Että voi ihminen olla onnellinen, ajattelin patikoidessani soinilaisessa metsässä aurinkoisena toukokuun päivänä. Kesään heräävä luonto, veden solina, jääkauden muovaamat äkkijyrkät maisemat ja ihana rauha. Mitäpä muuta voisikaan tarvita pitkän pimeän jälkeen, kun arki on muovautunut näyttöpäätteen, paikasta toiseen autoilun ja loputtomien rutiinien ympärille? Keväällä elämä jotenkin avautuu, ja luontoon lähtemällä koen myös palaavani juurille; mietin … Jatka artikkelin Suvi Hosionaho: Mietteitä Kuninkaanpolun varrelta lukemista