa eli kohdistuu ainoastaan ja vain ainoastaan perheeseen.
Perhe hoitaa myös tunnekylmän, vailla empatiaa olevan omaisensa, joka ei välitä toisen ihmisen surusta huonon itsetuntonsa vuoksi.
Jos esiintyy häiriköintiä perheen ulkopuolisille, se on perheen häpeä ja häiriköinnistä on omat sanktiot.
Pelkäsiköhän kuolinilmoituksen evännyt toimittaja emerita joutuvansa “hovin” ulkopuolelle, jos tekisi työnsä, vai oliko syy salainen ja oliko syy kuolleen vai omaishoitajan?
Onneksi naapurikunta auttoi jo silloin.
Syyllisyyden tunne kuuluu ihmisyyteen. Me ihmiset olemme erilaisia, iloitkaamme siitä, se on rikkaus.
Työssä ja toimissaan pitäisi ymmärtää enemmän kuin sellaisen, jonka ei tarvitse tehdä työtä eikä säästää.
Työ tuo hyvinvointia perheeseen ja kuntaan, ilman työtä on tuhon tie.
Itse ansaittu penni on aina ylpeyden arvoinen asia, se lisää itsetuntoakin.
Hyvä on maksettu pahalla, ne maksut ovat tulleet täyteen. Ilkeilyyn on turha vastata samalla, riitaa ei sivistynyt ihminen halua.
