Kevät oli aikoinaan kersoille juhla-aikaa

Kevään edetessä ja lumien sulaessa alkoi järvessä veden pinta nousta ja rannat olivat jo sulana, mutta niin vain piti keplotella jäälle jostakin niemen nokasta, muistelee Heikki Salmela.
Kevään edetessä ja lumien sulaessa alkoi järvessä veden pinta nousta ja rannat olivat jo sulana, mutta niin vain piti keplotella jäälle jostakin niemen nokasta, muistelee Heikki Salmela.
Kevään edetessä ja lumien sulaessa alkoi järvessä veden pinta nousta ja rannat olivat jo sulana, mutta niin vain piti keplotella jäälle jostakin niemen nokasta, muistelee Heikki Salmela.
Kevään edetessä ja lumien sulaessa alkoi järvessä veden pinta nousta ja rannat olivat jo sulana, mutta niin vain piti keplotella jäälle jostakin niemen nokasta, muistelee Heikki Salmela.

MENNÄÄNPÄ taas kerran 1950–60-luvuille, kun kylät olivat täynnä lapsia ja keskenkasvuisia nuoria. Lähes joka talossa oli lypsykarjaa ja sehän tarkoitti sitä, että vanhemmat eivät töiltään ehtineet vahtia lapsiaan, vaan lapset saivat jokseenkin vapaasti seikkailla ympäröivässä luonnossa, metsissä, läheisillä kallioilla ja erityisesti Lappajärvellä ja sen rannoilla. Kevät oli lapsille erityisen riemukasta aikaa, kun lähes joka vuosi tuli hankikelit ajella pyörillä ja muuten vain juoksennella pitkin hankia.

Kevään edetessä ja lumien sulaessa alkoi järvessä veden pinta nousta ja rannat olivat jo sulana, mutta niin vain piti keplotella jäälle jostakin niemen nokasta. Lähes aina joku lumpsahti jäihin ja kasteli itsensä, mutta vaatteet kuivateltiin nuotion loisteessa ja kevätauringossa. Yksi kohokohta oli, kun jäät törsäsivät rymisten rantakivikolle. Eiköhän silloinkin pitänyt kipaista jäälle ja jään mukana tulla takaisin rannalle. Ihme oli, ettei kukaan jäänyt jäitten murskattavaksi.

Vappu oli kevään ehdoton kohokohta, kun rakennettiin metsän laitaan vappumaja ja mentiin sinne viettämään vappua äidin tekemää simaa juoden ja munkkirinkilöitä napostellen. Kevät toi mukanaan muuttolinnut ja olihan se jännittävää kallata lintujen pesiä. Muitten lintujen pesät saivat olla yleensä rauhassa, mutta jostakin syystä rastaitten, varisten ja harakoitten pesät pudotettiin alas puista. Parissa päivässä ne rakensivat uudet pesät, joten vahinkoa ei lopulta tapahtunut. Joskus kokeiltiin paistaakin harakanmunia pienellä leikkipannulla pikku nuotiolla ja samalta ne maistuivat kuin kananmunatkin.

LINNUISTA tuli oikein harrastuskin ja useimmat linnut opittiin tuntemaan siinä samalla lintukirjaa selailemalla. Kerättiinpä eri lintujen muniakin kelpo kokoelma. Mieleen jäi munankeruuretki Isolle karille etsimään tiirojen, naurulokkien ja muiden vesilintujen pesiä ja nappaamaan pesistä yksi muna kokoelmaan. Lokit olivat kovasti nyreissään touhuistamme ja ahdistelivat meitä koko ajan kiivaasti syöksyen. Munan päihin tehtiin tikulla pieni reikä ja muna puhallettiin tyhjäksi, jolloin se säilyi hyvin. Rikollista puuhaa munankeruu on ainakin nykyisin, mutta en tiedä miten oli asian laita 60-vuotta sitten.

Heikki Salmela

Lue myös nämä

Lue lisää

Muuta luettavaa

Jaa tämä juttu:

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.